Ekaluokkalaisten etenemisestä

a, i, u, e, n, s. Minä puolestani mietin että ehtiikö ne koko kirjaa läpi tämän lukuvuoden puolella tuolla tahdilla ;-) Tosin meidän pojalle vähän verkkaisempi tahti on oikein hyvä, kun hänkään ei osaa vielä lukea ja jokainen pikkukirjain tulee ihan uutena.



Täytyy sanoa, että meillä on muutenkin ollut aika lepposia alku koululle. Läksyjä on vain yhdestä kirjasta per päivä, eikä niitä ole läheskään joka päivä. Kolme koulupäivää on kulunut kokonaan retkiin, ja lisäksi koululla on ollut useita vierailuja tms. ohjelmaa mikä on haukannut osan päivästä. Meidän opettaja tosin jo etukäteen kertoikin että opetus on sitten kokonaisvaltaista eli ei istuta aina luokkahuoneessa pänttäämässä vaan voidaan mennä vaikka metsään laskemaan käpyjä ja opiskella samanaikaisesti luonnontietoa ja matematiikkaa.



Minä olen tykännyt tästä tavasta ja poikakin on viihtynyt koulussa tosi hyvin, varmaan osin juuri siksi että muutos päiväkotiin ei ollut niin iso. Ihan kiinostavaa on kyllä kuulla missä muut menee, koska minäkin olen tuota tahtia tosiaan vähän miettinyt...

Meillä on sama kirja käytössä eli Salainen maa sarja. Mielestäni kirjaimia tulee sellaisella vaihdilla meilläkin että tuntuu ettei poika kerkeä sisäistää edellistä kun jo uusi on läksynä.



Alku oli tosi vaikeaa, poika ei meinannut millään suostua opiskella läksyjä, paiskoi vaan kirjoja ja oli turhautunut. Ei siis osaa vielä lukea..



Nyt ihan viikon ajan on mennyt paremmin, poika on alkanut tajuta lukemisen ideaa, ja on innostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta.



Mutta silti toivoisin että pidettäisi pikku tauko ja vaikka kerrattaisi näitä jo opittuja kirjaimia ja sitten taas edettäisi. Läksyjä on meillä joka ikinen päivä eikä retkiä ole ollut joten syysloma tulee kyllä tarpeeseen!

Meillä etenemisvauhti on yksi uusi kirjain viikossa. Viikossa kun on 7 äidinkielen tuntia, niin minusta etenemisvauhti on juuri passeli, ehdimme lukemisen välissä kirjoittaa, kuunnella satuja, esittää itse pikkuisia näytelmiä ja vielä leikkiäkin. Se, että joka päivä on läksyä, on hyvä asia! Silloin lapsi oppii rutiinin, että aina koulusta tullessa ensin tehdään läksyt ja sitten on vapaa-aika. Viikonlopuiksi en anna kylläkään läksyä, koska viikonloput ovat myös lasten virkistäytymisen aikaa.



T. Opettaja Pipris

Itse olen pitänyt vauhtina n. 3 kirjainta/2 viikkoa. Lukuläksyä tulee joka päivä - myös viikonlopuksi, ei kylläkään muuta läksyä - mutta se ei siis aina ole uutta läksyä, vaan pitää sisällään kertausta. Ts. kun samaa kirjainta harjoitellaan n. 4 päivää, pitäisi perustavut myös oppia aika hyvin näiden neljän päivän aikana, mutta se vaatii päivittäistä treeniä sekä kotona että koulussa. Hankalampien kirjainten kohdalla viivymme viikonkin.



Jokaisella opella on tietysti oma tapansa antaa läksyä, mutta lukutaidon kehittymisen kannalta on todella tärkeää, että lukemista harjoitellaan joka päivä n. 10 - 15 minuuttia, vaikka ope ei olisikaan antanut uutta läksyä! " Tänään harjoiteltavat" tavut ovat jo huomattavasti helpomi urakka kerrata huomenna. Silloin tämä käytäntö on tietysti vaikeaa, jos joka päivä on kokonaan uusi läksy, mutta tuntuu oudolta jos näin olisi. Eli kertausta, kertausta!!



