¤¤¤LOKAHAIKKARIT¤¤¤

On vissiin niin helppoa tämä meidän arki. Tytsy syö ja minä koitan toisella kädellä kirjoittaa.



Tänään sarjassamme " Tuhat ja yksi tapaa nöyryyttää itseään" tapaamme äidin, joka on valmis mihin tahansa jotta tyttö nukahtaa vaunuihin ilman sinipunavioletin sävyä kasvoilla (sekä tytön että äidin). Tuolla pitkin puistikkoa se epätoivoinen äiti keksi, että tänään vauvansa nukahtaa kun äiti laulaa Kulkuset-joulusikermää JA samanaikaisesti paukuttaa helistimellä tahtia tenniskyynärpään uhallakin. Hoh, siihen se tyttö nukahti ja se ylpeä äiti lykki vaunuja 45 min niin kuin oikeat äidit ikään vieno virne naamalla. Mutta mistä se tyttö huomasikin, että vaunut pysähtyi, sillä kun äiti parkkeerasi vaunut terassin (siis oman, ei pub Mikälien) suojaan, alkoi huuto eikä auttanut kulkuset, helistimet eikä maamme-laulut. Sisälle painuivat ja siellä se epätoivoinen äiti kirjoittelee nyt muille äideille jotka eivät ole OPETTANEET vauvoilleen että oikeat vauvat nukkuvat vaunuissa ulkona usean tunnin unia ilman kulkusia ja helistimiä. Ai mutta, nyt kun mietin, tämä epätoivoinen äiti olen MINÄ! Jos joku tarvitsee kokenutta yhden naisen orkesteria häihin/hautajaisiin/hirvipeijaisiin/luokkakokoukseen niin täällä olisi luotettava ja kaikkeen valmis. Veekun kanssa kun harjoittelen niin pian saadaan ohjelmistoon mukaan rummut, huuliharppu ja käyrätorvi. Helistin on helposti vaihdettavissa tamburiiniin ja triangeliin. Tällä hetkellä suosituimpia soittoääniä jo edellä mainittu iki-ihana " Kulkuset" sekä suurelle yleisölle oudompi " Tuntureilla tuiskuttaa" . Fanclub on jo, jäseniä yksi, perustajajäsen Veekku. Odotamme naapuruston mummeleiden hakemuksia saapuvaksi lähiviikkoina.



Ai, Veekku harjoittaa kahta hammastaan mamman nisään (tiesittekö että nisä on latinaksi mammae? Jos ette niin nyt tiedätte kun tämä äiti brilieeraa rajoittuneella sivistyksellään ja kurkkii ampin olan takaa sivistyssanakirjaa). Voi armas aviopuolisoni, tule jo kotiin!!! Ei se tule, se menee sählyyn. Huomenna sillä on kaukalopalloa ja to ässien peli. Pe työkaverit järjestää sille hääjuhlan/saunaillan ja jatkot baarissa. Onneksi lapsenvahti on omasta takaa. Miehellä pitää olla harrastuksia että jaksaa tasapainotella työn ja perheen välillä. Minullakin on harrastus: Ruokakaupassa käynti. Myös roskien ulos vieminen ja suihkussa käynti luetaan harrastuksiin joita pääsen toteuttamaan ilman Veekkua ja tyttöä. Mies toivoisi, että aloittaisin harrastuksena myös säännöllisen seksin. Miksi kukaan ei pyydä täyttämään ystäväni-kirjaa?!? Olen jo miettinyt vastauksetkin valmiiksi!!!



Äiti on vähän väsynyt, äiti menee imeväinen mammaesta roikkuen keittämään kahvit. Taas.



Terveisin yhden naisen orkesteri " Tappavat rytmit"





ps. orkesteri sai nimensä koulussa PPE+D- eli puhalluspaineluelvytys + defibrilointi-kurssiilla vuonna 2004. Rukoilkaa että en tule ikinä teitä elvyttämään, loppu kurssi meni ohjelmiston kokoamiseen... Vaikka; jos Tuntureilla tuiskuttaa-viisu ei saa verta kiertämään niin ei sitten mikään.

