Olipa "ihana" keskustelu äitini kanssa:
Nähtiin pieni hetki, se istui autossa..
Äiti: mitä sun naamalle on tapahtunu?
mä: Miten niin?
äiti: kauheesti näppyjä.
mä: ainahan siinä on.
äiti: eikä oo.
Sit se pälläs mua pitkään.
Toivottelin hyvät matkat, lähinnä lapselleni.
Kun olivat lähteneet, mua rupes veetuttaan ihan hemmetisti ja kyyneleitäkin tuli. Oman äitinsä olettaa tykkäävän musta näine hyvineen. Muiden kanssa saan ihan tarpeeksi hävetä larviäni. nyt pitkä antibioottikuuri takana, se auttoi vähän..
No loukkaannuin, mutta kai sitä sitten äitiltään pitää ottaa vastaan kaikenlaista.
Kommentit (40)
niin miksi siitä ei saa mainita? Sehän on totta.
ja eikö asiaa voisi empaattisesti lähestyä...
pakko keskustella huonosta ihostani. Ihan kuin en olisi tiennyt asiasta itsekin. Äitisi halusi vain nöyryyttää sinua.
tollaset asiat on yleensä arkoja aiheita.
Olisit sanonut, että vittuuks siinä kyyläät, jos kerran jäi oikein tuijottamaan eikä mitään lohdutussanoja sanonut.
äiti minullakin. Lisäksi olen vuosien varrella saanut kuulla mm. "pesisit edes joskus naamasi niin ei tulisi noita näppyjä". Joo, en olekaan tuota vielä kokeillut.
Ja mikä parasta, anoppikin aloitti saman. Eli kun naamani pitkästä aikaa kävi taas kukkimaan niin anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?". Johon minä vaan että mitä tarkoitat. Anoppi jatkoi "niin miksi sinun naamassa on näppyjä?"
Olisi tehnyt mieli huutaa että "helvetti siksi että olen kärsinyt aknesta jo 12-vuotiaasta asti!!!"
AAAARGH, eikö aikuisilla ihmisillä ole enempää järkeä päässä kun huomautella toisten näpyistä. Olen kyllä huomannut ne itsekin, kiitos vaan.
Joskus masentaa kun kaikki vaan jatkuvasti vatvovat näitä minun näppyjäni, äiti, anoppi ja sisko aina jaksavat kysyä mitä näpyille kuuluu ja keksivät eri keinoja millä ne lähtisi (kuten älä syö karkkia...)
äiti minullakin. Lisäksi olen vuosien varrella saanut kuulla mm. "pesisit edes joskus naamasi niin ei tulisi noita näppyjä". Joo, en olekaan tuota vielä kokeillut.
Ja mikä parasta, anoppikin aloitti saman. Eli kun naamani pitkästä aikaa kävi taas kukkimaan niin anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?". Johon minä vaan että mitä tarkoitat. Anoppi jatkoi "niin miksi sinun naamassa on näppyjä?"
Olisi tehnyt mieli huutaa että "helvetti siksi että olen kärsinyt aknesta jo 12-vuotiaasta asti!!!"AAAARGH, eikö aikuisilla ihmisillä ole enempää järkeä päässä kun huomautella toisten näpyistä. Olen kyllä huomannut ne itsekin, kiitos vaan.
Joskus masentaa kun kaikki vaan jatkuvasti vatvovat näitä minun näppyjäni, äiti, anoppi ja sisko aina jaksavat kysyä mitä näpyille kuuluu ja keksivät eri keinoja millä ne lähtisi (kuten älä syö karkkia...)
Teininä varsinkin otti pattiin kun oma äiti vielä kaiken muun vitutuksen päälle huokailee kun "sulla on noin paljon näppyjä". Tarviiko sitä vielä erikseen mainita!?!?!
Edelleen saattaa mainita asiasta jos on jostain syystä hormoonit saaneet taas naaman kukkimaan. Ei vain osaa pitää suutansa kiinni. Ja itse on sitten sitä tyyppiä joka loukkaantuu kaikesta, ja ottaa normaalit kommentitkin arvosteluna.
mutta he itse saavat kyllä huomautella milloin mistäkin. :=DDDDDD
vielä että anoppi ensin toisti ekan kysymyksenä eli mitä sinun naamassa on, jolloin minun oli pakko vastata että näppyjä (ihan kuin ei itse näkisi että ovat näppyjä)
Ja sinulle saivartelija, näiden näppyjen vatvominen on minun oikeuteni, sillä ne ovat minun näppyjäni. En kuitenkaan vatvo niitä kenenkään muun kanssa kuin ihotautilääkärini. Kokeile itse ensin elää minun elämääni, jossa sekä äiti että sisko joka kerta kun tapaamme/soitamme kysyvät että mitä näpyille kuuluu. Juhlissa yms. selittävät muille että "voi kun tuo meidän Tiina ei voi syödä tätä kun se saa näppyjä, voi kun meidän Tiinalla on taas näppyjä, katsokaa kun niitä on niskassakin, jne. jne."
äiti minullakin. Lisäksi olen vuosien varrella saanut kuulla mm. "pesisit edes joskus naamasi niin ei tulisi noita näppyjä". Joo, en olekaan tuota vielä kokeillut.
