Lue keskustelun säännöt.
Luokkaerot
15.06.2010 |
Kuulun niihin, jotka ovat tehneet "luokkaretken" ja nousseet alemmasta yhteiskuntaluokasta ylempään. Tämä on tapahtunut hankkimalla akateemisen koulutuksen ja osin myös "naimalla" hyvätuloisen miehen.
Vanhempani eivät varsinaisesti kuuluneet työväenluokkaan, sillä isäni oli yrittäjä ammattikoulupohjalta ja äidillä "jopa" yo-tutkinto. Mutta emme todellakaan olleet hyvätuloisia ja lomamatkat suuntautuivat korkeintaan Ruotsiin.
Nyt ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu paljon ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet akateemisissa ammateissa, ovat jo lapsena matkustaneet maailmalla ja selvästikin kuuluneet ylempään yhteiskuntaluokkaan kuin oma perheeni.
Häpeilen joskus taustaani, vaikka toki tuttavapiiriin kuuluu samalaisen taustan omaavia ihmisiä (etenkin sukulaisissa). Vaikka itsellä on nyt taloudellisesti turvattu asema ja muutenkin onnellinen olo nykyisessä elämäntilanteessa, pysyy taustani sellaisena kuin se on eikä siitä mihinkään muutu. Tunnen olevani erilainen, kun muut kertoilevat vanhempiensa hienoista ammateista ja lapsuutensa lomamatkoista.
Ajatteletteko te muut koskaan tällaisia asioita? Vai onko teidän mielestänne Suomessa edes yhteiskuntaluokkia ja luokkaeroja?
Kommentit (36)
Komppaan myös kakkosta. Minkä ikäistä porukkaa olette? Me ollaan mieheni kanssa molemmat akateemisia ja perhetaustat "työväestöä". Mies maalta ja omat vanhempani ns. työläisammateissa. Tällä hetkellä olemme ns. hyvin toimeentulevia ja asumme pääkaupunkiseudulla ns. arvostetulla alueella. Tuttavia meillä on kaikenlaisia, mutta koskaan ei puhuta rahasta eikä arvioida kuka mitäkin on. Joskus tietysti voidaan mainita nuoruuden jutuista, mutta ei koskaan jutella tyyliin "me sitten matkusteltiin maailman ympäri kun olin alaluokalla ja äitini tekee sitä ja tätä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei ihan kuitenkaan. Oma taustani on suorastaan rahvas. Toisella vanhemmalla vain peruskoulutausta ja molemmat vanhempani ovat sivistymättömiä ihmisiä kaikilla mittareilla mitattuna. En kuitenkaan häpeä taustaani millään muotoa. Usein silti tunnen eräänlaista "surua" siitä, etten kuulu mihinkään. En tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta sukulaisteni kanssa, mutta en myöskään tunne olevani kotonani akateemisissa piireissä.
Tosin se ei ole noin yksioikoisesti rahasta kiinni.
Itse olen lapsuuteni elänyt keskiluokkaisessa perheessä, jossa vanhemmat olivat teknikko (suunnittelija) ja sairaanhoitaja. Mutta silti lapsena en ikinä matkustellut missään, asuin uusperheessä, isäni oli alkoholisti ja äiti läheisriippuvainen ja vanhemmat erosivat.
Vaikka siis tausta oli keskiluokkainen, niin ulkoiset puitteet eivät. Silti koen taustani keskiluokkaisena. Rahaa enemmän siihen vaikutti koulussa pärjäämisen arvostus, kirjojen lukeminen ja tietyistä yhteiskunnallisista asioista kiinnostus, sekä ehdottomasti suvun tausta (missä yhteiskunnallisessa asemassa oli oltu, oliko torppareita vai talollisia vai vielä jotain muuta).
Tosin itse en ole pitkälle pötkinyt. En ole päässyt akateemiseen maailmaan muuta kuin työpaikalla. Koti- ja ystäväpiiri on enemmän tuota keskiluokkaista.
Mutta työpaikalla en enää tunne kovin paljoa häpeää, mutta tunnen kyllä olevani erilainen. Mutta eniten erilaisuutta ehkä minulle on tuottanut elämä jota olen nähnyt kuin luokkatausta.