Jäsenanomukseni Tappaviin rytmeihin oheen liitän. Täsä, ollos hyvä. Kelpaanko? Osaan laulaa Kulkusiin poikien bassostemman ja jotain ornamentoinitia voisin kokeilla Tunturi-lauluunkin. Myös nokkahuilulla luikutus onnistuu, jos ei tarvitse soittaa mitään ylennettyjä tai alennettuja säveliä ja tempo on sellainen surumarssipoljentoinen marcia funebre. (Sanakirja kuluu kohta puhki.)



Ystävänikirjasta tuli mieleen, että ostin viime viikolla sellaisen Aikuiset ystäväni-kirjan. Laitan tähän muutaman kysymyksen, joihin jokainen haikkari voi halutessaan vastata.



*Jos olisin



1. historiallinen henkilö, olisin ............

2. rakennus ............

3. säätila .............

4. auto ............

5. sarjakuvasankari ...............



*Jos saisin päivän olla mies, ...........



*Suurin ongelmani puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä ...........









Kävimme neuvolalääkärin vastaanotolla aamupäivällä. Nasu joutuu kasvukontrolliin, koska pituutta ei ole tullut riittävästi. Miehen suvussa on yksi oikein lyhyt ihminen, joten on suunnilleen 10% mahdollisuus, että Nasustakin tulee lyhyenläntä. -2-käyrää hipoo jo pituustaulukon lehmänhäntä. Huokaus. Ei nämä huolet kai ikinä lopu.



No, jos leipä pöydästä loppuu eikä Nasu yletä enää kivittämään ankkojakaan rantaheinikon yli, niin sitten perustetaan oma sirkus. Nasu esiintyy kääpiönä ja minullakin on jo muutama karva leuassa. Eiköhän se miehen partakoneella lyhyessä ajassa tuuhene parraksi. Väliajalla Tappava rytmi voi esittää riehakasta sirkusmusiikkia ja naapurin hiekkalaatikkoonkakkaajakissasta tupeeraan ilomielin leijonan.

täytyy kirjoittaa kumminkin, vaikka olen sen jo monesti itseltäni kieltänyt. Lowneed-muksuni nukkuu pitkiä päikkäreitään vaununkopassa olkkarin lattialla joten otan asiakseni kiittää erinomaisen viihdyttävästä ketjusta!

Mikäs se on joka saa kielenkannattimet noin reippahasti suoltamaan mitä mainiointa tekstiä? Onko niin että haikkari-lapsoset ajavat äiteensä (ja isänsä) sellaiseen kirjalliseen vireystilaan, ettei koko vauva-lehden keskustelupalstalta löydy vertaistaan? Tämä pino on nimittäin aina tsekattava ensimmäisenä -josko Ampi kumppaneineen olisi taas kirjoittanut jotain piristävää. Älkääkä toki loukkaantuko ja luulko että nauran teille -nautin vain lennokkaasta keskustelusta " ovenraosta kuunnellen" .

Onnea ja jaksamista teille kaikille, sallittehan meidän " louksujen" seurata edelleen vierestä!



T. Tinttamaara ja näpsäkkä neiti Näpsä (soseaikaa odotellessa peliohjeet printattuna)





ja vielä, varmuuden vuoksi, toivottavasti en pahastuttanut ketään..

Zel: Kiitos ankkakannustuksesta! :) Kolahti etenkin se viimeinen visio, sillä olen vankkumaton Sting-fani!



Lääkäri kirjoitti Nasun neuvolakorttiin " ei ryömi vielä" . Kun pääsimme kotiin, poika ilmeisen tuohtuneena röyhkeästä luokittelusta lyhytkasvuiseksi ryömimättömäksi päätti näyttää todellisen luontonsa. Ähki olkkarin lattialla ensin puolisen tuntia naama punaisena pylly pystyssä ja nyt sitten ryömii jo oikein sujuvasti. Miehekkään kanssa ollaan kuin puulla päähän lyödyt. Ensi kerralla pyydän lääkäriä kirjoittamaan korttiin " ei nuku kolmen tunnin päikkäreitä" ja " ei nukahda kuin taikaiskusta automatkoilla" .



Kiitos kannatuksesta Tinttamaaralle! :) :)

Täällähän viihdytysjoukot ihan rellestää, olisin voinut kutsua Tappavat rytmit tänään meille jumppani ajaksi. Jokohan olisi Ilo viihtynyt ja unohtanut äidin?



