Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten tosi villin 2-vuotiaan kanssa jaksaa ja pärjää?
15.06.2010 |
Meillä on lapsi täysi energipaketti, temperamenttinen ja hurjan vauhdikas. Kotona tekee koko ajan yhtä sotkua, en ehdi kuin perässä mennä ja siivota. Kiipeää pöydälle, kiipeää milloin mihinkin pomppimaan, kaivaa kaapista ruokaveitsen ja juoksee sen kanssa, teloo itseään. Ulkona ollaan kaksi kertaa päivässä ja hirmuista perässä menemistä, kiipeää hetkessä isojen laitteisiin, osaa jo avata leikkipuiston portit ja karata autotielle. Olen hänen kanssaan niin uuvuksissa välillä! Ja epätoivoinen, miten tällaista kasvattaa? Tuntuu, että yhtä komentamista. Jos tulee vieras kylään, lapsi kiljuu ja tekee pahojaan jos ei saa huomiota muuten itselleen. Ruualla sotkee jatkuvasti tahallaan, vaikka koko ajan opetetaan että ei saa, silloin loppuu syöminen jne. Koko ajan vaatii. Laittaisin lapsen hoitoon ja lähtisin töihin jos ei olisi toista tulossa.. arvatkaapa, onko tällaisen kanssa rankkaa olla raskaana..? Mies tekee iltaisin osansa, mutta häntäkin väsyttää työpäivän jälkeen jaksaa näin villin lapsen kanssa.
Kommentit (27)
Itselläni vastaavanalainen 2-vuotias. Tai no, nyt on viime viikkoina ollut muutosta rauhoittumiseen päin.. kyllä hermo meinaa välillä mennä totaalisesti silti.
Ja sulle on tulossa vielä toinen! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useinhan se oireilu alkaa jo pienestä asti, tosin mitään ADHD-diagnooseja ei tehdä noin pienistä. Tutki netistä ADHD-liiton sivuja, vaikkei lapsella olisikaan mitään neurologista vikaa, siellä on vinkkejä ja asiantuntijavastauksia vanhempien kysymyksiin.
Kun kuitenkin hän keskittyy esimerkiksi satukirjoihin tai leikkimään vaikka pikkueläimillä. Eikai adhd:t jaksaisi keskittyä sellaiseen?
Meillä ihana ja "ihana" lähes 3v -poika. Tätä hulabaloota ollut meilläkin jo parisen vuotta. Eilen poika parturoi hiuksensa, tänään pissannut 2 x siskonsa päälle. Ja tahallaan.
Tuo jaksaa kanssa rauhoittua tunniksikin katsomaan jotain ohjelmaa tms. Ei kai tosiaan ADHD jaksaisi ?
Tyhmä meidänkään poika ei ole. Vilkas vain. Eikä aina jaksaisi kuunnella sitä samaa : pojat on poikia :o(
Jaksamista !
On hienoa, että et kuitenkaan laita lasta päivähoitoon, kun toinenkin on tulossa.
Suomessa liiaksi " hoidetaan ongelmia" laittamalla lapsi päivähoitoon.
Mitä sinä sitten teet , kun lapsi tekee noita edellä mainitsemiasi asioita? kaksivuotias on uhmaiässä ja kokeilee rajojaan, toiset vähemmän, toiset taas hirmuisesti.
Neuvolassa kannattaa nyt ihan ensimmäiseksi ottaa asia puheeksi.
Myös MLL:n sivuilla on paljon vinkkejä. heillä on myös puhelinnumero johon voi soittaa
0600 12277
(0,08 e/min + pvm/mpm)
Päivystysajat:
tiistaisin 10-13 ja 17-20
keskiviikkoisin 10-13
torstaisin 14-20
Voit myös kirjoittaa Vanhempainnetin kirjepalveluun
(toivottavasti mainostaminen ei ole kiellettyä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa hei ihan konkreettisia neuvoja, miten toimia uhmiksen kanssa tietyissä tilanteissa?
Kun kerta toisensa jälkeen sotkee ruuat pöydälle tai heittelee lattialle, ja on vain tyytyväinen jos nostetaan pois ruokapöydästä?
Jos kiljuu ja riehuu kun äiti juttelee vieraan kanssa, eikä siis hän saa koko ajan yksin huomiota?
Ainakin kannattaa pitää päivän rutiinit jokseenkin muuttumattomina. Tehdä samat asiat samaan aikaan. En ole mikään päiväkotielämän puolesta puhuja, mutta päiväkotien päivärytmi on melko hyvä. Tuon ikäinen lapsi rakastaa rutiineja:)
Jos sotkee aamupalalla ruuat lattiaan, seuraavaa ruokaa ei tipu ennen lounasta ( ei siis mitään väli/ herkkupaloja, maitoja ym. juomia välissä). Ja jos silloinkin sotkee, pöydästä pois ja suoraan päiväunille.
