Mitä teidän mielestänne ovat ne päiväkodissa opitut "sosiaaliset taidot"

Ei todellakaan siinä samassa ryhmässä samanikäiset tappele vaan isommat kynsii pieniä.Heittävät hiekkaa naamaan jne.

alottaa päiväkotiuran jo ihan vauvana, kauheeta elää tällasessa maailmassa!

kuinka sairasta sakkia ihmiset suurimmaksi osaksi ovat. Ja nämä kovaäänisimmät laput silmillä kulkevat kunnollisen keskustelun vaientajat olettekin juuri näitä vauvana päiväkotiin laitettuja.

opi taistelemaan mistään, koska eivät joudu sitä kotona kohtaamaan. Saavat pitää omat lelunsa, tottuvat jakamaan reilusti ja oikeudenmukaisesti asiat jne. Sisarusparvessa oppii repimään toisilta ja omimaan. Toki huomiota saavat enemmän, mutta se usein näkyy iloisuutena ja tasapainoisuutena. Käytöstavat on usein myös hyvät, koska vanhemmat ehtii opastaa kunnolla sitä ainoaansa. Pikkuvanhoja myös usein, kun ovat paljon aikuisseurassa.



Tästähän oli tehty tutkimus, että legendat itsekkäistä ainokaisista on ihan puppua. Todellisuudessa ainoat lapset ovat usein tosi reiluja ja kilttejä. Tämä myös oma näkemykseni. Itse olen sisarusparvesta, mutta kolme parhaista ystävistäni on ainoita lapsia ja samoin lapseni kavereista osa. Kaikki nämä ainakin ovat omastaan antavia ja lempeitä ihmisiä.

lapset oppivat päiväkodissa monet asiat nopeasti, jotka kotona oli takkuilleet. Syövät itse ja käyvät potalla. Veljen kanssa on jatkuvasti taistelu samasta lelusta, mutta päiväkodissa (kuulemma) osaavat ottaa muut huomioon ja leikkiä nätisti porukassa. Tämä onkin kyllä ihana pieni päiväkoti, jossa vähän lapsia ja mukavat tädit.

Anteeksi vaan, mutta tuossa vois miettiä omia kasvatustapoja. Lapsihan osaa toimia mutta teidän kanssa ei tarvitse..



Kyllä monet äidit osaavat ja saavat lapsensa toimimaan niinkuin kuuluu.



Minusta aika ankeaa kun kasvatusvastuu jätetään päiväkodille.

Taas tällainen eipäs juupas ketju. Ja kaikki alla listaamani asiat varkmasti oppii kotihoidossakin jos vastaavat tilanteet pystyy järjestämään.



Minä huomaan joitakin hauskoja juttuja, jotka ihan selkeästi tulevat päiväkodista. Ne on pieniä juttuja, tapoja ja sanontoja.



Meillä on kolme lasta ja esimerkiksi ruokapöydässä keskustellessa ovat hyvin tarkkoja puheenvuoroista. "Nyt on kyllä mun puheenvuoro", jos joku alkaa selittäåä jotain juttua kesken. Ja jos ei meinaa saada suunvuoroa niin tulee napakasti "saisinko puheenvuoron!".



Toinen on just astioiden vieminen tiskipöydälle ja muutkin ruokailuun liittyvät rutiinit.



Nää nyt tällaisia käytännön taitoja tietenkin enemmänkin.



Ryhmässä toimiminen on myös yksi aika oleellinen juttu ja juuri toisten huomioiminen. Lisäksi oppii tulemaan erilaisten kavereiden kanssa toimeen. Meillä ainakin kaveriporukan kokoonpano vaihtuu tasaisin väliajoin ja se on ollut tosi hyvä juttu.



Mun mielestä on myös ihan hyvä, että oppii väistämättömien konfliktitilanteiden selvittelyä ulkopuolisen hoitajan valvonnassa, äidit on kuitenkin aina vähän subjektiivisia sen oman kullannuppunsa kanssa, itsekin olen. Fakta on, että riitoja tulee niin kotihoidetuille kuin päiväkodissa oleville. Itse arvostan sitä, miten päiväkodissa asiat opetetaan käymään läpi lasten kesken.



Kaipa sitten päiväkodeissa on eroja, onneksemme omat lapsemme ovat kivassa ja laadukkaassa päiväkodissa, jossa todellakaan ei kehoteta lyömään takaisin.



Itse olen ollut ala-asteen ensimmäisestä ylioppilaaksi luokassa, jossa meistä valtaosa oli aloittanut just 1-vuotiaana viereisen päiväkodin seimessä. Meillä oli ja on yhä edelleen hirmuisen hyvä yhteishenki, tälleen keski-ikäistyneenäkin ydinporukka on perheystäviä ja olimme aika poikkeuksellinen luokka kaikenkaikkiaan. Meidän keskimmäisellä on nyt ekalla myöskin luokka, josta valtaosa on ollut samassa päiväkodissa ihan pienestä (n. 2-vuotiaasta) lähtien. Porukka sai kehuja jo eskarissa ja nyt kevätjuhlissa opettaja kehui luokkaa poikkeukselliseksi juuri ryhmähengen osalta.

että päiväkodista. Kaikki kodit eivät ole hyviä ja kaikki pk:t eivät ole huonoja.