Tässä on pikapalaverin paikka, ja kutsuisinkin teidät koolle. Mitä mieltä olette:

a) jumppaan vaan ja kunto kohoamaan

b) ehtiihän sitä vielä jumpata, manjana manjana



Kolmas kerta ei ollut siis yhtään menestyksekkäämpi. Tätä en osannut odottaa pienokaista tilatessani: 100 % läsnäolo välttämätön. Puoli tuntia paniikkia ja huutoa, oli ikävä olo isällä, äidillä ja Ilolla. Toisaalta en haluaisi ihan heti luovuttaakaan, joten mitä tehdä?



Kaikki äänet tervetulleita.



Eline kiittää!



PS. Olen kutsunut huomenna päivällisvieraita Elinen koekeittiöön. Jännittää jo etukäteen, miten ehdin ruuan tehdä. Reseptin pitäisi olla riittävän helppo. Kotirouvan olisi opittava hoitamaan kotia tittelinsä arvoisesti. Harjoittelu kun kai tekee mestarin. Tästä se alkaa...

haikkari palaa nöyränä ruotuun, muistaakseni viime yönä ei paljon nukuttu, kahdelta olisi pitänyt saada seurustella, mutta kun äiti ei seurustellut, Veekku tyytyi yön pimeydessä puremaan kahden hampaan voimalla tissiä hipihiljaa. Vain äidin tuskaiset parkaisut ja painokelvottomat kannustussanat viilsivät läpi kylmänkostean syysyön...



Meillä on neuvola huomenna ja kuulen kanssa aletaanko tuolle meidän kääpiölle tehdä jotain tutkimuksia kun ne käyrät laskee. Jos ne tuohon malliin laskee niin pelkäävät varmaan Veekun hiipuvan näkymättömäksi niin kuin sen Muumien Ninnin. No, viritän sitten kulkusen kaulaan niin tiedänmissä mennään. Vaikka luulen Veekun ilmoittavan kuuluvasti kyllä muutenkin. Itse olen kyllä tälläinen terveydenhoitajan irvikuva, kun heitän vesilintua moisilla käyrillä (voin tulla Nasun avuksi ankanmetsästykseen jos ura kääpiönä ei lääkärien mukaan tule kysymykseen ja lapsiparan on alettava kaislikossa kykkimään).



Eline, oletteko koittaneet niin, että kotijoukot tulevat kanssa vaikka jumppasalin ulkopuolelle odottelemaan ja jos tuntuu että meno kiihtyy yhtä hillittömäksi niin on lohtu lähellä? Jos jumppa auttaa sinua jaksamaan vauva-arkea, niin harmi olisi siitäkään luopua. Olisi suotavaa, että äidilläkin olisi hetken hengähdystauko. Voih, vaikea kyllä keksiä mikä auttaisi. Jos meno ei kohene, niin Tappavat rytmit voivat tulla luikauttamaan muutamat sävelet ilmaan. Jos ampi vielä vetelee nokkahuilulla muutaman surumielisen kipaleen ja mikäli yleisö tykkää, niin rohkeasti voidaan improvisoida reippaampaa viisua kiihdyttäen finaalissa villiin viiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii tai tyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy-lopetukseen. Yleisö olisi varmasti myyty.



Nokkahuilusta puheen ollen; Olin itsekin ala-asteen tokalla melkoinen nokkahuiluvirtuoosi, siinä on mummot kyynelsilmit ja polvet vetelinä kuunnelleet kun nokkahuilulla on vedelty kotiyleisölle Ostakaa makkaraa tai Yksin istun lieteni luona. Äiti ei sunnuntaiaamuna ilahtunut samassa määrin, ei suuria taiteilijoita elinaikanaan arvosteta. Taisi olla lähellä elon loppu sinä sunnuntaina. Ei sellaista kieltä soisi äidin käyttävän. Tämän muusikon ura loppui melko lailla siihen. Helpotusta tilanteeseen ei tuonut sähköjohtoa mikrofooninaan, hame päällä laulava pikkuveli (minä soitin ostakaa makkaraa ja veli lauloi " Olen rekkamies" , mutta hienosti sopi yhteen) tai kattilalla komppia paukuttava pikkusisko...



Neiti hermostuu paikallaan oloon, palaan myöhemmin Ampin kysymysten ääreen. Noissa kysymyksissä onkin märehdittävää.





