Miten joku voi lihoa muutamassa vuodessa kymmeniä kiloja?

että se lihominen vaatii hirveää mättämistä. Ei välttämättä niinkään, kun sitä tulee esim. 1kg/kk. Se vaatii esim. sen, että ei pääse liikkumaan kuten ennen ja sitten syö vaikka yhden "ylimääräisen" pullan päivässä + isommat annokset. Kyllä sitä painoa sillä taktiikalla tulee, hivuttaen koko ajan.

Sama juttu tosin laihtumisenkin kanssa, jos jättää joka päivä 300 Kcal pois, sitä laihtuu pikku hiljaa, tasaisesti.

Itse se ihminen sen aiheuttaa. Ei se masennuspeikko ihmiselle sitä moskaa suuhun tunge.

Olen itse ollut syvästi masentunut ja on ollut viime vuodet täynnä vastoinkäymisiä (lähipiirissä 3 kuolemantapausta, oma sairastuminen, lapsen ongelmat ym niitä riittää), mutta silti en ole lihonnut kymmeniä kiloja. Miten joku edes pystyy sellaiseen mättämiseen, että lihoo noin paljon? En tajua edelleenkään...

ap

Mulle tapahtuu lihomisessa aina niin, että olen jotenkin totaalisen ahdistunut ja alamaissa ja unohdan itseni. Sitten alan syödä enemmän ja liikkua vähemmän. Oma olo tuntuu ällöttävältä ja turvonneelta, mikään ei huvita. Se on aina mulla se ansa yhä vähemmän aktiiviseen elämään, ei huvita, ei halua, tulee itseinhoa jne.

Usein vielä elämäntilannekin saattaa olla sellainen, että muuttaakseen sitä pitäisi olla enemmän energiaa ja tuntea itsensä pirteäksi. Mutta sitä vain "valastelee" ja kaikki ällöttää. Kun oma peilikuva näyttää hirveältä, sitä ei halua tarkkaillakaan. Sitten sitä painoa vaan tulee lisää ja lisää, eikä siihen halua uhrata ajatustakaan.

Kuten sanoin tuolla jossain, olen itse tunnesyöppö, eli syöminen liittyy palkitsemiseen ja oma kuva näyttää helposti kamalalta. Kun se näyttää kamalalta, seuraus ei olekaan piristyminen ja "ai minäpäs alan käydä lenkillä", vaan "yää mä oon kauhean näköinen, syönpä yhden jäätelön lisää". Ja vaikka se jäätelö ei olisikaan litraa vaan yksi puikko, kun näitä ylimääräisiä tulee joka päivä, seurauksena on lihominen.

Varsinkin kun on 37v eikä voi elää kovin aktiivisesti, ylimääräiset syömiset eivät olekaan helposti kulutettavissa. Esim. tänäänkin turha kuvitella lähtevänsä minnekään, toinen lapsi kuumeessa kotona.

Itse en tajua näitä "lihoin huomaamatta 3 vuodessa 20 kg"-tyyppejä. Siis miten muka VOI olla huomaamatta että vaatteet jäävät pieniksi tai että uusia ostettaessa pitää olla koko ajan isompaa kokoa?

Vastasit kysymykseesi jo tässä:

Itse lihon helposti ja saan todella tarkkailla mitä syön mutta en nyt ikinä ole lihonnut edes kymmentä kiloa vuodessa, maximi taitaa olla 5kg.

Eli kerrot tuon järkyttävän ison vuosilihomislukusi muutamilla vuosilla;

5kk/vuosi*4vuotta=20kg.

Neljässä vuodessa olet siis 20kg lihavampi, kuin mitä nyt.

Aika läski taidat olla jo nyttenkin, kun noin reippaasti vuodessa "kasvat"...

:D

Ensin kuoli isä. Kuukauden päästä kissa. Kolmen viikon päästä siitä isän pikkusisko, läheinen täti= ystävä, meillä oli ikäeroa 9 v.



Lopputulos: lihoin vuodessa 15 kiloa, kun ei liikunta kiinnostanut ja söin vaan suklaata.



Niin se käy. Voi tulla ap:llekin vastaan joskus.

