Työteko ei kannata

Milloin eläke alkaa kertymään?

:)

:)

nooosto

MIlloin eläke alkaa kertymään?

OLi riski mennä töihin. Jos jään työttömäksi, en saa mistään tukia miehen tulojen takia. Olen alle 25v, ei ole ammatillista koulutusta ja työssäoloaika ei täyty. Pitää varmaan jäädä asunnottomaksi sitten, saisin toimeentulotuen perusosan + lääkkeet.

kokoaikaista työtä, mutta joillakin aloilla tämä kyykyttäminen on mennyt liian pitkälle!



Siivousfirmat, kaupat ym. pitävät kokoajan osa-aikaista työvoimaa, vaikka osa haluaisi tehdä kokoaikaista, että eläisi!



Taannoin oli eräästä siivoojasta juttua, joka sai palkkaa 800 euroa! Kahden teini-ikäisen pojan yksinhuoltaja. Näki nälkää itse, että sai lapsilleen jotain. Siivousfirmassa siivoojana.



Kyllä palkalla pitäisi tulla toimeen!!!!



Ja ennenkuin joku alkaa räkyttää, totean, ettei kaikki ihmiset voi olla lääkäreitä ja juristeja. Älykkyys, perhetausta ym. jo rajoitteena. Ja kuka olisi kaupan kassa tai siivooja, puistotyöntekija ym.???

Olen palveluohjaajana siivousfirmassa, palkka n. 1200€/kk. Onhan se vähän pieni, mutta kyllä sillä elää. Työ on mielekästä, siis nimenomaan se siivoustyö, mä ainakin nautin siitä, mukavan leppoista ja stressitöntä. Kuuntelen aina radiota siivoillessa, pysyy mieli virkeänä kun on myös jotain viihdykettä aivoille..



Opiskelen työn ohessa, ja vakaa aikomus on siivousalalla pysyä, koen tämän omaksi alakseni, vaikka työkokemusta löytyy myös muilta aloilta. Ei tulis mieleenkää lähtee vaihtaa alaa.



Työpäivä loppuu normaalisti viimeistään puol kaksi, ja teen täyttä työpäivää kyllä. Mukava kun on päivässä tunteja vapaa-aikaankin, on aikaa olla kotona, harrastaa ym.

En ikimaailmassa haluaisi tehdä 8-16 työpäivää, yh.



Lisäksi saan liikuntaa koko päivän verran, pysyn kunnossa ja koska siivoan ihmisten keskellä, sosiaalisia kontaktejakin tulee päivän mittaan ihan riittämiin.



Mä en kertakaikkiaan keksi siivoojan työstä mitään negatiivista sanottavaa, terkuin Onnellinen siivooja ja ylpeä työstään.

Itse tein yliopistossa opiskelun ajan siivoustyötä, enkä ole sen koommin halveksinut ko. ammattia. Samaa ei valitettavasti voi sanoa sen firman (hyväpalkkaisista) työntekijöistä, jonka tiloja siivosin. Minuunkin suhtauduttiin kuin ilmaan, kunnes joku sai selville, että opiskelen oikein YLIopistossa, mistä lähtien minua kohdeltiin ihan ihmisenä.

Alkuperäisestä viestista puheenollen, perustulo/kansalaispalkka olisi paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Kaikki saisivat automaattina tietyn pienehkön tulon, ja kaikki tehty työ toisi sitten rahaa siihen päälle. Kannustinloukuista päästäisiin eroon, kun mikään tuki ei jäisi pois töihin menon takia.

Olen palveluohjaajana siivousfirmassa, palkka n. 1200€/kk. Onhan se vähän pieni, mutta kyllä sillä elää. Työ on mielekästä, siis nimenomaan se siivoustyö, mä ainakin nautin siitä, mukavan leppoista ja stressitöntä. Kuuntelen aina radiota siivoillessa, pysyy mieli virkeänä kun on myös jotain viihdykettä aivoille.. Opiskelen työn ohessa, ja vakaa aikomus on siivousalalla pysyä, koen tämän omaksi alakseni, vaikka työkokemusta löytyy myös muilta aloilta. Ei tulis mieleenkää lähtee vaihtaa alaa. Työpäivä loppuu normaalisti viimeistään puol kaksi, ja teen täyttä työpäivää kyllä. Mukava kun on päivässä tunteja vapaa-aikaankin, on aikaa olla kotona, harrastaa ym. En ikimaailmassa haluaisi tehdä 8-16 työpäivää, yh. Lisäksi saan liikuntaa koko päivän verran, pysyn kunnossa ja koska siivoan ihmisten keskellä, sosiaalisia kontaktejakin tulee päivän mittaan ihan riittämiin. Mä en kertakaikkiaan keksi siivoojan työstä mitään negatiivista sanottavaa, terkuin Onnellinen siivooja ja ylpeä työstään.