Jossain vaiheessa nälkä tulee.
Oletko katsonut näitä lapsityranniohjelmia. Siellä on monesti hyviä vinkkejä. Lapselle esim. kielto tulisi lausua napakasti, hänen tasoltaan, silmiin katsoen. Ei huutaen (vaikka ehkä aika moni vanhempi siihen sortuukin toisinaan...)
Jos lapsi kiljuu, kannattaa hänet ottaa syliin ja viedä rauhoittumaan toiseen huoneeseen ja sanoa, että takaisin mennään, kun on rauhoittunut. Tässä tosin saattaa muutamia kertoja hyvinkin vierähtää hyvinkin pitkä aika, ja se vierailu mennä tähän.
Jos ulkona karkaa, niin silloin on paras myös viedä lapsi sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tarkat rutiinit, ja se onkin todella tärkeää. Mutta joka välissä ehtii ja kerkiää.. aamupalan viskaa lattialle, sitten lähdetään ulos, kun tullaan sisälle reilun tunnin päästä niin onkin niin kiukkuinen ettei enää jaksa syödä jne. Menee usein päiväunille siis syömättä mitään sitä ennen, maitoa juonut vähän!
Hyvä, että on rutiineja:)
Tulisin ehkä sen verran aikaisemmin sisälle, että ei olisi niin väsynyt ja jaksaisi syödä. Tokihan voit myös pitää annoksesta kiinni, niin ettei pysty viskomaan. Sanoa, että saa syödä sitten itse, kun tekee sen heittelemättä.
Toki voi myös olla, että energinen lapsi tarvitsisi pidemmän ulkoilu ajan. Näitä on vähän hankala arvailla näin kirjoituksien kautta...
Jos lapsi pitää maidosta, voisitko käyttä sitä porkkanana? saa maidon sitten, kun on syönyt heittelemättä. jos ei syö niin vain tilkkanen vettä...
Tärkeää se kuitenkin on, että temppuilusta tulee seuraamus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti mulla ei ole antaa sulle mitään neuvoja, jotkut lapset vaan on niin energisiä. Mulla on samanikäinen, ihan tavallinen poika, mut silti noi kaikki vinkeet on meilläkin arkipäivää. Me lähdetään aamullakahdeksan maissa viimeistään ilman aamiaista ulos (lapsi ei ole koskaan ollut valmis syömään aamulla yhtään mitään), ensin aina kunnon rasittavalle retkelle joen rantaan. Saa siellä juosta ja heitellä kiviä sielunsa kyllyydestä, puuhata kirjaimellisesti hiki päässä eikä mun tarvitse estellä häntä mitenkään. Siinä hiekka ja pikkukivet lentää, ja jossain vaiheessa lapsi raahaa jotain isoa oksankarahakaa rantapusikosta aivan voimiensa äärirajoilla.
Sitten tullaan sieltä ja annan noin puoli kymmeneltä aamiaisen, minkä jälkeen jatketaan ulkoilua puistossa tai kavereiden kanssa. Yhdeltätoista sisälle ja lounas, jonka syö nimenoaan siksi että olen antanut välipalaa, muuten ois liian nälkäinen. Laitan lautaselle tosi vähän ruokaa kerrallaan, ja jos meinaa heitellä niin kiellän ja otan lautasen pois. Ensimmäisestä parkaisusta annan kyllä takaisin ja sanon että ruoka menee omaan suuhun. Mun poika kyllä sen jälkeen lopettaakin ruuan heittelyn siltä kerralta. Ton jälkeen lapselle tuleekin uni. Päikkäreiltä herättyä hän katsoo muumin ja sit lähdetään takaisin ulos, jossa hän puuhaa taas päivälliseen asti ihan koko ajan. Seitsämältä onkin jo iltakylpy ja iltasadut ja sitten nukkumaan. Muutaman kerran viikossa tehdään retki uimahalliin tai vaihdetaan muuten vähän maisemaa, talvisin vien lasta paljon kerhoihin.