Kaisu ja Veekku

Elinen vaalit. Ruksaan lappuuni kohdan bee, manjana. Paitsi jos jumppa on sinusta mukavaa, niin sitten aa.



Voisittekohan totutella Iloa sinun poissaoloon vähitellen. Olisit ensin toisessa huoneessa ja Ilo olisi isänsä kanssa kahden. Paniikin iskiessä pääsisit pian paikalle.



Nokkahuilismi. Minunkin suurimpiin bravuureihini kuului Ostakaa makkaraa. Vaativan Yksin istun lieteni luona pääsin esittämään laulaen ja nokkaluilulla luikhautellen koulun Tuhkimo-näytelmään. Olin siis itse Tuhkimo! Mihinkään vastaavaan en ole enää sen jälkeen taiteellisella urallani yltänyt. Tosin alamäki alkoi jo ennen kuin esirippu oli ennättänyt laskea, sillä inhosin prinssiä, joka yritti väkisin pussata ja halia ja oli poika, yök. Siispä loppukohtuksen hääseremoniasta lähdin lätkimään heittäen hunnun kaaressa lavalle. Opettaja veivasi esiripun hiki hatussa pikavauhtia alas ja vanhempani ovat siitä lähtiä väittäneet, että vaihduin laitoksella.

Oli muuten kiperiä kysymyksiä. Piti oikein miettiä, mikä on melkoinen saavutus ottaen huomioon tämän mammadementian vaikeusaseteen...



Jos olisin



1. historiallinen henkilö, olisin Suomalainen vapaaherra Klaus Hermanninpoika Fleming: Oli lyhyen aikaa kuningas Kaarle XI:n luottomies, mutta kuoli pian liikarasitukseen¿



2. rakennus: Casa Romana, entisöity roomalaisaikainen talo. Odotan tosin vasta sitä entisöintiä, mutta kunhan Veekku kasvaa niin toivon puhkeavani entisenlaiseen loistoon ;-D



3. säätila: kaatosade; toiset tykkää, toiset ei.



4. auto: V40 Volvo, siis se turbo. Kiihtyy nopeasti, pysähtyy kuin seinään. Turvallinen mutta ei anneta koeajoon nuorille ja kokemattomille klopeille.



5. sarjakuvasankari: Lassista ja Leevistä Lassi; Mielikuvitusta ja energiaa vaikka muille jakaa. Usein väärin ymmärretty¿



*Jos saisin päivän olla mies, nukkuisin pitkään, lähtisin kavereiden kanssa kahville ja syömään kaupungille (koska työporukalla on sellainen perinne lauantaisin) ja illalla menisin työpaikan saunailtaan ja sieltä jatkoille baariin, sillä naikkonen hoitaisi nöyränä kotia ja lapsen. :-D



*Suurin ongelmani puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä: Puolison mielestä tulisuus, miten piirre johon ihastui ja rakastui voikin olla niin rasittava nykyään?!? Vanhempien mielestä itsepäisyys ja se tulisuus, mutta itseään siitä syyttävät ->eihän kahdesta salamasta voi syntyä mitään heinäkuista poutapilveä. Terapeutin mielestä suurin ongelmani on se, että minulla ei ole terapeuttia.



Kaisu

En jaksanut alkaa pohtia vastauksia omiin kysymuksiini, joten päätin antaa Miehekkäälle tilaisuuden valottaa näkemyksiään minusta.



Siispä:



*Jos olisin



1. historiallinen henkilö, olisin kodin pikku Mussolini.



2. rakennus: savitiilitalo, sortuu pienimmästäkin järistyksestä ja vie lähelläolijat mukanaan.



3. säätila: epävakaa



4. auto: oranssi Nissan Micra, kulkee keula pystyssä ylpeänä ja kuvittelee olevansa isompi ja merkittävämpi kuin oikeasti onkaan.



5. sarjakuvasankari: Pepi, pieni, utelias ja suloinen. Ei ihan niin karvainen.



*Jos saisin päivän olla mies, pissisin pusikkoon seisaaltaan. (Ihan oma mielipide.)



*Suurin ongelmani puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä: Puolisoni mielestä eräänlainen kosketushäiriö: Ei saa kontaktia ja silittäminen ja hiplauskin laukaisee vain lapsena opitun nukahtamisrefleksin.