Kyllähän toiseen luokkaan on helpompi siirtyä, jos on oppinut tietynlaiset puhe- ja käytöstavat kotoa (esim. kuinka käyttäydytään ravontolassa). Rahalla ei käytöstapoja saa.
tuskin sun kaikki juuret suoraan hovista tulevat?
Ei Suomessa ole yhtäkään ihmistä jonka esivanhemmista kukaan ei olisi asunut ns. savupirtissä. 1800-luvulla koulutuskin oli niin äärimmäisen harvinaista, ettei oikeastaan kellään voi olla kaikki isoisoisovanhemmat sivistyneistöä.
Mutta nyt sekoitat pahasti rahan ja luokan.
Minä olen sellaisesta yhteiskuntaluokasta jossa isoäidin äitikin oli koulutettu, 1900-luvun alussa. Ei olla asuttu maapohjaisissa torpissa koskaan, koulutusta on arvostettu ja luettu aina paljon. Toisaalta matkoja tehtiin vain suvun huvilalle mutta niin tekivät kaikki muutkin. Oletkohan osunut nousukkaiden ryhmään, rahasta ei nimittäin koskaan puhuta sivistyneissä piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-80-luvuilla syntyneet kävivät ala-astetta.
Komppaan myös kakkosta. Minkä ikäistä porukkaa olette? Me ollaan mieheni kanssa molemmat akateemisia ja perhetaustat "työväestöä". Mies maalta ja omat vanhempani ns. työläisammateissa. Tällä hetkellä olemme ns. hyvin toimeentulevia ja asumme pääkaupunkiseudulla ns. arvostetulla alueella. Tuttavia meillä on kaikenlaisia, mutta koskaan ei puhuta rahasta eikä arvioida kuka mitäkin on. Joskus tietysti voidaan mainita nuoruuden jutuista, mutta ei koskaan jutella tyyliin "me sitten matkusteltiin maailman ympäri kun olin alaluokalla ja äitini tekee sitä ja tätä"...
Kiitos paljon ajatuksia herättäneistä vastauksista. Nämä ovat sellaisia asioita, joista ei paljon ole tapana kasvotusten keskustella. Eikä tuttavapiirissäni todellakaan ole kenenkään tapana kerskua, missä on lapsena matkustellut tai kuinka paljon vanhemmat ovat (itsestä puhumattakaan) tienanneet. Mainitsemiani lomamatkoja ja vanhempien ammatteja ym., josta erilainen tausta tulee esiin, sivutaan tavallisessa keskustelussa.
Sykäyksen aloittamaani viestiketjuun antoi juuri tämänpäiväinen keskustelu erään mammatuttavan kanssa. Sain tietää, miten merkittävässä asemassa toinen hänen vanhemmistaan oli ollut. Olen tuntenut tämän henkilön jo useamman vuoden, eikä hän todellakaan ole aktiivisesti tuonut taustaansa esille.
En tarkoittanut, että olisin noussut jotenkin "ylhäiseen" luokkaan, vaan vietän nyt lapsineni vain niin erilaista elämää, kuin mitä itsenä vietin. Asun kaupungissa arvostetulla omakotitaloalueella, kun lapsena asuin maalla paikassa, jossa isovanhempieni vanhemmat olivat olleet torppareina. Kai tätä voi kutsua keskiluokkaiseksi elämäksi.
Lapsuudenkodissani luettiin paljon kirjallisuutta, mikä joissakin työväenluokkaisissa kodeissa tuntui olevan lähes kummallisuus. Eikä kyse ollut mistään Harlequin-kirjallisuudesta. Itse olen aina ollut kiinnostunut hyvistä käytöstavoista ym., mikä tosiaan on helpottanut siirtymistä toisenlaiseen seuraan nyt vanhempana.
Tiedän, että niin monen hienonkin kodin seinät kätkevät sisälleen epäonnea ja toivottomuutta. Tärkeintä on sydämen sivistys, joka ei katso yhteiskuntaluokkaa tai varallisuutta. Kun on lapsena oppinut tyytymään vähään, nyt nautin suuresti siitä, mitä voin lapsilleni tarjota.
