Lue keskustelun säännöt.
Mites niin kävi, että mies harrastaa ja minä en?
16.06.2010 |
Ennen lapsen syntymää puhuttiin kovasti, että minullekin järjestetään yksi ilta viikossa jolloin teen mitä tykkään. Käyn jumpassa tai missä vain, lenkillä tai uimassa tai kaupungilla. Erityisesti mies tätä puhui.
Mutta lapsi on nyt kohta 9kk eikä mitään harrastusta tai vakituista vapaailtaa olla järjestetty. Mies harrastaa kahden bändinsä kanssa sekä jalkapalloa ja muutenkin liikuntaa, mutta minulta on kaikki se jäänyt tosi vähälle. Vaunulenkkejä lapsen kanssa, jess.
Tiedän, että paljolti asiassa on omaakin vikaa: jos tietäisin haluavani joka keskiviikko olla jumpassa 19-20 aika siihen kyllä järjestyisi, mutta mies pääsee töistä vasta 18-19 ja tuohon aikaan lapsi menee jo nukkumaan ja minäkin olen ihan poikki jo. Mies kyllä "antaa" minun mennä mihin haluan, kun vain keksin aina minne mennä. Kaipaisin kuitenkin semmoista säännöllistä teen-mitä-huvittaa -aikaa.. ja kuitenkin tahtoisin järjestää aikaa perheellekin, että oltaisiin kaikki kotona yhtä aikaa.
Onko muilla käynyt niin, että hyvät puheet jäivätkin taa?
Kommentit (9)
mutta mies on valtaosan lauantaista töissä 10-16 tai 17. On töissä kaupanalalla ja työajat on sen mukaiset. Sunnuntait on sitten ainoat päivät kun oltaisiin koko päivä yhdessä.. tai viikolla on tietenkin aina joku hajapäivä vapaana, mutta sillekään ei voi harrastusta laittaa kun se vaihtelee.
Illat tai aikaiset aamut olisi ainoat mahdolliset. Jostain tekisi mieli saada omaa aikaa kyllä. riittäisi sekin, että saisin vaikka keskiviikkoisin istua yksin toisessa huoneessa illalla lukemassa. Olen koittanut sitä ehdottaa, mutta käytännössä on jotenkin jäänyt sekin toteuttamatta kun lapsi on vähän äitiin takertunut ja itkee usein jos huomaa minun menevän toiseen huoneeseen.
Pitäisi ehkä siihen lauantaille iltaan jotain sitten miettiä, mutta kanssa se tekemisen laatu on kyseenalainen. Odotan nyt toista lasta ja supistuksia tulee kevyestäkin liikunnasta, eli sen pitäisi olla jotain muuta. Olisi mahtavaa nähdä kavereita, mutta heillä on omaa menoa lapsettomina. Vähän tämmöistä purkaus/pohdintaluontoista tekstiä tulee. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sekin voisi olla joku säännällinen aika, esim silloin lauantaina. Päätätte/päätät että sinä ja sinä päivänä klo se ja se sinulla on omahetki, teet jotain jos siltä tuntuu tai olet tekemättä. Mutta että s eaika olisi kuitenkin varattuna. Tai sitten miehesi työaikoja mukaillen katot etukäteen esim edeltävällä viikolla ja tai kaksi viikkoa etukäteen jonkun ajan jolloin on sinun vapaahetkesi. Silloin ei tarvisi olla säännöllinen aika ja voisit sopia näkeväsi ystäsiäsi tms. Ja kun miehesi saa tietää sen tarpeekis ajoissa, niin hänkin osaa varautua sillon pysymään kotona.
Nyt otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja järkkäät itsellesi sen vapaan ;)
vahan silta etta sa et ole saanut aikaiseksi hommattua mitaan saannollista harrastusta, sellainen pitaa nyt keksia yhdelle illalle vaikka viikossa. toisessa huoneessa lukeminen on vahan huono idea, sun pitais nyt lahtea vahan sielta kotoota poiskin.
Kyllähän sekin voisi olla...
Että kyllä se lapsikin siihen tottuu, että et ole aina saatavilla vaikka olisitkin kotona. Aluksi varmasti lapsi kiukuttelee ja itkee, mutta jos miehesi vaan jaksaa yrittää ohjata lapsen mielenkiintoa muualle tai menee vaikak lapsenkanssa puistoon tms. niin kylllä se lapsi pikkuhiljaa siihen oppii
että sitä vaan täytyy lähteä. Moni mies alkuun pelkää pienen ja isommankin vauvan hoitoa, eikä uskalla jäädä kotiin yksin hoitamaan. Moni äiti sitten menee siihen lankaan että suostuu olemaan aina kotona kun toinen kulkee harrastuksissa ja kavereitten kanssa.
Ihan vinkkinä, se äidin oman ajan ei tarvitse olla ohjatussa harrastuksessa käyntiä, esim. jumppa, tai kavereitten kanssa oleskelua. Mikään ei estä kaupoissa kiertelyä tai kävelylenkillä käyntiä, aivot lepää. Viestissäsi kerroit myöskin haluavasi joskus lukea rauhassa, ota kirja ja mene jonnekin kahvilaan tai kirjastoon lukemaan.