Näin helliä ajatuksia Miehekäs tänään ajatteli. Pus hälle.

Aamu alkaa klo 6.20. Poika ei vaikene kädestäpitämisellä eikä pienellä silityksellä, joten päivävaatteet päälle ja uusi vaippa alle.



Edellisillan olen miettinyt pojan pituuskasvua, lukenut nettikeskustelua jossa mainitaan psyykkisten häiriöiden vaikutus lapsen pituuskasvuun ja lukenut onnistuneen äiti-lapsisuhteen merkitystä lapsen henkiselle hyvinvoinnille. Lopulta tullut siihen tulokseen, että Nasu ei kasva, koska herunut äidinmaito on koostunut seuraavista huolista: lyhyet unet, lainanlyhennykset, lyhyt pinna, lyhytnäköisyys, elämä on lyhyt, ennen silimät tuikki kuin tähet, nyt kuin sammuneet lyhyt. Ei näillä ajatuksilla koripalloilijoita kasvateta.



Olen murhettunut, syyllistynyt, koetellut Miehen tikapuuhermostoa. Yöllä purrut hampaiden purupinnat kelirikkoon ja nähnyt unta pienistä ihmisistä vailla pitkämielistä äitihahmoa. Kun aamu siis alkoi, heräsin päänsärkyisenä ja ärtyneenä. Nasu alkoi osoittaa pian väsymisen merkkejä ja nukahtikin pian.



Tässä vaiheessa näppäilkää valmiiksi kännykkäänne 10022, sillä jos teksti yllättän loppuu, kiukku on kiehahtanut uudelleen ja henkirikos mitä tdennäköisimmin työn alla.



Siispä kun Nasu oli nukahtanut, pihalta kuului VVRRRRRM ja PPÖÖÖÖRRRR. Ääni alkoi, kesti tovin ja sammui. Alkoi, kesti tovin jne. Nasu heräsi, uusi nukutus ja VVRRRRRM ja PPÖÖÖÖÖÖRRR. Kiskaisin verhot syrjään ja pihalla setä from hell puhalsi lehtiä viheliäisellä moottoripuhurilla. Kolme kertaa poika heräsi kauhistuneena ja nukutin hänet uudestaan, mutta sitten luovutin.



Silmät ristissä täällä istutaan ja odotetaan, että lehtimies (ei posteljooni) imuroisi itsestään ilmat pihalle.













Tämän tekstin perusteella minut tullaan pian hakemaan katkaisuhoitoon ja Nasu joutuu kasvatuslaitokseen. Kohtalon ivaa. *ehe ehe* (lakonisesti)

Ollut hulinapäivä, Veekulla oli neuvola (käyrät laskee edelleen, mutta hitaanlaisesti, sanoin, että ei huolestuta pätkääkään eikä siis vielä tehdä mitään), käytiin kaupassa ja sen sellaista mitä ei yleensä ilman autoa tehdä. Niin ja aamulla noustiin ennen seitsemää kun vietiin mies töihin, matkaa 30 min. suuntaansa ja V ei huutanut!!! Oli varmaan niin ihmeissään että mihin mennään tähän aikaan. Ennen neuvolaa nukahti sovinnolla vaunuihin kun tuolla puistikossa vaunuiltiin (Tappavat rytmit taas esitti joululauluja helisimen säestyksellä) ja äsken terassilla lykin laiskuuttani vaunuja ees taas ja V katseli tuttiaan (harvoin syö, enemmän vaan katselee) ja taas Tappavat rytmit teki tehtävänsä, V nukahti ILMAN ITKUA. MUTTA MUTTA MUTTA, naapurin 17 v räkänokka (itse olen 7 v vanhempi mikä antaa oikeuden nimitellä) tuli kotiin amiksesta tai missä apukoulun alaluokalla sitten onkin ja laittoi heti stereot täysille! Kaiken kukkuraksi talitiaine tuolla näkyy kurkkivan tyttöä vaunujen hyttysverkon läpi, luulee varmaan parkaa talipalloksi. Sen sanon, että jos nyt tyttö herää räkäpään ja tuon sulkapallon takia niin poika löytää stereot ja talitiaisen poikittan jostain mihin ei aurinko paista, ei kuu kumota...