Lukeminen vaatii monen lapsen kohdalla kovaa työtä, mutta periksi ei kannata antaa, vaan sitkeä ja johdonmukainen harjoittelu kyllä tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.

Jäipä näköjään aamulla tuosta listasta pois N-kirjain ja tänään oltiin edetty M-kirjaimeen niinkuin arvelinkin.

Tänään minulle myös valkeni, että lapseni hankaluus lukemisessa johtuu paljolti siitä ettei hän muista mitä äännettä mikäkin pieni kirjain tarkoittaa. Kun käytetään tuttuja, isoja kirjaimia pienten tavujen lukeminen onnistuu, mutta pienten, uusien kirjainten äänteitä hän ei aina muista (esim. u ja n menee helposti sekaisin).



Kannattaisikohan kotona luetuttaa isoista kirjaimista tehtyjä sanoja/tavuja vaikka koulussa lukevat vain pieniä vai onko parempi vain tankata pieniä vaikka hitaampaakin tahtia. Tuntuu vain hankalalta että pitäisi liuuttamalla opettaa lukemaan äänteitä joita lapsi ei tunnista. Vanhempainillassa opettaja kielsi tavaamisen opettamisen, mutta ei kai ole vaarallista jos lapsi ensin sanoo tavun kaikki äänteet yksitellen (=tarkistaa muistaako kaikki pienet oikein) ja sen jälkeen liuuttaa ne yhteen?

Kirjaimet A, I, S, U, L, N, O, E ovat käyty läpi. Lapseni ei osannut lukea ennen koulua, mutta kirjaimet olivat tuttuja. Näyttää siltä, että lukeminen alkaa pikku hiljaa avautua. En ole osannut ajatella, etenevätkö liian nopeasti, koska pojalla näyttää menevän opiskelu hyvin. Mutta joutuu kuitenkin miettimään eli ei ole liian helppoa.



Läksyjä tulee päivittäin, mikä on mielestäni hyvä asia. Läksyjen teosta tulee itsestäänselvyys, mitkä tehdään heti koulun jälkeen. Aikaa niihin menee ehkä 10 - 15 min.

Meillä ei ole tosin asialla niin paljon merkitystä, koska lapsi oppi lukemaan jo vuosi sitten. Käytössä on Salaisen maan aapinen. Kirjoitusjälki lapsella on kuitenkin hyvin epäselvää, varsinkin jos lapsi vähänkin hoppuilee tehtäviä tehdessään. Välissä matematiikan kotitehtävistä ei saa selvää, mikä numero on ruutuun kirjoitettu. Eilen panin juuri lapsen kumittamaan ja tekemään uudelleen matematiikan tehtävät, kun viitonen näytti ihan ysiltä ja kakkonenkin oli vain epämääräinen koukero.



Läksyjä tulee joka päivä, myös viikonlopuksi. Niitä voi olla myös useammasta kirjasta, esimerkiksi eilen oli sekä matematiikan kirjasta yksi kotitehtäväsarja että äidinkielen työkirjasta useampi tehtävä. Sen sijaan sellaista lukuläksyä, joka pitäisi lukea ääneen, lapsi ei ole mielestään vielä kertaakaan saanut. Pitää varmaan kohta tarkistaa opettajalta, voiko tämä pitää paikkansa vai onko kysymyksessä väärinkäsitys. Opettaja tosin eriyttää opetusta lukutaidon mukaan ja lapsella on ollut sellaisia tehtäviä (aapisen loppuosasta), jossa pitää lyhyestä tekstistä etsiä annetuilla tavuilla alkavia sanoja. Eli tavallaan lukuläksy, mutta ei (ainakaan lapsen käsityksen mukaan) ääneen luettava.