Kannattaa olla tiukkana tuon oman ajan kanssa, parisuhdekin voi paljon paremmin. Sekä isän ja lapsen suhde on paljon läheisempi. Läheltä olen seurannut kuinka ystäväni on suorastaan katkeroitunut omalle miehelleen ja lienekö erokaan kaukana. Miestä ei paljon kotona näy, ilmoittaa vaan että nyt hän lähtee jonnekin harrastuksensa pariin. Ja ystävä hoitaa kotona lapsia, aina. Pari kertaa olen yrittänyt että jos ystävän mies olisi kotona lapsen kanssa että pääsisimme leffaan, mutta mies on joka kerta torpedoinut ajatukseni. Ja näistä asioista olivat keskustelleet ennen kuin alkoivat yrittämään vauvaa, mies oli ollut sitä mieltä että tottakai hänenkin täytyy vauvaa hoitaa tasaveroisena äidin kanssa ja äidilläkin täytyy olla omaa aikaa. Vaan niin ne puheet unohtui vauvan synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään siitä, ettei mies hoitaisi lasta tai antaisi mennä tai etten luottaisi miehen hoitoon tai mitään vastaavaa. En oikein vain ole keksinyt mitä tekisin. Kaupoissa kierteleminen olisi tosi kivaa, mutta nyt juuri on rahatilanne tosi huono. Kirjojen lukeminen rauhassa olisi myös tosi ihanaa, mutta tahtoisin sitten semmoisen rauhan sille.. kirjasto on tuossa vieressä ja siellä on kyllä kivoja pallotuoleja, että se voisi ehkä olla. Kahvilatkin käy aikaamyöten kalliiksi. KAvereita näkisin tosi mielellään, mutta muiden varaan ei oikein omaa tuulettumista voi laittaa.
Ehkä pitäisi juuri vain valita joku päivä omaksi päiväksi, ja siihen järjestää jotain tekemistä. Oli se sitten mitä hyvänsä. Vaihtelevaakin tekemistä. Ja painaa omaan päähän, että oikeasti menee ja ottaa sen ajan, koska vaikka en ole mitenkään katkera tai eron partaalla :) niin kyllähän sitä omaa tekemistäkin kaipaa. Ja kai se välillä sapettaa jos mies on kolmatta iltaa viikossa jossain harrastuksessa töiden päälle.
ap.
Jos iltaisinkin tulee noin myöhään kotiin. Jostain voi ja pitää karsia, että löytyy enemmän yhteistä aikaa perheelle...miehesi ei ole vielä tuota tilaa raivannut kalenteriinsa.
Mutta miehet alkavat lähentyä lasta ehkä siinä vaiheessa, kun lapsi on 1 v. ja voi jo paremmin touhuilla yhdessä kaikkea.
Jos tykkäisit olla rauhassa kotona, niin voisit ehdottaa, että miehesi lähtisi lapsen kanssa ulos/uimaan/puistoon/pyörälenkille, jotta sinä saisit oman rauhallisen hetkesi kotona. Näin miehesi saisi liikuntaa lapsen KANSSA ja voisi tiputtaa yhden harrastusillan pois listalta.
Meillä yritetään vähän välttää harrastamista "prime time" ajalla, joka tarkoittaa 18-20 välistä aikaa, jolloin lasten kanssa voisi viettää aikaa ja tulemaan iltapalat yms. Ne on raskas hoitaa kahden lapsen kanssa yksin ja väsyneenä...meistä tosin molemmat on töissä. Ja joskus harrastukset (etenkin minun) on vaan tuolla ajalla, mutta kolmena iltana viikossa olisi aivan liikaa, jos tosiaan näin on joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menee kanssa myöhempään töihin, eli on aamut meidän kanssa. Harrastuksia on (varmaan liikaakin varsinkin kun toinenkin lapsi syntyy), mutta on niistä jo karsittu. Kolmesta bändistä tippui ensin yksi ja syksyllä toinen, niin että yksi jää. Jalkapallo on kesällä tosi aktiivista, mutta syksyllä vaihtuu lenkkeilyyn (jonka voi paremmin hoitaa vaikka lasten uniajalla).
Hyvä ajatus tuo miehen ja lapsen yhteinen harrastus, jahka muksu täyttää vuoden niin uskaltaa sinne uimahalliinkin viedä. Ja olet ihan oikeassa, tuo iltaharrastaminen on typerää mutta ei sille oikein mahda mitään kun rakkaimman harrastuksen eli musiikin aika on silloin. Ollaan kyllä sovittu, että musiikki saa viedä yhden tai korkeintaan kaksi iltaa, mutta sitten välillä jalkapallo vie myös kaksi. Onneksi kesällä on arkiliikuntaa helppo harrastaa ja työmatkat taittuu mieheltä juosten tai pyörällä.
En voi oikein liikuntaakaan kieltää, kun mies on ykköstyypin diabeetikko ja liikkuminen on todella tärkeä osa sen hoitoa.
ap
Eihän se viikonloppu siitä kaadu, että käyt tunnin tai pari jossakin. Sen sijaan miehesi voisi rajoittaa menojaan, jotta teille jäisi enemmän yhteistä aikaa.