Luokkaerot

täysin erilaisista taustoista tulevien ja täysin eri piireissä liikkuvien välille. Kyllä kaikki kuitenkin haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon.

aitoa, kun minä olen pelkkä yo ja mies on akateeminen? pah sulle

/ovat oikein urasuuntautuneita ja rahakkaita. Äiti lastenlääkäri ja isä DI. Minä olen toiminut jo vuosikaudet perhepäivähoitajana. Pph-tutkinnon lisäksi olen sairaanhoitajana mutta en aio siihen työhön palata, viihdyn näin. Itse näen asian niin, että oma lapsuudenperheeni oli arvoiltaan aika kova. Itse olen pehmeä, arvostan uraa ja rahaa enemmän aikaa lasteni kanssa, välittämistä, hellimistä...

Olet oivaltanut, mikä elämässä on tärkeintä!

täysin erilaisista taustoista tulevien ja täysin eri piireissä liikkuvien välille. Kyllä kaikki kuitenkin haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon.

aitoa, kun minä olen pelkkä yo ja mies on akateeminen? pah sulle

Yleensä taitaa olla aika harvinaista, että akateemisesta suvusta tuleva juristi ja työläisperheestä tuleva lähihoitaja menevät naimisiin. Eli yleensä kyllä jokin yhdistävä tekijä löytyy joko taustasta tai omasta koulutuksesta.

Eikä siinä mitään, eipä sitä voikaan ymmärtää, jollei itse ole kokenut jotain samankaltaista. Aika harvinaista taitaa tuo "luokasta toiseen" siirtyminen loppujen lopuksi olla.

ei enää ole rahalla niin suurta merkitystä kuin ehkä aikaisemmin, köyhälläkin (ja maahanmuuttajilla) on jo taulu-tv:t, iPhonet ja muut vempaimet, joten ehkä enemmän kyse on sivistyksestä ja siitä, mistä asioista on kiinnostunut, kulttuurista/matkoista/lukemisesta/urheilusta/karaokesta/tikanheitosta/golfista jne. Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä, vanhemmat ovat keskiluokan ammateissa, eivät ylioppilaita, isovanhemmat sitten virkamiestaustaisia, myös opettajia löytyy paljon, eli sivistyksellinen puoli on vahvasti läsnä suvussa kautta linjan. Itse olen akateemisesti koulutettu, mieheni on käynyt keskikoulun. Vaikka keskituloisia ollaan, kodin hankinnoissa ollaan noudatettu viisaan isäni neuvoa: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, joten ollaan panostettu laadukkaisiin huonekaluihin, vaatteisiin jne. vaikka sitten jouduttaisiin tinkimään jostain muusta, ihan ilman mitään näyttämisen halua naapureille.

Nyt jo lapsi ihmettelee, että miksi toiset maleksii päivät pitkät kauppakeskuksissa ja me ei.



-emme asu keskuksen lähellä

-on prolea notkua siellä

on paljon useammin duunaritausta kuin akateeminen. Syynä yksinkertaisesti se että opiskelijoiden määrä ovat moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Useamman polven akateemisia on yliopisto-opiskelijoita hyvin vähän.

Aika harvinaista taitaa tuo "luokasta toiseen" siirtyminen loppujen lopuksi olla.

kirjaan viitaten, niin siinähän toinen kirjoittaja kuvaa, kuinka tuntee olonsa tukalaksi ja noloksi toisen yhteiskuntaluokan kasvattien kodeissa ja kanssa.

Vastaava ei päde koko Suomeen, muualla yliopistot ovat nuorempia, eikä vanhoja akteemisia sukuja juuri ole.

Helsingin yliopisotossakin opiskelijat ovat nykyisin kirjavampaa sakkia kuin vielä 80-luvulla.

Itse opiskelin 90-luvun lopulla ja vain harvalla oli akateemiset vanhemmat. Alle puolet itse asiassa oli pk-seudulta kotoisin.

Luokkaretkikirjaan viitaten, niin siinähän toinen kirjoittaja kuvaa, kuinka tuntee olonsa tukalaksi ja noloksi toisen yhteiskuntaluokan kasvattien kodeissa ja kanssa.

esim. kulttuurin seuraaminen on sivistynyttä ja ns. parempaa.



Onko ihan todella ihmiset kiinnostuneita katsomaan taidenäyttelyitä yms. Vai onko se vain statuksen nostamista samalla tavalla kuin ostetaan esim. bemari?



Mikäs siinä, jos todella nauttii korkeakulttuurista ja haluaa sitä todella. Hirveän rankkaa elää sellaista elämää, mitä ei todella sisimmässä halua.



Ihmisiä on erilaisia ja toiset tykkää suklaa- ja toiset mansikkajäätelöstä. Jos kukaan ei tykkäisi mansikasta olisi maailma todella tylsä.