Jos ongelma on se, että lapsi ei vielä tunnista tekstauskirjaimia (viittaan tässä toiseen viestiin tässä keskustelussa), niin kyllä kotona voi toki harjoitella lukemista myös isojen kirjaimien kanssa. Mutta ei vain pelkästään niillä, muutenhan lapsella on entistä enemmän hankaluuksia tunnilla. Minä yrittäisin harjoittaa tekstauskirjaimia kotona jonkun leikin varjolla. Esimerkiksi tekisin pelikortit, joissa iso kirjain ja vastaava pieni kirjain muodostavat parin ja pelaisin lapsen kanssa niillä. Mukaan voisi ottaa aina myös sen kirjaimen, joka on seuraavana tulossa, niin tavallaan jo helpottaisi uuden opettelemista. Meillä oli yläasteella samantapaiset kortit kemiassa (kemiallisten alkuaineiden merkkejä ja kaavoja) ja parin kolmen tunnin pelaamisella kaikki opeteltavat kaavat olivat painuneet mieleen vuosikausiksi.

olin siis oikeassa kun arvelin, että meidän opettaja etenee aika leppoisaan tahtiin. Meille se kyllä sopii, parempi minusta että alku on helpon ja kevyen tuntuista kuin että lapsi oppisi jo ekalla että koulu on raskasta ja vaikeaa :-)



Me harjoitellaan yleensä vähän kotona joka päivä, vaikka ei olisikaan läksyjä. Yritän tehdä sen vähän leikin tavoin tai iltasadun lukemisen yhteydessä, ettei poika hermostu minun jankuttamiseeni. Totta on kuitenkin että niissä perheissä, joissa vanhemmat eivät tee mitään " vapaaehtoisesti" voi lapselle tulla ihan välipäiviä lukemaan opettelussa, mutta uskon että kaikki kuitenkin lopulta oppivat vähemmälläkin paukuttamisella.



Meillä on muuten tapahtunut semmoinen ihme, että poika osaa lukea! Toki vain noita kirjaimia joita on opeteltu, mutta myös niistä muodostettuja ihan uusia sanoja ja lyhyitä uusia lauseita (Anni ei seiso.) Poika on tosi innostunut ja ylpeä itsestään - hänhän ei kouluun mennessään tunnistanut lainkaan äänteitä eikä osannut edes kaikkia kirjaimia (mm. tuo n on pojalle ihan uusi myös isona kirjaimena). Ja nyt hän todella tuntee kaikki opetetut kirjaimet ja kirjoittaa ne aina oikein eikä sekoa missään kirjaimissa. Eli selkeästi tämä tahti on ollut sillä lailla hyvä, että poika hallitsee aina vanhan jo varmasti ennen kuin päälle tulee uutta tietoa.

ja taitavat tänään mennä e-kirjaimeen, aika leppoisaa tahtia siis. Olisikin halunnut kysellä eräästä asiasta kun täällä ilmeisesti oli jotain opettajiakin vastannut. Tyttäreni kääntää osan tavuista tyyliin n- a on an jne, ei siis kaikkia tavuja ja aina vaan joskus. Esimerkiksi eilen luimme illan aikana läksyn viisi-kuusi kertaa ja vain kahdella kerralla oli näitä ongelmia. Lisäksi tuntuu että ongelma esiintyy lähinnä tavujen kohdalla, kokonaisen sanojen yhteydessä tavut menevät yleensä oikein. Onko tälläinen kuinka vakavaa? Kuulin vain ohimennen eräässä toisessa koulussa opettajan puhuvan asiasta huolestuneena erityisopettajan kanssa ja jäi tietysti hiukan huolettamaan. Miten voisin parhaiten opettaa " oikeille" jäljille. Olen vähän yllättynyt jos lapsen lukemaan oppimisessa tulee vaikeuksia, hän kun on jo pitkään tunnistanut toisin päin eli osaa luetella hyvin lausutusta sanasta kirjaimet aivan oikein. Lisäksi hän kirjoittelee itse sanoja " korvakuulolta" ja ne menevät hyvin, joskus vokaaleja saattaa puuttua.

Ei huolta! Tuo on varsin tyypillinen virhe! Tässä kohtaa, kun tavut ovat merkityksettömiä, eivätkä muodosta järkevää sanaa, kirjaimet kääntyvät helposti väärinpäin. Kun siirrytään sanatasolle, lasten on helpompi itsekin huomata, että sana ei nyt mennyt oikein. Toki asiaan kannattaa puuttua ja opastaa lasta lukemaan tavu uudelleen ja miettimään tarkasti, millä äänteellä se alkaakaan.