5 KUUKAUDESSA 20 kiloa?!?!:(((((

Minä lihoin 2 kuukaudessa 30 kg. Mikään muu ei muuttunut kuin se, että aloitin yötyöt,ei syömiset, ei juomiset.

ja syynä lääkkeet

minä lojuin 3 raskauden aikana sohvalla ja söin herkkuja mielialalääkkeiksi...siitä sitä lihoo!

sairauden edesauttamana. Perussairautena on erittäin vaikeaksi luokiteltu nivelreuma eli en kykene liikkumaan juuri lainkaan.Lääkityksenä mm. kortisoni (ollut jo 25v.), joka kerää nestettä sekä edistää ruokahalua muutamia mukavia sivuvaikutuksia mainitakseni. Lisäksi sairadstan verenpainetautia,psoria sekä cushingin oireyhtymää, joka on harvinainen usein lääkäreillekin vieras tauti. Yksistään cushing aiheuttaa mm. hallitsematonta painonkasvua. Mä näytän just kuin olisin viimeisilläni raskaana- sääli vain,että mahassa ei ole ketään vain silkkaa nestettä. Maha ei ole "läskin"näköinen vaan piukea pallomaha eikä sitä saa edes tungettua piiloon tunikan ja pöksyjen alle.Tuossa on vaan möllöttää mokoma! Kasvoista tunnistaa kortisonin syöjän varsinkin jos on syönyt kauan- tulee ns. "kuukasvot" eli aika lailla pyöreät ja muutenkin se kortisoni pöhö on ihan erilaista kuin tavislihavuus.

On kurjaa kun mikään ei auta,syömättäkään ei voi olla tai paastota rankan lääkityksen vuoksi. Vielä kurjemmaksi tekee kun olen muksujen kanssa jäätelöllä ja kaikkitietävät simpsakat äidit muljauttelevat silmiään ja huokailevat merkityksellisesti "ei kyl pitäis tonkaan jätskiä tunkea turpaansa"... Että seuraavalla kerralla jos itsensä tästä tunnistavat ajattelisivat ensin ja tuhahtelisivat vasta sitten.

-M.-

Mä esim. lihoin 2009 keväänä 12 kg 3-4 kk aikana. Kiitoksen voi laittaa ihan kortisoneille, sellaisilla annoksilla kuin mä söin, niin olisin voinut syödäkin vaikka hevosen joka päivä. Hienoa se on, jos sulla ei ole ollut sellaisia vastenkäymisiä elämässä, että olet voinut olla lihomatta. Lihominen onnistuu oikein hyvin esim. silloin, kun ei saa nukuttua, on joitain lääkkeitä, on joitain sairauksia, joku asia estää liikkumisen jne. Ei ole kovinkaan vaikea syödä enemmän kuin kuluttaa. Siitähän siinä on loppupeleissä kyse. Ei ole myöskään kovinkaan vaikea painua ortoreksian tai anoreksian tielle. Kohtuus monissa asioissa on ihmisille tunnetusti vaikeaa. Ilmeisesti sinäkin vahdit asiaa koko ajan? Jotkut eivät jaksa vahtia koko aikaa.

Lapset syntyivät pienellä, alle 1,5 ikäerolla. Ennen esikoista olin laiha, ja neuvolassa sanottiin että painoa pitää tullakin enemmän kuin ihan muutama kilo. Tulin uudelleen raskaaksi kun esikoinen oli 8 kk, tuossa vaiheessa oli vielä ensimmäisen raskauden kiloja jäljellä n.7 (mutta olin edelleen täysin normaalipainoinen, alun perin kun olin ollut alipainoinen). Toisessa raskaudessa sitten tuli lisää kiloja, mutta ei mahdottomasti kuitenkaan. Neuvolan mukaan paino oli ok koko ajan.

Kuopusta imetin pitkään, joten laihduttaminen ei tullut heti kyseeseen. Paino ei lähtenytkään itsestään tippumaan, joten nyt sitten painan lähes 20 kg enemmän kuin ennen esikoista, laiheliinina.