Ja mikä parasta, anoppikin aloitti saman. Eli kun naamani pitkästä aikaa kävi taas kukkimaan niin anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?". Johon minä vaan että mitä tarkoitat. Anoppi jatkoi "niin miksi sinun naamassa on näppyjä?"
Olisi tehnyt mieli huutaa että "helvetti siksi että olen kärsinyt aknesta jo 12-vuotiaasta asti!!!"AAAARGH, eikö aikuisilla ihmisillä ole enempää järkeä päässä kun huomautella toisten näpyistä. Olen kyllä huomannut ne itsekin, kiitos vaan.
Joskus masentaa kun kaikki vaan jatkuvasti vatvovat näitä minun näppyjäni, äiti, anoppi ja sisko aina jaksavat kysyä mitä näpyille kuuluu ja keksivät eri keinoja millä ne lähtisi (kuten älä syö karkkia...)
niin miksi siitä ei saa mainita? Sehän on totta.
nenäkin päässään, eikä siitäkään tarvitse ap:lle mainita, kun varmaan sen itsekin tietää.
Sitten kun sulle tulee elinikäinen vamma, jota häpeät todella, niin toivon todella, että kaikki sua ilkkuvat.
niin niistä saa huomautella miten vain. Päteekö kaikkiin muihinkin puutteisiin kuin iho-ongelmiin? Miksi kenenkään sukulaisenkaan olisi tarpeen sanoa esim. että "mites on kun sinä et ole yhtä älykäs/suosittu/kaunis/menestyvä kuin sisaresi?" Mitä hyötyä tuollaisesta finnien puheeksi ottamisesta on?
Meilläkin niin tyypillistä on tän päivän tilanne. Sanoin äidille, että ostettiin yhtiä sisustustarvikkeita. Niin äiti siitä moittimaan, että halvempia olisi pitänyt ostaa. Jatkoi sitten mun miehelle, ettei sen pitäisi päästää mua kauppaan. Pääsinpä siihen sanomaan, että mieshän nuo tuotteet valitsi, mulle olisi kelvannut halvemmatkin.
Toivottavasti tajusi, että se moittii mun tekemisiä ja valintoja aina, vaikka ne olis kuinka hyviä tai kuten tässä tapauksessa vaikka ne ei ole edes mun! Eilen meillä oli kurjan väriset seinät sen mielestä, vaikka mä olin juuri sille näyttänyt, että katso nyt millaista tuli, että mä oon tosi tyytyväinen.
Vähän on nyt sellainen olo täälläkin, että ikinä ei kelpaa, vaikka miten yrittää. Kyllähän sitä ajan kanssa on oppinut olemaan välittämättä. Mutta aina se jaksaa ihmetyttää, että onko se tosiaan niin vaikeaa olla vähän kannustava ja iloinen toisen puolesta.
kun olet vuosikaudet ravannut ihotautilääkäreillä, syönyt lukemattomia antibioottikuureja, Roaccutania, käyttänyt eri voiteita, kokeillut myös kaikki mahdolliset poppaskonstit ja naama kukkii edelleen, niin kyllä silloin naurattaa kun joku tulee huomauttamaan finneistä. En olisi niitä muuten huomannutkaan. Usein siihen päälle saa vielä hienoja neuvoja käyttää Clearasiliä tai muuta täysin toimimatonta ainetta, tai vihjaillaan että söisin liikaa herkkuja tms.
mutta he itse saavat kyllä huomautella milloin mistäkin. :=DDDDDD
anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?".
kans äiti osaa sanoo asioita väärällä tavalla. viimeset 9 vuotta on jankannu et kyllä noita lastenvaatteita on teillä ainaki kymmenelle lapselle. nyt meillä on kolme lasta ja olen isommista vaatteista säästänyt ne parhaimmat. täs sille sit tokasin takas et v***u tehään sit se 10!
yksi on että mikset sä leikkaa hiuksias lyhyeks ku et sä noita ees harjaa.
vanhimmasta ja kilteimmästä lapsestani sano et kyl te ootte viä kuses tonki kans...
sain alkuvuodesta kolmannen lapseni ja äitini siihen: älä ny sit tälle mitää mee ostamaan! olevinansa katkeroitu viimesen lapseni jälkeen...
nyt en oo kolmeen viikkoon soittanu sille ja eipä oo sekää soittanu mulle, välimatkaa on 60km mut en piittaa ees enää mennä kylää...
mies sanoi: eihän 3-kymppisellä VOI olla tuommonen naamataulu. Lopeta se meikkaaminen ja ota aurinkoa!
isäni sanoi: no joo, se on se suklaa kun syöt niin paljon...siks naama kukkii.
työpaikalla: pitäiskö sun kokeilla jotain rasvaa tohon?
En mäkään ihmettele jos joku on suunnattoman lihava tai epämuodotunut, että jotain tarttis tehrä...
onkohan meil sama anoppi...
anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?".
onkohan meil sama anoppi...
anoppi tuli ihan liki tuijottamaan ja kysyi "mitä sinun naamassa on?".
että talvella aiheesta keskustelimme ja se ehdotti sitä antibioottikuuria silloin..