Tässä viestiketjussa näyttää olevan supertunnollisia ekaluokkalaisten äitejä liikkeellä - valitettavsti on niitäkin vanhempia, jotka jättävät lukuläksyn pitkälti lapsen omille hartioille, eivätkä mitenkään valvo, että se tulee tehtyä. Kaikki, mitä lukemisen eteen tehdään, on aina kotiinpäin. Jos malttaa tuon 10-15 minuuttia treenata päivittäin, uskallan luvata, että edistymistä tapahtuu varmasti! Harjoitteluintoa!

Talvella sitten joululoman jälkeen loksahti ja alkoi lukemaan suoraan. Kevättodistukseen sai lukemisesta jo E (erinomainen)



Meillä olikäytössä lukukortti ja vuoroilloin isä tai äiti tarkisti lukemisen. Ääneen lukeminen oli hyvä juttu.

Meillä oli myös etuna pieni luokka, 17 oppilasta, ja kaikki ihan tavallisia, kilttejä " maalaislapsia" .



Olet muuten ihanan pätevän tuntuinen ekaluokan ope, nimimerkki ehs!!!

Hyvä jos ei asian kanssa tarvitse vielä huolehtia. Itse en sitä niin kummallisena tosiaan pitänyt ennen kuin kuulin erään toisen opettajan ja erityisopettajan puhuvan vastaavasta tapauksesta, sen jälkeen alkoi huolettamaan. Minusta tyttömme ei " tutuissa" tavuissa käännä kirjaimia koskaan väärin päin, esim sellaisissa joita esiintyy omassa, kavereiden, sisarusten jne nimissä, ainoastaan vieraissa tavuissa. Eilen luettiin e-kirjaimesta ekaa palstaa ja se meni ihan oikein. Muutaman kerran eu:sta meinasi tulla ue, mutta senkin hän nyt havaitsi heti itse, että meni väärin. Jospa se siitä oikenisi! Hän kyllä hyvin tunnistaa puheesta kun kysyy että milläs esim eu tai ue alkaa ja sanoo siitä ne aina oikein päin.

Hei!



Kirjoitan tähän omatkin kokemukseni. Minä en ole niin tunnollinen äiti kuin jotkut tässä ketjussa, olen kyllä tarkoituksellakin yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä läksyihin. Seuraan siis läksyjen tekoa, mutta yritän saada pojan oppimaan, että ne ovat hänen asiansa, joista hän huolehtii.

Tämä on ihan mietitty toimintaperiaate - olin etukäteen huolissani, että muutenkin laiska poika jättää asiat minun vastuulleni, jos hänelle tarjoutuu siihen tilaisuus.



Meillä systeemi on toiminut hyvin, ja sitä tietysti edesauttaa se, että poika on oppinut lukemaan jo reilu kolme vuotta sitten ja laskeekin käsittääkseni verrattain hyvin. Läksyjä tulee päivittäin ja aikaa niihin menee yleensä vajaa viisi minuuttia - kaikki ovat yleensä oikein, mutta käsialassa on toivomisen varaa. Väliin olen pyytänyt häntä kumittamaan söhryisiä kohtia, mutta kovinkaan vääpelimäinen en siinäkään suhteessa ole ollut. Minua mietityttää pikkuisen se, ettei poika turhaudu koulussa ja saa siitä väärää mallia itselleen (koskaan ei tarvitse nähdä vaivaa minkään eteen, koska kaikki on niin helpooa). Noihin tapauksiin olen yläasteella ja varsinkin lukiossa opettaessani törmännyt. Mutta hänen opettajansa on kyllä kokenut ja hyvä opettaja, joten pitää luottaa hänen asiantuntemukseensa.

Meidän ekaluokkalainen on taas edennyt hurjaa vauhtia (tai ainakin olisi pitänyt). Tällä viikolla on taas tullut 2 uutta kirjainta! Nyt siis yhteensä 10 kirjainta pitäisi osata.



Osaisiko joku (opettaja) kertoa minulle miksi lapset, jotka eivät osaa lukea saavat läksyksi kirjoittaa aapisen vuoropuheluita vihkoon? Käytännössähän tämä tarkoittaa ainakin meillä sitä, että lapsi kopioi tekstin kirjain kirjaimelta vihkoonsa. Tavuja osaisi ehkä kirjoittaa jos vieressä vahtisi ja neuvoisi, mutta jotenkin toivon että hänen olisi hyvä oppia tekemään läksyt itse siis ilman että äiti koko ajan kyttää selän takana. Lukuläksy on mielestäni eri asia, sen harjoittelun ajan olen mielelläni lapsen kanssa ja kuuntelen ja korjaan tarvittaessa.

