Miten ihmiset oppivat töihin?

t: työnantaja

mie tavallaan tarkoitan, työnantajille pitäsi vissiin olla valmiina syntyneitä työntekijöitä, joten miten ja missä ihmiset oppivat töihin?

Jotkut oppivat vastaamaan omasta työstään jo peruskoulussa. Jotkut oppivat ammattikoulussa tuntemaan pari työkalua.



Ammattitaito kehittyy työkokemuksen ja oman vastuunoton myötä. Omat vahvuudet ja heikkoudet on hyvä tuntea ja tunnustaa. Työhön liittyvät asenteet, kuten täsmällisyys, huolellisuus, reippaus, palveluhenkisyys, oma-aloitteisuus jne tuskin ovat kurssilla opeteltavissa. Ne riippuvat motivaatiosta ja henkisestä kypsyydestä ja aikaisemmasta kokemuksesta ja vaikka mistä.



Hyvä työn tulos perustuu jokaisen vastuunottoon, yhteishenkeen, ammattitaitoon, sopivaan haastavuuteen ja riittävään lepoon jne...



Jotkut ovat alallaan lahjakkaita, toiset olisivat lahjakkaita jollain muulla alalla kuin millä ovat. Useimmat pärjäilevät monilla aloilla ja ajan mittaan tulevat ammattilaisiksi - ellei joku roikaleen talousidealismi aja ihmistä siihen, että koko ajan pitäisi vaihtaa ammattia.



Olisiko tässä vähän aluksi työnteon oppimiseen liittyviä seikkoja?

lapsi niin luultavimmin osaa tehdä töitä jo ennen kuin palkkaat hänet. Siis tämä on jo geeneissä.

töihin ollenkaan vaikka kävisi kuinka monta koulua ja suorittaisi kymmenen tutkintoa.

"Yrittäjäperheessä oppii töihin" -on joutunut halustaan tai haluamattaan jo lapsena osallistumaan ja opetettu töihin.



"Moni ei tunnu oppivan töihin ollenkaan" -ei ole saanut kerrytettyä kokemusta eikä kukaan viitti kokematonta ohjata.

Tällä hetkellä vallitsee työmarkkinoilla tilanne, jossa työnantaja pääsee valitsemaan useammista tarjokkaista.



Jos jatkuvasti jää vaille työpaikkaa, hakee väärin keinoin tai väärää työtä.



Töihin oppii töissä. Työura alkaa pienipalkkaisissa hanttihommissa. Kuka työskentelee ensimmäiset kesät kassalla, kuka varastomiehen apupoikana. Vähitellen työelämässä pitäisi saavuttaa tietty jalansija. Tulee tutuksi jossakin firmassa ja saa siellä pikku hiljaa näytön paikkoja ja vaativampia tehtäviä.



Julkishallinnossa vallitsee melkoisen raaka kilpailu. Selkäänpuukotukset ja avoin kiusaaminen ovat pirullisen tavallisia keinoja kilpailussa vakituisista viroista. Jos ei ole vallan erityisen lahjakas asiassaan, voi helpolla joutua jonkun muun hampaisiin. Aluksi pitää siis tyytyä tekemään sijaisuuksia ja tilapäisiä hommia ja sietää ilkeyttä, koska sitä esiintyy esim. yliopistoissa, seurakunnissa ja varmasti kaikkialla julkishallinnon alalla. Ennen pitkää kunkin kyvyt päätyvät kuitenkin sopivan esimiehen silmiin ja niin saattaa päästä etulyöntiasemaan jossain viranhaussa. Verrattain usein avoimeen virkaan tai toimeen palkataan se, joka siinä oli sijaisena.



Työnantajat eivät hae yksin valmiita rautaisia ammattilaisia. Vastuuntuntoinen työnantaja saattaa hyvinkin etsiä nuorta tekijää esimerkiksi siksi, että pian on joku varttunut tekijä jäämässä eläkkeelle. Kun yksi ja toinen firmassa siirtyy uusiin tehtäviin, jää nuorimman työmiehen paikka avoimeksi.

Turha noita yrittäjäperheitä on hehkuttaa. Oma isäni oli yrittäjä edelliseen lamaan asti ja näin mitä se puuha on. Yrittäjää saattaa ajaa kohtuuttomat tulostoiveet tai alalla vallitseva ylenpalttinen kilpailu - joka kenties johtuu yrittäjien liiallisesta määrästä. Päivistä tulee pitkiä, verottaja jäytää ja lopulta tulos ei silti tuo leipää pöytään. Työ on kunnia, mutta turha työ oman egon vuoksi on turhaa työtä ja stressaamista. Ei sen takia kannata sydänkohtausta hankkia, että ajattelee yrittämisen olevan niin hiton hienoa.



Oikeistolainen hapatus saisi piisata. Yrittäjähenkisyys ja vastuu omasta työstä ovat välttämättömiä. Silti pitää huomioida, että kaikkien kilpailu kaikkia vastaan tuskin tuottaa muuta kuin jumalattoman määrän turhaa stressiä. Yhteistyötäkin tässä yhteiskunnassa tarvitaan, ja siihen tarvitaan tavallisesti jokin organisaatio. Sellainen voi olla vaikka yhteinen työnantaja, jossa on käsistään kätevät tekemässä käytännöntöitä ja lipeväpuheiset myymässä tuotteita.