...Veekku heräsi. Talitintti lensi pakoon, mutta se nuorisokriminaali saa alkaa rasvata stereoita vaseliinilla jos haluaa jotenkin helpottaa oloaan kunhan saan tytön syötettyä.



Pitänee tosiaan keskittyä tyttöön taas.





terkuin Henkipatto ja Veekku



ps. Niin selvennykseksi, työnnän ne stereot pojan korvakäytävään, ettei tule lukijoille väärinkäsityksiä....

Kiitos äänestäneille! Äänet jakaantuivat aika tasan, joten tiedä häntä. Ensi kerralla jumppa jää välistä muista syistä, sitten on vielä viikko aikaa miettiä. Aamulla Ilo viihtyy isänsä kanssa - joskus saan nukkua - mutta nuo illat näyttävät olevan kriittisiä. Ja ikävä jos isä leimautuu ikäväksi. Pohdintaa, pohdintaa - katsotaan.



Meillä täällä menee piipaa-auto usein, sairaala lähellä ja vanhustentalo vastapäätä. Siksi tuo parvekkeella nukkuminen ei ole oikein pop. Melupiikit herättävät helposti (vertailukohtana 10 kk ystävävauva).



Ilon pituuskäyrä on mainio, mutta painokäyrä hiukan mietityttää. Onneksi viimeisin lääkäri käski olla huolehtimatta. Tosin seuraava virallinen lääkäri vasta muutaman kuukauden kuluttua kun Ilo täyttää vuoden. Neuvolajärjestelmäähän täällä ei ole. No, kotivaaka näyttää mitä näyttää mutta sen varassa ollaan.



Äiti on hiukan väsy - yöt ovat jatkuneet risaisina, toivottavasti tästä ei tule tapaa...

Täytyy mennä nukkumaan, mutta sitä ennen huhuan kadonneita lampaita:



Hoi Jilla ja Veive





Hoi Pettiina ja Ninni





Hoi hoi, mitä teille kuuluu? :)





Kauniita unia ja Elinelle ehjempää yötä!

Huh huh!Ekana olin kirjottamatta paripäivää kun näytti taas että eihän meillä mitään haikkaria olekkaan ja sitten sitä olikin ihan sikahaikkari että kun päivät saatiin päätökseen ei tämä äiti enää kyennyt koneelle.Ihan käsittämätöntä mikä voi pienellä mättää niin pahasti.Nyt minun on annettava periksi ja uskottava-tuo tyttö ei nuku päivällä.JA yölläkin on alkanut kukkua..



Päivällä älyttömän työn kanssa nukutan,reisilihas repeämispisteessa pomputan sängyllä uneen hikisen typykän,yhdellä kädellä puen sille sylissäni ulkovaatteet ja hiivin äänettömästi eteiseen jossa silmät rävähtää auki ja mieletön hymy naamalle - ihana jälleen näkeminen Äiti! Sitä hymyä kestää 15 sekunttia ja sitten alkaa väsy kiukku..



Minä voisin tulla mukaan tappaviin rytmeihin vaikka tausta laulajaksi+ tanssijaksi.Huomaan ihmisten kanssa jutellessani heijaavani itseäni puolelta toiselle,heiluttelevani lantiota-ihan kuin typy olisi sylissä ja tarvitsi heijausta,se on aika noloa..Ja minun nukutus melodiani on hymisemällä nuku nuku nurmilintu,mitä matalammalta hymisen,sitä paremmin se tehoaa.Sanoja ei voi laulaa muuten tuo maailmasta liian kiinnostunut lapseni alkaa vaan tuijottaa kiinnostuneesti silmiin ja juttelemaan.Tuo rauhoittava hyminä saattaa olla enemmän itselleni kun typylle,kun huomaan muissakin hankalissa tilanteissa alkavani hymistä nukunukunurmilintua.Joten hyminä ja lantion keikutus sujuisi ihan luonnostaan minulta jos sitä bandissä tarviis.