Ja joo, tajuan kyllä painoni (BMI nyt 27), mutta vasta nyt raskauksien ja imetysten jälkeen voisin laihduttaa. Se ei olekaan helppoa! Tämän olen joutunut minä, entinen "luuviulu" huomaamaan. Painon pitäminen ennallaan on normaalitilassa helppoa, mutta kun raskausaikoina tämä ei ollut mahdollista, repsahdus kävi minullekin. Söin toki varmasti liikaa, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta mitään herkkujen mässäilyjä en ole koskaan harrastanut, kohtuullisen terveellistä perusruokaa syön.

että esim. masennuksen, muun sairauden tai lääkkeiden takia lihoo paljonkin ja nopeasti. Itse en tajua näitä "lihoin huomaamatta 3 vuodessa 20 kg"-tyyppejä. Siis miten muka VOI olla huomaamatta että vaatteet jäävät pieniksi tai että uusia ostettaessa pitää olla koko ajan isompaa kokoa? Ja raskaus ei ole mikään syy "huomaamattomalle lihomiselle", luulisi että normaalilla järjellä varustettu tajuaa lihoneensa jos ei mahdu raskautta edeltäviin vaatteisiin esim. 1,5 v synnytyksen jälkeen (olettaen taas ettei ole sairautta tms ongelmia). Itse en edes omista vaakaa, enkä silti paisu. Kyllähän sen huomaa jos vaatteet alkavat kiristää, silloin on korjausliikkeen aika. Ja kun sen tekee ajoissa, ei kyse yleensä ole mistään isosta jutusta.

ja aina vika on jossakin muussa kuin siinä että läski mättää omin käsin ruokaa kilokaupalla.

Raivostuttaa valittavat läskit. Yhtäkin piti kestää töissä, töitään ei jaksanut tehdä, oli koko ajan sairaslomalla. Ja sillähän oli tässäkin ketjussa mainitut "syyt" aina valmiina kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.

Kuten sanoin tuolla jossain, olen itse tunnesyöppö, eli syöminen liittyy palkitsemiseen ja oma kuva näyttää helposti kamalalta. Kun se näyttää kamalalta, seuraus ei olekaan piristyminen ja "ai minäpäs alan käydä lenkillä", vaan "yää mä oon kauhean näköinen, syönpä yhden jäätelön lisää". Ja vaikka se jäätelö ei olisikaan litraa vaan yksi puikko, kun näitä ylimääräisiä tulee joka päivä, seurauksena on lihominen.

Korjausliikkeet ovat tosi vaikeita jos painoa on kertynyt jo huomattavasti. 20 kilon pudottaminen tuntuu todella tuskalliselta ajatukselta ja mättäminen on helpompaa.

t. Yksi joka yrittää pudottaa 20 kg (taas)

Se on ilmeisesti jotenkin sankarillista esittää noita tekosyitä ja kerjätä sääliä. Raivostuttaa valittavat läskit. Yhtäkin piti kestää töissä, töitään ei jaksanut tehdä, oli koko ajan sairaslomalla. Ja sillähän oli tässäkin ketjussa mainitut "syyt" aina valmiina kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.

kaikki läskit ovat sairauksista kärsiviä maksennuslääkkeitä syöviä tyyppejä?



Joo lihoin itse vuoden aikana 5kg mutta laihdutin sen pois parissa kuukaudessa kun havahduin siihen. Minäkään en omista vaakaa, vaatteet on mun mittani. Ja tiedoksi teille masentuneille joiden lääkkeet lihottaa. Olen itsekin syönyt masennuslääkkeitä mutta en silti lihonnut. Minulla kai sitten jopa masentuneena oli vielä sen verran selkärankaa että tajusin herkkujen lihottavan.



ap

Eivätkä ota mitään marttyyriasennetta ja heittäydy veltoksi, jos kiloja alkaa kertyä.

ja en jaksa elää ilman herkkuja ja jättimääriä ruokaa. siinä se.

Ei tuollaisia voi olla, ei voi.

40 taitaa olla harvoja itselleen rehellisiä kirjoittajia tässä ketjussa.

[/quote]

Ja ne lääkkeet+ sairaudet jotka lihottavat. Masennuslääkkeissä monia jotka nostattavat painoa ja lisäävät syömishalua...Et eipäs soitella siellä ennenku otetaan asioista selvää!!

[/quote]

Kyllä suurin osa ylipainoisista on ylipainoisia, koska syövät enemmän kuin kuluttavat! Turha sitä on syyttää hidasta aineenvaihduntaa, isoja luita, geenejä tms. Joku voi masentua enneminkin siitä, että on lihava kuin lihoa masennuttuaan!

Itse olen sairastanut masennuksen, ja laihduin! Nyt taas kotiäitinä olen ylipainoinen ihan vaan, koska tykkään syödä suklaata ja jätskiä päivittäin, enkä ehdi/viitsi/jaksa liikkua ihan niin paljon kuin aiemmin.