Minulla on siinä mielessä kaksijakoinen tausta, että äitini suku on ylempää keskiluokkaa kun taas isäni suku on työväenluokkaa. Olen nähnyt molemmat puolet ja molemmista ammentanut asioita.



Olen silti omaksunut voimakkaammin äitini puolen ja taustan. Ehkä olen noussut ylemmäskin. Olen korkeasti koulutettu ja toimin suht. arvostetussa asemassa ja alalla, jossa näen paljon vanhan ja uuden rahan kasvatteja.



Itse en silti koe tehneeni luokkaretkeä, vaan tunnen oloni kodikkaaksi sivistyneiden ja avarakatseisten ihmisten äärellä. Tämä ei siis tarkoita missään nimessä pääomalla mälläilyä tai rahan moukkamaista korostamista, jollainen seura ei henkilökohtaisesti viehätä.



Ap:lle sanoisin että älä omaa taustaasi häpeile vaan käytä ymmärtämystäsi ja kokemustasi vahvuutena. Jokin osa minusta haluaisi varoittaa nousukkuuden huumasta, elämän onni ei löydy luokista tai luokkaretkistä, vaan elämän muista kysymyksistä: läheisistä, perheestä, suvun perinteistä, työnteon mielekkyydestä yms.



Lisäksi laskevan rajahyödyn mallin mukaan sitten kun on ollut riittävän pitkään ja paljon rahaa, huomaakin että sen merkitys lopettaa kasvunsa. Se on tausta ja pääoma, josta ammennetaan ja joka tuo mukanaan vastuuta, mutta raha ei missään nimessä näyttele pääosaa eikä sitä huudeta turuilla ja toreilla.



Hyvä on myös huomata, että luokissa voi kulkea alaspäinkin, ainakin jos sen sitoo tiukasti rahaan tai työnkuvaan... Perinteet, kasvatus ja yhteiset arvot, jotka voidaan myös yhdistää tiettyihin luokkiin, kestävät jo paremmin ajan hammasta sekä markkinatalouden myllerryksiä.

Itse olen opiskellut sekä yliopistossa että aikuisena ammattikoulussa. Ihmiset näissä ovat hyvinkin erilaisia. Akateemisen kovan uran sijaan olen haaveillut itselleni nyt luonnonläheisempää ammattia, mutta minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää karkeaa työläismeininkiä. Vanhempani ovat maalta, että jotain keskiluokkaa tunnen itse olevani. En ihaile akateemista kermaakaan. Talollisia maanviljelijöitä olleet sekä minun että miehen suvut.

.

On ihanaa jutella erilaisten taustojen omaavien ihmisten kanssa. Omatkin ajatukset tuulettuvat ja välttyy stereotypioilta.

Pelkkä ulkonäkö usein vaikuttaa siihen miten muut ihmiset suhtautuvat.

Meneppä ilman meikkiä tukka poninhänällä ja kumpparit jalassa Lidliin. Muut ihmiset ovat sinulle ystävällisiä ja juttelevatkin.

Laita seuraavaksi nahkanilkkurit ja villakangastakki ja tyylikäs laukku..

Vierailija kirjoitti:

Kuulun niihin, jotka ovat tehneet "luokkaretken" ja nousseet alemmasta yhteiskuntaluokasta ylempään. Tämä on tapahtunut hankkimalla akateemisen koulutuksen ja osin myös "naimalla" hyvätuloisen miehen.

Vanhempani eivät varsinaisesti kuuluneet työväenluokkaan, sillä isäni oli yrittäjä ammattikoulupohjalta ja äidillä "jopa" yo-tutkinto. Mutta emme todellakaan olleet hyvätuloisia ja lomamatkat suuntautuivat korkeintaan Ruotsiin.

Nyt ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu paljon ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet akateemisissa ammateissa, ovat jo lapsena matkustaneet maailmalla ja selvästikin kuuluneet ylempään yhteiskuntaluokkaan kuin oma perheeni.

Häpeilen joskus taustaani, vaikka toki tuttavapiiriin kuuluu samalaisen taustan omaavia ihmisiä (etenkin sukulaisissa). Vaikka itsellä on nyt taloudellisesti turvattu asema ja muutenkin onnellinen olo nykyisessä elämäntilanteessa, pysyy taustani sellaisena kuin se on eikä siitä mihinkään muutu. Tunnen olevani erilainen, kun muut kertoilevat vanhempiensa hienoista ammateista ja lapsuutensa lomamatkoista.

Ajatteletteko te muut koskaan tällaisia asioita? Vai onko teidän mielestänne Suomessa edes yhteiskuntaluokkia ja luokkaeroja?

Jos perhetausta tarkoittaa kunnollisia, lainmukaisesti eläviä ihmisä, jotka eivät tehneet pahaa toisilleen tai muille, niin en kykene ymmärtämään, mitä häpeämistä silloin on perhetaustassa.

Miten ap sinulla on noin heikko itsetunto?