Mä voin sanoa suoraan, että en kestäis lapsen kanssa sisätiloissa ton enempää. Täällä vaan ei neliöt riitä tohon menemiseen ja juoksemiseen. Esimerkiksi tänään oltiin iltapäivä sisällä koska satoi niin hirveästi, ja melkoinen sotkuhan täällä on lapsen projektien jäljiltä. Lisäksi lasta ei nukuta illalla ollenkaan samalla tavalla kuin normaalisti, koska hän ei ole fyysisesti riittävän väsynyt. Pelkkä puistoilu ei mun lapsesta kuluta yhtään energiaa, vaan lisäksi pitää olla potkupallon pelaamista ja juoksemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, luulin että tuo Ei-sanomiseni on itsestäänselvyys - jokuko ei sitä ole vielä tuon ikäielle lapselle opettanut? Veikkaanpa, että edellisellä kommentoijalla ei ole kokemusta hyvin energisestä lapsesta..
vaan sitä, että opetat mitä se ei tarkoittaa. Luultavasti sillä ei:llä ei ole enää yhtään mitään tehoa, koska joudut hokemaan sitä aivan koko ajan. Ja laitatko sä lapsen joka kerran myös ymmärtämään mitä se 'ei' tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisikin vastaus niin ah kertoisin.
Sen voin sanoa, että ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista.
Raivareita tulee useita kertoja päivässä ja yritän olla huomaamatta ja joskus harvoin jäähylle (jos satuttaa jotain). Olen ajatellut, että väliaikaista. Kuinka monta kertaa voi pieni poika päänsä lyödä! Ihan hirveää telomista joka päivä. EI ajattele kun menee. Iloinen ja positiivinen poika muuten, mutta energiaa riittää vaikka koko kylälle. Ja sammuukin sitten kuin lumilyhty kun kello lyö 19.30. Nukkuu n. 13h/pv torkkujen kanssa.
Miten tarkkaan te saatte vahdittua etteivät teloisi itseään? Tuntuu, että yhtä pomppimista, pöydältä nostelua, perässä juoksemista ja varomista kun yrittää ettei satuttaisi itseään. Hetkessä kiipeää jonkun lelun päälle ja horjahtaa sieltä rämähtäen maahan, hirveä huuto jne. Sydän kurkussa saa olla.
kyllä jo hetkeksi uskallan jättää (lue 1-2min) alakertaan kun laitan esim. yläkerrassa pyykit kuivumaan. Ei meillä ole se kiipeäminen ongelma. Poika itseasiassa on aika taitava, vaan se, että menee seisomaan taaperokärryn päälle tai kävelee päin seinää, tai tippuu portaista (ihan perus 3 portainen ulos tulo pihaovesta). Ne isoimmat kuhmut tulee ihan yllättäin. Jos olisin tämän 2vuotiaani saanut ensimmäisenä olisin vakavasti harkinnut toisen lapsen hankkimista. Onneksi 3,5v esikoine on aivan eri maata. Kumpikin ihania omalla tavallaan.
että tämä on vaan ohimenevä vaihe. Ja ajattelen myös, että pienten poikien kykyä ymmärtää puhetta helposti yliarvioidaan tässä iässä. Mun poika reagoi voimakkaasti kehonkieleen, äänenpainoon ja äänenkorkeuden vaihteluihin, mut mun mielestä hänellä on vielä tosi vähän kykyä ymmärtää puheen sisältöä. Ennakoimalla pääsee myös pitkälle. Totta kai lapsella on silti päivässä paljon pettymyksiä ja pieniä kupsahteluja, nekin kai kuuluu tähän ikään. Esimerkiksi tänä iltana lapseni halusi väen vängällä pukeutua kylppäristä hakemaansa lattiarättiin, ja itkuhan siitäkin sit tuli kun ei saanut. :)
13
Miten te muut jaksatte olla raivostumatta tuollaisille hirveän vilkkaille sähläreille? Tuntuu välillä niin ylivoimaiselta.. ja itselle tulee paha mieli, kun huutaa ja hermostuu liikaa, vaikka tietää että uhmaikäisen kanssa tulisi pysyä rauhallisena ja turvallisen vakaana aikuisena.
EI, EI JA EI, selitys miksi ei, ja rangaistukset päälle. Eikä mikään jäähypenkki auta, kun pari kertaa päivässä kuseksitaan siskon päälle.
Mikä helv. vaikeus teidän vanhempien on kerrankin kunnolla SUUTTUA lapsen tekemisistä. Ne ei sillä mene rikki, että vanhempi näyttää suuttumisensa pahanteon jälkeen..
Ei tarvitse pahoinpidellä, mutta se päänsilittely ja ymmärtäminen pitää vanhemmilta jäädä pois.
Ja siis lapsen kanssa on joka päivä jutustelua, sylittelyä, luku- ja piirrostuokiota yms. eli ei pitäisi olla kyse ainakaan siitä ettei saa huomiota. Mutta sitä vaatisikin jatkuvasti! Pitäisi olla ohjelmatoimisto 24h tai muuten tekee pahojaan (heittelee vaatteita kaapista jne) koko ajan.