Mitä teidän mielestänne ovat ne päiväkodissa opitut "sosiaaliset taidot"

että lapsia on monenlaisia, erilaisilla taustoilla ja kasvatuksella varustettuja, joiden kanssa opitaan tulemaan toimeen, jakamaan ja huomioimaan kunkin yksilöllisiä tarpeita. Joskus samassa perheessä olevat lapset näkevät vain sen oman maailmansa ja vierastavat sitten eskariin mentäessä erilaisuutta. Tämä nyt tuli ekaksi mieleen , koska ystävättreni tästä juuri puhui toissapäivänä, jolla siis kotona hoidetut lapset.

ei kotona, päiväkodissa tai kouluissa

päiväkodissa oppii sosiaalisia taitoja ja saa kavereita..

ihmiset huomioon, olemaan toisten lasten kanssa, noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tekemään asioita myös omatoimisesti.

Meidän lapset puhuu paljon siitä, kun tytöt kiusaa poikia ja päinvastoin. Ja ovat oppineet paljon uusia, rumia sanoja.

Itse aion jäädä kotiäidiksi. Olen kiinnostunut kuulemaan oikeita faktoja, kun aina moititaan kotona hoidettujen lasten huonoja sosiaalisia taitoja.



En siis mitenkään itse halua moittia tai kehua kumpaakaan vaihtoehtoa. Mielenkiinnosta vaan haluaisin FIKSUA keksustelua tästä aiheesta.

eli vie kaikilta kaiken vaikkei olis edes ainokainen

meillä on opittu jo kotona ekoista vauvoista lähtien, että he eivät ole ainoita tässä maailmassa ja vuoroaan täytyy odottaa

silti ne oli päiväkodissa, eikä edes poika oppinut siellä kyynärpää taktiikkaa tai tappelemaan : (

monissa taidoissa. Yrittää pukea itse ja vie itse ruokalautasen tiskiin jne. Nekin ovat sosiaalisia taitoja tavallaan. Toisten lasten kanssa leikit sujuvat paremmin.

erilaisten ihmisten huomioiminen, omatoimisuus, noin esimerkiksi

Ei ole meidän lapset oppineet tuollaisia taitoja päiväkodissa. Tosin se on hyvä päiväkoti, jossa pienet ryhmät ja hyvät tädit.

Kuopus joka on pisimpään ollut päiväkodissa on sosiaalisin lapsistamme ja hänellä on paljon kavereita. Tuntuu olevan suosittu kaveri ja reilu luonteeltaan. Puolensa osaa pitää, mutta sen on tainut oppia kotona isoveljien avulla.

alottaa päiväkotiuran jo ihan vauvana, kauheeta elää tällasessa maailmassa!

tai olisiko erilainen, jos ei olisi ollenkaan päiväkodissa.



Ainokaisen osalta arvioisin, että odottaminen, leikkiminen ryhmässä, erilaisten aikuisten ja lasten toimintatapojen oppiminen ja niihin reagointi tai keskustelu erilaisten ihmisten kanssa.



Kaipa noita kaikkia kotonakin oppii, mutta päiväkodissa ehkä nopeammassa aikataulussa. Meidän alueella olisi haasteellista 3-vuotiaalle löytää ikäistään seuraa päiväsaikaan muualta (=lähes kaikki siis hoidossa). Ja yksinhuoltajana koen saavani vertaistukea lapsen kasvatukseen ts. lähinnä tukea omille arvioilleni ja tekemisilleni.

isot ikäerotkaan on ihan toinen tilanne kuin vaikkapa ainoalla lapsella. Kyllä se ainoa lapsi pakostakin on keskipiste siellä kotona. Eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta jossain vaiheessa ennen kouluun menoa olisi hyvä oppia että kaikki ei pyöri oman navan ympärillä. Onhan erilaisia kerhojakin olemassa, joten ei se päiväkoti tietenkään ole ainoa autuaaksi tekevä.

sillä ainakaan meidän lapsemme eivät ole oppineet ap:n mainitsemia ikäviä asioita päiväkodissa. Ovat nyt jo koulussa, ja edelleen saavat kiitosta empaattisuudesta ja toisten huomioimisesta. Etenkin esikoisellemme päivähoidon aloitus (3-vuotiaana) teki aikoinaan selvästi hyvää, hieman ujohko poika reipastui ja innostui uusista asioista ja monet taidot kehittyivät vauhdilla. Meillä onkin ollut ihana päiväkoti ja hoitajat, joita muistamme lämmöllä :)

kun kaikki muutkin syö

sellasta se elämä on, ryhmän mukana koulussa töissä jne

ettei tämäkin ketju menis toisten haukkumiseksi ja vittuiluksi, jonka sä siis jo pilasit..



Onnea paljon!

kun ei omat lapset ole päiväkodissa olleet eivät käyneet edes eskaria. Sen sijaan koulussa ovat rauhallisia, sosiaalisia, antavat työrauhan toisille ja ovat erittän suosittuja kaveripiirissä. Sama juttu harrastusporukassa.

ovat ystävällisiä, tietävät säännöt, empaattisia, luottavaisia, johdon- ja oikeudenmukaisia.

Haluavat tietää perustelut kielloille tai rangaistuksille ja kun ne annetaan ymmärtävät pointin.



Kavereita on paljon, ovat luokkansa suosituimpia. Opettaja kehui luokan positiiviseksi vaikuttajaksi. Ymmärtävät hyvän ja pahan eron, ihmettelevät pahaa, kun voisi olla hyvääkin.



Ja lapset 11- ja 10- vuotiaat

Sosiaaliset taidot oppii varmasti kotona siinä kuin päiväkodissakin. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että aikuiset ovat korvat tarkkoina ja tuntosarvet herkkinä, valmiina auttamaan, silloin, kun lapset näitä taitoja harjoittelevat.



Eniten lapsi oppii sosiaalisia taitoja juuri vapaissa leikeissä. Päiväkodissa on (tai ainakin pitäisi olla) henkilökunta korvat valppaina, ja puuttuu tilanteisiin tarpeen mukaan. Lapset saavat turvallisesti opetella etsimään/ löytämään kaveria, ottamaan useammankin mukaan leikkiin, sietämään pettymyksiä jos ei aina toiset sitä haluttua leikkiä leikikään.



Toki näin varmasti on kotioloissakin, mutta usein kotona olevalta vanhemmalta menee paljon aikaa esim. kotitöihin.



Myös isoon ryhmään tottumiseen , saattaa kotona hoidetulla lapsella mennä pidempi aika kuin jo sitä taitoa päiväkodissa olosuhteiden pakosta harjoitelleella.



Mutta eihän tallaiset asiat mustavalkoisia ole. Päiväkodissa työskentelevänä, mielelläni kannatan sitä, että vanhemmat hoitavat lapsiaan kotona.

esim puistotilanteessa että "toisen kädestä ei oteta lapiota"ja ehtii huomioida lastaan,ja eiköhän puistossakin tai kavereiden luona opita olemaan muiden seurassa!



päiväkodissa opitaan minusta rajulla tavalla "pahis voittaa"-tyyliin. Ja pomottajat on pidettyjä lapsia, rauhalliset luusereita.

Kieroutunut alku elämään minusta!