Ikävältä kuulostaa tuo ekaluokkalaisen uuvuttaminen hurjalla tahdilla - ja ihan turhaan! Mitenhän hänen luokkakavereillaan menee? Tunnetko ketään vanhemmista tai näettekö missään saattomatkoilla tms, voisit kysyä onko heilläkin tunne että opettaja on vähän turhan vauhdikas?



Ja kyllä siitä pitäisi opettajallekin puhua, kysyä vaikka että millaisia suunnitelmia hänellä on lukutaidon suhteen koko vuoden mittaan, ja miten ne vastaavat yleisiä tavoitteita. Jos hänellä on paljon kovemmat tavoitteet kuin mitä eka luokalla pitäisi olla, asiasta voisi puhua ihan rehtorinkin kanssa. Niin minä ainakin tekisin.



Tai sitten ottaisin lapseni kokonaan pois koulusta vähäksi aikaa, kunnes oppii omaan tahtiinsa lukemaan... se kun olisi mahdollista perhetilanteen kannalta juuri nyt.



Meillä taas huolena on se, että kiva oma opettaja joutui pitkälle sairaslomalle, ja tilalla on vähän vääpeli ja vihaista sävyä luokan " hallintaan" käyttävä opettaja. Alussa koulua RAKASTANUT ekaluokkalainen on alkanut käydä haluttomaksi. Minua myös vaivaa, että kaikissa aineissa jo ne opetettavat asiat osaava (siis osaa lukea, laskea kaksinumeroisia yhteen, jakaa, kertoa, tietää kaiken mitä luontotunneilla kerrotaan) joutuu silti tekemään samat rutiinitehtävät kuin muutkin. Mikä veisi opiskelun innon tehokkaammin? Luulin, ettei tällasita enää harrasteta nykykoulussa.

Valaanvatsa: tuntuu aika harvinaiselta, että noita vuoropuheluita kirjoitettaisiin säännöllisesti, etenkin, jos sitä vaaditaan heiltä, jotka eivät vielä osaa lukea. Lisäpuuhana nopeille se on mielestäni jokseenkin ymmärrettävää, mutta jos kaikki tekevät niitä, en oikein keksi, mihin sillä pyritään. Noihin vuoropuheluihin kun liittyy jo lausekäsite + muut päättövälimerkit, jotka eivät kirjoitusmielessä ole vielä ajankohtaisia asioita ei-lukijoille. Omista alkuopekollegoista en tiedä ketään, joka sellaista vaatisi. Itse olen panostanut siihen, että harjoitteluvaiheessa oleva kirjain treenataan " tosi hyvin" yhteisesti sekä liitetään sitä jo tuttuihin kirjaimiin. Ei-lukijoiden kanssa riittää tässä kohtaa mielestäni tavut ja helpot sanat - periaatteella mieluummin vähän ja huolella kuin paljon ja huolimattomasti! Hyödyllisempää, vaikka ei aina ehkä mielekästä, on kirjoittaa vanhaan tuttuun tapaan yksi rivi yhtä tavua/sanaa vihkoon. Sitä kautta saadaan sujuvuutta kirjoitukseen, kun toistetaan samaa riittävän monta kertaa. Lukijoidenkaan en anna kirjoittaa tekstauskirjaimin kuin niitä sanoja, joissa on jo opitut kirjaimet. Jos lukijat kirjoittavat omia juttua/lauseita, käyttävät he " TUTTUJA TIKKUKIRJAIMIA" , koska on tosi tärkeää, että lapset oppivat kirjainten suunnat oikein.