Kirjoittakaa lisää mietteitänne asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että kun olet nyt saavuttanut korkean elintason, voisit unohtaa kaikki luokkaerot ja häpeilyt. Mulla ainakin edelleen on akateemisten tuttavien kanssa niin erilaiset maailmat, että tunnen itseni aidosti ulkopuoliseksi (en käy Sveitsissä laskettelemassa, suvulla ei ole kesäasuntoa Italiassa jne.). Toisaalta en koe myöskään minkäänlaista pyrkyä varakkaaseen elämään.
virkamiesköyhälistöön useammassa sukupolvessa eli tytötkin koulutettiin, vaikka kotipuutarhat ja kesäpossut olivat kunniassaan.
Itselleni on aina järkytys, kuinka paljon miehen vanhemmat puhuvat rahasta, ja siitä kenellä sitä on. Kun kotona oli opetettu, että on sivistymätöntä puhua rahasta. Teininä otti päähän, että kyllä harrastuksiin ja teatterilippuihin sai rahaa, mutta ei Leviksen farkkuihin, ei Lacosten paitoihin jne.
Eli luokkani on suomenkielinen, sivistyneistö, joka tulee palkallaan toimeen ja kouluttaa lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi esim. oma palkka on niin suuri salaisuus? Kaikki eivät kuitenkaan voi tasapalkkaa saada, niin ei siinäkään mitään hävettävää ole, jos naapuri tienaa enemmän kuin sinä.
ei kerro mitään sosiaaliluokasta vaan siitä mitä itse kukin arvostaa elämässään. Elimme hyvinkin keskiluokkaista elämää, mutta matkustelimme paljon. Ajettiin sitten ladalla, jotta oli varaa nähdä maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä pidä mitään väliä kenenkään pinnallisilla taustoilla tai koulutuksilla tms.Ainoastaan ihmisten luonteen rehellisyyden panen merkille, aitouden ja sen sellaisen.
Olen todella onnellinen. Itse voisin olla vastaavassa tilanteessa kuin sinä, mutta valitsin toisin, koska halusin auttaa heikompia ja voin henkisesti nyt tosi hyvin.
pelkkää pintaa kaikki tuollainen. Ei ulkomailla käydä siksi kun on rahaa ja se on hienoa, vaan siksi että saadaan elämyksiä...jne. Kaikki tuollainen on päälleliimattua hilpetööriä pitemmän päälle, eikä kerro ihmisestä itsestään mitään.
Itse elän mukavassa ammatissa, vaikka se ei mitään rikkauksia tuokaan. Oman alani pystyn näkemään ihan jokaisen kerroksen, kuulumatta silti yhteenkään niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes miettiä. Ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu niin yritysjohtajia, akateemisia, duunareita kuin upporikkaita poromiehiäkin ;) on siinä sekalainen seurakunta ja ihan mukava olla eri tyyppisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Alkeelliset eläimethän perustavat kaiken ulkokuoren ja lisääntymisvietin takia.
Ehkäpä viisaimmat meistä ihmisistä osaavat keskittyä johonkin muuhun.
täysin erilaisista taustoista tulevien ja täysin eri piireissä liikkuvien välille. Kyllä kaikki kuitenkin haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon.
Eli rahalla, koulutuksella, vaatteilla, lasten iällä, vai kenties elämänkatsomuksella, uskolla tai jollakin muulla..
/ovat oikein urasuuntautuneita ja rahakkaita. Äiti lastenlääkäri ja isä DI. Minä olen toiminut jo vuosikaudet perhepäivähoitajana. Pph-tutkinnon lisäksi olen sairaanhoitajana mutta en aio siihen työhön palata, viihdyn näin.
Itse näen asian niin, että oma lapsuudenperheeni oli arvoiltaan aika kova. Itse olen pehmeä, arvostan uraa ja rahaa enemmän aikaa lasteni kanssa, välittämistä, hellimistä...
täysin erilaisista taustoista tulevien ja täysin eri piireissä liikkuvien välille. Kyllä kaikki kuitenkin haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon.
Siksi nuoretkin haluavat aina pukeutua juuri samoin esim.
Mutta nyt sekoitat pahasti rahan ja luokan.
Minä olen sellaisesta yhteiskuntaluokasta jossa isoäidin äitikin oli koulutettu, 1900-luvun alussa. Ei olla asuttu maapohjaisissa torpissa koskaan, koulutusta on arvostettu ja luettu aina paljon. Toisaalta matkoja tehtiin vain suvun huvilalle mutta niin tekivät kaikki muutkin. Oletkohan osunut nousukkaiden ryhmään, rahasta ei nimittäin koskaan puhuta sivistyneissä piireissä.