Kun tuossa jossain ketjussa joku väitti että kotonahoidetut ovat hukassa oman sosiaalisen käytöksen kanssa !

Minusta päiväkoti opettaa lapsia kiusaamaan, etuilemaan, pitämään puoliaan liiaksikin,jne.

Lapset oppivat viidakon lakeja.

Tarviiko niitä todella siinä muodossa???

aika heikosti niitä on lueteltu!



Ja ne kaikki saman taidot tulevat kotonakin,

ehkä vaan hieman myöhemmin.

jotenkin välttämätön? Kyllä kai syy päiväkotiin menolle enimmäkseen on vanhempien töissäkäynti, opiskelu tms. eikä asioiden oppiminen.

Sen sijaan se, onko päiväkoti automaattisesti haitallinen (kuten ap tuntuu olettavan), on toinen juttu. On erilaisia päiväkoteja, erilaisia koteja ja vanhempia, erilaisia tilanteita.

aika heikosti niitä on lueteltu! Ja ne kaikki saman taidot tulevat kotonakin, ehkä vaan hieman myöhemmin.

kun ainoa tai "ainoa" (esim. iltatähti) lapsi on kovin sinisilmäinen ja aina tottunut siihen, että hänet otetaan huomioon. Ei ehkä ylenpalttisesti, mutta jollain tavalla kuitenkin.

Sitten kun hän menee kouluun ja pitäisi siellä pärjätä kyynärpäätaistelunsa oppineiden lasten kanssa, voi olla tosi hankalaa. Ei sitä välttämättä vähän pikkuvanhaksikin ehkä kasvanut lapsi yhtään tajua sitä lasten keskinäistä dynamiikkaa.

ainoa lapsi oppisi itsekkääksi keskipisteeksi. Meidän esikoinen oli 6 vuotta ainokainen ja monet ystäväni ovat ainoita lapsia. Sen toisia huomioivampia ja reilumpia persoonia saa etsiä. Ehkä pahimmillaan ainoasta lapsesta tulee itsekäs ilkiö, mutta oman kokemuksen mukaan ainoat lapset saa kasvatustakin enemmän kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun vanhemmilla on paremmin energiaa ja aikaa. Lisäksi ainoat lapset ei opi viidakon lakeja vaan ovat usein pikemminkin kauhean reiluja ja oikeudenmukaisia.

oppi nauttimaan muiden lasten seurasta, oppi uusia taitoja, uutta itseluottamusta - ja puhe parani.



Kerhoilulla ei olisi päässyt samaan kuin päiväkodissa, koska siellä ei ole yhtä paljon vapaata leikkiä.



Hän meni vasta 4-vuotiaana ja puolipäiväiseksi. Sen nuorempana en laittaisi, enkä täyspäiväisesti.

jotenkin välttämätön? Kyllä kai syy päiväkotiin menolle enimmäkseen on vanhempien töissäkäynti, opiskelu tms. eikä asioiden oppiminen. Sen sijaan se, onko päiväkoti automaattisesti haitallinen (kuten ap tuntuu olettavan), on toinen juttu. On erilaisia päiväkoteja, erilaisia koteja ja vanhempia, erilaisia tilanteita.

aika heikosti niitä on lueteltu! Ja ne kaikki saman taidot tulevat kotonakin, ehkä vaan hieman myöhemmin.

ilman päiväkotia ei lapsi pärjää tai opi tarpeeksi! Ja että kotonahoidetut lapset olisivat jotenkin jälkeenjääneitä!

viime vuosina menneet päiväkodissa olleille! Jonkun pitäisi tehdä asiasta tutkimus, ihan turhaa sinänsä heitellä täällä satunnaisen otannan perusteella mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen :)

Lastemme koulussa ja eskarissa jaetaan vuosittain hymy-patsaita. Hymy-patsaan saaja valitaan luokassa äänestämällä. Kiinnitti huomiota tänä vuonna, että eskarilaisista kaikki saajat (yhteensä 6 lasta, 3 eri luokkaa) l oli kotona hoidettuja lapsia eskariin saakka. Toki olivat kerhossa käyneet. Myös oma kotona hoidettu tyttöni sai patsaan. En itse ole kotiäiti, vaan lapset ovat olleet kotona hoidossa.

kun luin tuota ja tajusin, että näinhän se oli meidänkin koulussa tänä vuonna. Viime vuodesta tiedän vaan omani joka tuon pystin sai ja kotona hoidettu on.

eskarin koululla. Muuten hoidin hänet kotona.

Hän on saanut ekalla ja viidennellä luokalla hymypoikapatsaan eli ei lainkaan turhajätkä ;)

eskarin koululla. Muuten hoidin hänet kotona.