Onneksi kohta loppuu määräaikainen soppari. En kostunut rahallisesti kuin 100e kk...

Kokemuksia?

kotona hoitaessani 3 alle kouluikäistä lasta n. 700e kk mutta koska haluan myös olla muutakin kuin pirttihirmupaholainen, käyn osapäivätöissä, josta tienaan 660e kk + lisät.



mies sanoo, että olen paljon paremmalla tuulella, itsetunto on kohdillaan, cv näyttää sairaan hyvältä, olen tavannut upeita ihmisiä, saan laatuaikaa paljon lasten kanssa ja tunnen eläväni ja nauttivani elämästä näin 100%.



ei se aina ole se raha mitä pitää katsoa, vaan kokonaisuus, se että on onnellinen.



olen ihan helvetin onnellinen, että olen työssäkäyvä kolmen lapsen äiti, ja se, että tulevaisuus on koko perheen kannalta turvatumpaa näin pidemmällä tähtäimellä.

Opiskelu ei kannattaisi tilanteessani.



Joutuisin ottaman opintolainaa enkä saisi opintotuen asumislisää koska miehelläni on oma kämppä.



Miettisin opiskelua jos asuisin yksin vuokrakämpässä, polttaisin tahallani luottotietoni --> en saisi opintolainaa, sossu joutuisi maksamaan toimeentulotukea koko opiskelujen ajan.

pientä palkkaansa, 2500e/kk, ja koettaa minua naimisissaolevaa syyllistää siitä, että miehen kanssa käymme molemmat töissä. On kuulemma niin paljon isommat kulut kun on sinkku. Meillä on 2 lasta.



Että joillekin ei vain rahat ikinä riitä.

pientä palkkaansa, 2500e/kk, ja koettaa minua naimisissaolevaa syyllistää siitä, että miehen kanssa käymme molemmat töissä. On kuulemma niin paljon isommat kulut kun on sinkku. Meillä on 2 lasta.

Että joillekin ei vain rahat ikinä riitä.

Kyllä töistä pitäisi mielellään tienata sen verran, että elintaso on edes hiukan leveämpi kuin tukien varassa elävällä. Toisaalta taas työnteko vain siksi että saa ostella enemmän on aika nurjaa. Yksi työstä koituvista eduista on toki palkka. Muita on mahdollisuus tehdä jotakin rakentavaa, elämän mielekkyys, työyhteisön sosiaaliset suhteet jne...



Ei töissä aina kivaa ole. Mutta työpäivän jälkeen on hyvä olo, kun tietää saaneensa jotakin aikaan, ja kun tietää että omalla työllään elättää itsensä ja saa aikaiseksi hyvää muillekin.



Itselläni on hyvinkin pieni palkka. Tämä olisi ollut pieni palkka jo 10 vuotta sitten. Joka aamu sitä vain lähtee töihin ja touhuilee asioita. Jälkeäkin syntyy. Myönnän kuitenkin, että palkan pienuuden takia en aina viitsi kovin raataa. Korotusta ei kyseiseltä työnantajalta heru vaikka kuinka huhkisi. Pidän kunnon tauot ja saatan hoidella omia asioitani puhelimitse kesken päivän. Ja siitä huolimatta pysyn aivan hyvin parempipalkkaisten vakitekijöiden tahdissa. Jonakin päivänä saatan päätyä muihin hommiin. Onhan isompi palkka kiva, mutta tulen kaipaamaan rauhallista tahtia ja ihmisiä jotka pystähtyvät juttelemaan kanssani ja kyselemään työstäni.

Elinkustannukset täällä ovat niin isot, että minimipalkan pitäisi olla vähintään 3000 euroa kk, jotta sillä voisi elättää itsensä ja pari lasta.

Esim. asumistukea saisi vuoden, sitten olisi pakko tulla toimeen omillaan ja muutta halvempaan.

Itse olen tehnyt ns. kannattamatonta työtä jo vuosia, vaikka pääsisin ammattini puolesta kyllä parempipalkkaisiinkin hommiin vaikka heti.

Pitää miettiä, mikä itselle on parasta, mutta työttömänä oleminen ei ole kenenkään psyykelle hyväksi! Ei kaikkea pidä ajatella rahassa, koska tärkeämpää on hyvinvointi ja terve pääkoppa esim.

Esim. asumistukea saisi vuoden, sitten olisi pakko tulla toimeen omillaan ja muutta halvempaan.

Mieluummin suurituloisilta lapsilisät pois!