Hiiriperheelle: Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi yksi tärkeimmistä - jollei tärkein - ekaluokalla opittavista taidoista on TYÖSKENTELYTOTTUMUKSET. Mielestäni vanhempien suhtautumisella on mielettömän suuri vaikutus työskentelytottumusten syntymisessä. Ekaluokalla lasten väliset erot taidoissa ovat tietysti valtavat, mutta jo toisella luokalla ne tasaantuvat huomattavasti. Ne, jotka ekaluokalla oppivat tekemään töitä, ja joilta vanhemmat osaavat vaatia sopivasti taitotasoon nähden, menevät useasti näiden " jo kouluun tullessaan lukeneiden" ohi, koska heiltä ei ole ehkä riittävästi vaadittu taitoihin nähden. Ylemmillä luokilla näistä " ekaluokan taitureista" tulee todella usein alisuoritutujia. On siis todella tärkeää, että juuri näiltä lapsilta myös vanhemmat uskaltavat vaatia riittävästi. Hyvä ohjenuora on mielestäni se, että " kaikki ekaluokkalaiset tekevät yhtä paljon läksyjä" , siis myös " edistyneemmät" . Toki se vaatii aikamoista työmäärää opelta, että löytää sopivia tehtäviä, mutta valmista materiaalia on saatavilla. Jos olisin sinä, pyytäisin opelta vaativampia lisätehtäviä. Jos läksyihin kuluu alle 5 minuuttia, on se liian vähän tai sitten ne on tehty huolimattomasti. Ope ei välttämättä sitä tiedä, jollet sinä informoi häntä. Sinuna kyllä käyttäisin kumia ahkerammin kirjainten kanssa, jos poikasi pystyy tekemään huolellisempaa jälkeä. Kaikilta ei voi vaatia samanlaista jälkeä, koska hienomotoriset taidot ovat varsin erilaiset: jokainen tehköön taitoihinsa nähden riittävän huolellista jälkeä. Älä siis päästä poikaasi liian helpolla! : ) (Itselläni on myös ekaluokkalainen poika, joka on jo useamman vuoden lukenut. Hänellä on ollut kolme kertaa lukuläksyä syksyn aikana; siitä huolimatta hän on lukenut joka päivä jotakin kotona + tehnyt " koulumaisia puuhia" n. 15-30 min/päivä. Olen myös vaatinut häneltä huolellista työnjälkeä, enkä ole hyväksynyt hutaisten tehtyjä juttuja.)



Hessuli: kiitos kannustuksesta : ) Pidän työstäni ja on ilo, jos joku kokee vinkkini hyödyksi. Nämä vinkit lukemiseen ym. asioihin eivät ole pelkästään minun henk.koht. ajatuksiani, vaan useimmat niistä olen kerännyt erinäisistä koulutustilaisuuksista kokeneilta alkuopettajilta + kasvatusalan ammattilaisilta, mutta olen myös huomannut niiden merkityksen ja toimivuuden työssäni.



Värikästä syksyä toivotellen!

Kiitos kun jaksat neuvoa näissä kouluasioissa!



Kopiointitehtäviä aapisesta on tehty jonkun kerran. Yleensä kirjoitustehtävät on kirjasta tai vihkoon kirjoitettavia kirjaimia ja sanoja.



Joku ehdotti koulusta poisottamista. Se on mielestäni meille ihan turhan radikaali homma. Ei tämä tilanne ole vielä lähelläkään niin paha, vaikka välillä äitiä kiusaakin. Olen puhunut asiasta erään toisen vanhemman kanssa. Hänen lapsi kuuluu myös siihen (ilmeisesti) pieneen joukkoon jotka eivät vielä lue. Kumpikaan meistä ei ole kovin innostunut ottamaan yhteyttä opettajaan, sillä opettajalla on ikävä tapa ottaa joitakin lapsia " silmätikuiksi" .



Positiivista on kuitenkin mielestäni se, että tänään kun juttelin lapseni kanssa hän kertoi pitävänsä opettajastaan. Hän kertoi myös innoissaan, että oli saanut lukea aapisen vuoropuhelun ääneen luokassa. Kun kyselin oliko hän osannut sen, hän totesi osanneensa sen ulkoa! Kaikesta huolimatta lapselle oli tärkeää, että hän oli päässyt esille. (on aiemmin kertonut pettyneenä kuinka muut, jo lukevat lapset saavat lukea uskonnon ja luontokirjan tekstejä ääneen muille)



Syyslomaa jo odotellaan, ehkä pieni irrottautuminen arkisesta koulutyöstä tekee pienille koululaisille hyvää!