Nuo ulkoiset häiriötekijät vaunu-unille on tuttuja täälläkin.Harkinnassa onkin ollut muuttaa jonnekkin jossa ei naapureita ole kolme kilometrin säteellä.Sittenpä siinä kavisi niin että alkas sudet ja karhut rellestää tai eihän siihen tarvita kun yksi talitintti-meidänkin typyä vaanii tintit niinkun Kaisun Veekkua!!Tuo talipallo-luulo oli loistava välähdys,sitäköhän ne tuosta meidänkin typystä kyttää?! :)



Jospa lähtisi suihkuun ja nukkumaan-vaan herätäkseen taas hetken päästä lämmittelemään soijaa tyttöselle ja juoksuttamaan isoveikkaa pissille ja potkimaan miestä olemaan kuorsaamatta ja nukahtamaan niin että toinen käsi on pinnojen välistä typyn kasvoilla pitämässä tuttia ja toinen käsi laidan yli pitämässä ettei typy käänny selälleen ja sitten kun taas pitää lähteä lämmitys reissulle on kumpikin käsi puutunut aivan käyttökelvottomaksi ja hamtaro painanut kuopan kyljen alle,esikoinen vienyt peiton ja kun nousen sänky narahtaa niin että typy herää ja alkaa jutella eikä se simahda soijjaansa vaan pitää pomuttaa reisi pinkeenä uneen niin että veli ja mieskin hyppii ilmaan sängyssä kun minä pomputan...



Siinäpä sitä tavotetta täksi yöksi,itseppähän olen ne opettanut tuollaisiksi..!

Vietimme kylttyyriyötä. Nasu esitti meille kahden tunnin mittaisen esityksen Wagnerin oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat. Komeasti pikku baritonimme kajautti aarian toisensa perään, väliin veti parit kimakanpuoleiset tenorisoolot ja kerran sekosi sukupuolessaan ja ujelsi ilmoille korviavihlovan sopraanoaarian.



Miehekkään kanssa taputimme joka ohjelmanumeron jälkeen Nasu Pavarottia kannustavasti pyllylle, mutta vältimme kohteliaasti suosionosoituksia kesken laulannan. Kameraa emme edes viitsineet käyttää, sillä mieliimme painui ikuisikisi ajoiksi kuva äänijänteitään venyttävästä punakasta pulleaotsasuonisesta Nasusta.



Näytöksen jälkeen ihmelapsi Nasu P. kertoi taiteilijalämpiössä, että esitys ei mennyt tällä kertaa ihan nappiin. Oli kuulemma syönyt hieman liian tulista ruokaa. Ilmavaivat haittasivat laulamista ja takapuoli uhkasi jatkuvasti liittyä kuoroon. Myös hammas kiusasi ja heikensi täten suun optimaalista resonanssitilaa.



Konsertin anti kirvoitti meissä halun lähteä kävelylle olohuoneeseen. Mestarilaulaja Nasu P. liittyi seuraamme, mutta tyytyi ihailemaan näköaloja käsivarsiemme suojasta.

Onneksi meillä ei ole yöllä kukkaan puhkeavaa oopperalaulajaa. Muissa merkeissä ääninäyte on kyllä annettu. Olin tänään harjoittelemassa liinalla selkäreppusidontaa (hiukan hankala, täytynee harjoitella lisää). Ilo ei ollut mielissään testailusta ja päästi ilmoille äänekkään ja hiukan korvia vihlovan vastalauseen. Ohjaaja hiukan hämmästyi, näytti aavistuksen säikähtävänkin ja kysyi, että tiedätkö mikä sillä on. " Ei se tykkää tästä" , vastasin yksinkertaisesti. " Ooh, tuollaisia naisia maailmassa tarvitaankin, jotka tietävät mitä tahtovat." Mielentilani vaihtui anteeksipyytävästä äidin ylpeydeksi.



Lohduttautukaa tällä te muutkin kovaäänisten " omistajat" , jos se lohtua tuo.



Porenn: tämä samainen henkilö oli sitä mieltä, että edessä kantaminen kannattaa lopettaa kun lapsi on 6-7 kg ja siirtyä selkäreppusidontoihin (tai lyhyiksi ajoiksi lonkkasidontaan). Mitä mieltä olet?

Niin, piti kiittää Ampia ehjien öiden toivotuksesta ja toivotan samalla kaikille yhä ehjempiä öitä ja aurinkoisia päiviä ja Ampille oopperanautintoa mieluummin päiväsaikaan.



No niin, piti käydä hiljentämässä ääni makuuhuoneesta. Siis hyvää yötä ja huomenta kaikille!