Hän on saanut ekalla ja viidennellä luokalla hymypoikapatsaan eli ei lainkaan turhajätkä ;)

ollut ap:lla (hieman kärjistäen), että lapset ikään katsomatta oppivat päiväkodeissa ilkeiksi kiusaajiksi?

Meidän lapsemme ovat olleet kotihoidossa 3-vuotiaiksi, ja sen jälkeen aivan loistavassa päiväkodissa. Heillä on siellä paljon kavereita, ja ihanat hoitajat. Hoitopäivät kohtuullisen pituiset

Ovatko kaikki työssä käyvät tai opiskelevat automaattisesti URAäitejä, ja kaikki päiväkodit helvetin esikartanoita, jonne lapset tungetaan hetiä äitiysloman jälkeen?

Tämän palstan mustavalkoiset mielipiteet eivät sitten koskaan lakkaa hämmästyttämästä..

Pieni lapsi tarvitsee rakkautta ja turvallisuutta! Kyllä sitä elämässä ehtii oppia tarpeeksi sääntöjä ja jonottamista!!! On teillä äidit kummallinen asenne siitä mikä pienelle on tärkeää( ja pienenä tarkoitan nyt esim alle 3-4 vuotiasta!) lapselle on tärkein ÄITI, ei kaverit. Kavereitakin ehtii saada koko loppuelämän. Uraäidit,ajatelkaa sitä että kuinka monta tuntia viikossa lapsi on teidän kanssanne? Käytännössä siis se tarhatäti kasvattaa lapsenne!

Meillä on 5 lasta ja yksikään lapsista ei ole koskaan ollut päiväkodissa joten sitä kokemusta ei ole mutta meillä on lapset oppineet ihan samoja asioita kotona kuin toiset päiväkodissa.

Kaikkea ei saa heti. Odotetaan omaa vuoroa yms..

Mä luulen että perheissä joissa on yksi lapsi tai lapsilla isot ikäerot niin ehkä ihan hyvääkin tekee menä päiväkotiin.

Eli ei todellakaan voi sanoa että päiväkoti olisi parempi kuin kotonahoito.

Kokemusta sen verran että meillä lähtee nyt kolmas lapsi esikouluun syksyllä.

Hyvin ovat koululaiset pärjänneet ja saaneet kavereita.

Jos kotona on useampia lapsia eikä kovin isot ikäerotkaan on ihan toinen tilanne kuin vaikkapa ainoalla lapsella. Kyllä se ainoa lapsi pakostakin on keskipiste siellä kotona. Eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta jossain vaiheessa ennen kouluun menoa olisi hyvä oppia että kaikki ei pyöri oman navan ympärillä. Onhan erilaisia kerhojakin olemassa, joten ei se päiväkoti tietenkään ole ainoa autuaaksi tekevä.

ainoa lapsi oppisi itsekkääksi keskipisteeksi. Meidän esikoinen oli 6 vuotta ainokainen ja monet ystäväni ovat ainoita lapsia. Sen toisia huomioivampia ja reilumpia persoonia saa etsiä. Ehkä pahimmillaan ainoasta lapsesta tulee itsekäs ilkiö, mutta oman kokemuksen mukaan ainoat lapset saa kasvatustakin enemmän kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun vanhemmilla on paremmin energiaa ja aikaa. Lisäksi ainoat lapset ei opi viidakon lakeja vaan ovat usein pikemminkin kauhean reiluja ja oikeudenmukaisia.

Kokemukseni mukaan ainoat lapset ovat itsekkäämpiä. Tuttavapiirissäni useita jo aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria. Myös omani itsekäs: Pikkusisko syntyi 11 vuotta jälkeempäin eli oli ns ainoa lapsi. Muita esimerkkejä siis löytyy myös.



Ainoa lapsi saa kaiken huomion, tarpensa tyydytetään nopemmin, ei joudu odottelemaan vuoroaan. Samoin syliin pääsee heti jo sisaruksia voi joutua odottamaan tai jakamaan sylin sisaruksen kanssa. leluja ei pidä jakaa jne.



Poikkeuksia tietenkin löytyy.

Kokemukseni mukaan ainoat lapset ovat itsekkäämpiä. Tuttavapiirissäni useita jo aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria. Myös omani itsekäs: Pikkusisko syntyi 11 vuotta jälkeempäin eli oli ns ainoa lapsi. Muita esimerkkejä siis löytyy myös. Ainoa lapsi saa kaiken huomion, tarpensa tyydytetään nopemmin, ei joudu odottelemaan vuoroaan. Samoin syliin pääsee heti jo sisaruksia voi joutua odottamaan tai jakamaan sylin sisaruksen kanssa. leluja ei pidä jakaa jne. Poikkeuksia tietenkin löytyy.

Täytyy kai siis ainokainen laittaa päiväkotiin, ettei vaan pääsisi syliin heti kun haluaa!!!