En osaa sanoa missä kirjaimessa menevät, kun ei mennä aakkosjärjestyksessä ;) Tahti on ollut mielestäni hyvä, vuorotellen tulee lukuläksyjä ja matikkaa. Ihan pienet läksyt joka päivä paitsi ei viikonlopuiksi. Tyttö lukee jo sanoja. Ensin opettelivat isot kirjaimet ja nyt opettelevat pieniä. Likka tekee läksyt ihan oma aloitteisesti ja salaa joskus käyn vähän kurkkimassa. Lukuläksyt lukee meille ääneen. Opettajankin mielestä kannattaa antaa hoitaa mahdollisimman pitkälti läksyt itse eikä saa korjata lasten tekemiä virheitä, haluaa että ne korjataan sitten koulussa. Eli lapsen oma aloitteisuutta ja yrittämistä ei saa heti alkuunsa " tappaa" .



Kuulostaa aika rankalta nuo monet läksyt jopa viikonloppuna!! Tämä opettaja antaa edistyneimmille koulussa lisätehtäviä, hitaampien ehdoilla tulee kuitenkin läksyt!!

Meillä opettaja EHDOTTOMASTI KIELSI LASTEN TYÖN KUMITTAMISEN!!! Sanoi, että käsiala ei vielä ekaluokkalaisella ole kellään niin täydellistä. Kumittamisella vaan tapetaan se into tehdä niitä läksyjä, kun mikään ei kelpaa. Sen kerkiää sitten tehdä kun lapsi oppii ensin kunnolla kirjoittamaan ja lukemaan. Tärkeintä siis tässä vaiheessa se rutiini ja tapa siihen läksyjen hoitamiseen. Se ei saa olla lapselle stressaava ja inhottava tilanne. Näin sanoi meidän ope joka on kyllä todellinen lahja :)))

Hemuli5: Mahdoitko suunnata viestisi minulle...?



Tuo kumittaminen ei ole mielestäni ihan " musta-valkoinen" asia, että tehdään joko niin tai näin. Kun harjoittelemme uutta kirjainta, meillä on käytössä tietyt vihot, joissa emme myöskään käytä kumia, jotta " kirjoituksen rytmi" säilyisi ja liikerata olisi helpompi muistaa, MUTTA kun teemme " useiden harjoitusten jälkeen" kirjainta varsinaiseen harjoitusvihkoon, pyrimme tekemään kirjaimen mahdollisimman hyvin. Tällöin käytämme myös kumia, jos on tarvis. En oleta lasten tekevän mallikirjainten näköisiä luomuksia, vaan edellytän, että jokainen tekee omaan taitotasoonsa nähden mahdollisimman huolellista jälkeä. Jos on ongelmia hienomotoriikassa, mutta yritys hyvä, riittää " vähemmän täydellinen suoritus" . Sen sijaan näiltä nopeilta ja hienomotorisesti taitavilta, uskallan vaatia myös parempaa jälkeä.



Uskaltaisin väittää, että suurin osa lapsista oppii huolellisuutensa juuri ensimmäisen luokan aikana. Siksi kirjoitusharjoituksiin pitäisi tosissaan paneutua. Virheellisesti tai hutaisten tehtyjä suorituksia on aika vaikea ryhtyä korjailemaan jälkikäteen. Itse en kyllä uskaltaisi sanoa, että kumia ei tarvitse käyttää, koska joukossa on aina niitä, jotka ymmärtävät, että jälki saa olla aika huoletonta.



Tuntuupa siltä, että lapsesi ope on suorastaan taikuri: myönnän auliisti, että itse en löytäisi koulupäivän aikana sellaista hetkeä, että ehtisin korjaamaan kaikki virheet oppilaitten kirjoista; saati sitten neuvomaan ja opastamaan henkilökohtaisesti kotiläksyissä ilmenneisiin virheisiin, kun uudetkin asiat painavat päälle. Olen myös sitä mieltä, että parhaiten asia opitaan, kun se korjataan heti. Siksi olenkin nöyrästi kiitollinen luokkani oppilaiden vanhemmille, joista suurin osa kontrolloi lastensa kotitehtävät tosi hyvin. Jos vanhemmilta menee siihen noin 5-10 min, menisi minulta 25 x 5-10 min... Onneksi vanhemmat ovat ymmärtänet tämän yhtälön mahdottomuuden : )