Hoplaa, piipahdin katsomassa pinoa ja näin sun kysymyksen. En ole koskaan kuullut tuollaista väitettä. Edessä kantamista säätelee enemmänkin lapsen pituus kuin paino, sillä kun lapsi kasvaa liian pitkäksi, häntä on hankala kantaa edessä, kun kantaja ei näe kunnolla - mistä seuraa niskan rasittumista hyvin helposti. Itse kannan vielä tuota yhdeksänkiloista edessä suurimman osan kantoajasta.



Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Nuorempi päätti jälleen kerran sisustaa vessan vetämällä paperit rullasta, mutta ennen kuin neiti pääsi ajatusta pidemmälle, isosisko pelasti paperin pyykkikorin päälle ja äiti säästyi siivoamiselta. Tosin iltapäivällä hieman mietitytti miksi potta oli keittiön pöydällä...

kuuluuhan tänne ja kovaa!!!



päätettiin päästä myös eroon uneen kanniskelusta. viikko takana ja nyt tuntuu ettei tuo IKINÄ opi nukahtamaan sinne omaan sänkyyn=( siis ajoissa, vauvojen nukkumaanmeno aikana(mikä tuo aika sitten lienee..)

eka yönä huusi kolmeen, sitten loppuyö meni kyllä tosi hyvin. toinen yö oli vielä parempi, sammui puoliltaöin. silloin oli vielä toivoa. sitten tuli takapakkia. viime yönäkin heräiltiin tunnin välein. kroooh.... mutta vielä ei luovuteta. taitaa olla hammasvaivaakin taas välillä. kauhulla odotan niitä kulmahampaita, kun sanovat niiden olevan kipeimmät.

eli yösopraanoa saa kyllä kuulla! ei musta vaan meinaa olla huudattajaksi, välillä on joutunut ottaan syliin rauhoittumaan ja taas sänkyyn laitettaessa alkaa sydäntä riipaiseva huuto=(



sitten hyviin asioihin. nyt saan minäkin nostaa leuan pystyyn! opin nimittäin näin 8 kk jälkeen tuon taitoa vaativan vaunujen/rattaiden työntötekniikan. ninni on jo kolme kertaa painanut silmäluomensa kiinni toisiinsa ja nukkunut, siis aivan oikein NUKKUNUT, lenkillä. en tarvinnut ampia personal traineriksi.



nyt vuoron vaihto miehen kanssa, pyllyntaputteluun,

moi! hyviä öitä!

Ja minäkin voisin allekirjoittaa tuon edellä mainitun, että joinakin päivinä meillä asuu ERITTÄIN VAATIVA haikkari ja joinakin päivinä ei..



Omituisen helpolta on kyllä tuntuneet viime ajat! Ihankuin meillä olisi iso tyttö eikä pikkuhaikkari *haikeana muistelee ja toteaa vintissä viiraavan jälleen*. Veivetyinen on iloinen ja nauravainen tyttö, joka karjuu huomattavasti vähemmän kuin ennen, nukkuu päikkäreitä, viihtyy lattialla, kunhan äiti on näköpiirissä jne.



Äiti-ihminen on aika ihmeissään muutoksesta.



Käytiin lääkärineuvolassakin 8kk tarkastuksessa. Kaikki oli hienosti ja kovasti kasvaa.. Sekä terkka että lekuri ihmettelivät, että onpa reipas vauva ja lopulta lääkäri kysäisi, että " Onko hän aina näin reipas?" Veivetyinen oli neuvolassa riehakkaalla tuulella, kiljahteli ja nauroi, veti stetoskoopista ja toimi muutenkin oma-aloitteisesti.



Lääkäri kysyi, että " Vieläkö nukkuu kahdet päiväunet?" Ai miten niin kahdet? Meillähän vasta aloitettiin nukkua kolmia äskettäin ja sitä ennen tuskin yksiäkään..!



Miten Nasu ja muut kahdeksankuiset, joko on ollut neuvola?



Ja ai niin! Ihankuin Veive alkasi aukoa sanallista arkkuaan! " Äti!" Ja kun katsottiin NallePuh-kirjasta Tiikeriä, hihkaisi " Teku!" Mieli tekisi uskoa, että ei ollut sattumaa.



Nyt Hän nukkuu rattaissa ulkona. Riennän surffailemaan vielä muuallekin.