Kokemuksia aquarakkuloista?

Mitä luulette?onko kenellä kokemusta sekä tatskoista että rakkuloista? Että jos tatskan teon kestää, mikä kuitenkin ottaa aikaa ihan kivasti niin varmaankaan rakkuloitten laittokaan ei voi olla hirmusen paha?

vai olenko ihan väärässä?

laitettu selkään agvarakkuloita ne auttavat selkäkipuun, viidenen aikana laitettiin myös mahaan, silloin en edes tuntenut millon laitettiin, ne ei minun käsityksen mukaan auta etupuolella kiouun mutta paikat avaantuvat nopeammin. Minulle kun laitettu selkään kolme kestää kyllä mutta se neljännen laitto tekee kipeää.



Muuten on ollut ilokaasu aina, kahden aikana on ollut myös kohdunkaulapuudute, yhden aikana pepidin(en tiedä menikö se oiken) kipulääke ja käskettiin nukkua kun paikat ei ollut tarpeeksi auki. Yhdenkään aikana ei ole laitettu edipuraalipuudutusta olen vähän epäluulonen sen pistämisen suhteen.



Ukule rv 36+3

Tuli aika pitkä sepustus, lähes koko synnystystarina samalla sivutuotteena. Anteeksi...



Hei,

Minulla supistukset olivat seuraavanlaisia:

Supistuksen alun tunnisti siitä, että häntäluuhun alkoi kertyä painetta. Sitten " kipuaalto" nousi selkää pitkin ylös noin vyötärölle ja lopuksi kiersi eteen mahan puolelle navan korkeudella. Suurin kipu kuitenkin selän puolella.



Kun synnytystä oli takana 11 h ja olin jo käynyt suihkussa, keinutellut ja kieritellyt lantiota, hautonut kaurapussilla, mies oli hieronut supistuksien aikana selkää 6h, ja itse olin hönkinyt 1,5 h ilokaasua, mutta kivut alkoivat tuskastuttaa (viimeisen 5 h aikana edistymistä oli vain 3 cm -> 4cm kohdunsuulla), kätilö ehdotti rakkuloita. Etukäteen olin ajatellut, että mitä tahansa muuta, mutta selkää ei tulla ronkkimaan millään piikeillä (ei siis epiduraaliakaan). Siinä vaiheessa olin jo niin kypsynyt, että suostuin ilomielin.



Laittaminen sattui HELVETILLISESTI, vaikka hönginkin ilokaasua avuksi. Mieskin nimeää rakkuloiden laiton synnytyksen kauheimmaksi kohdaksi katsella sivusta. Onneksi kätilö oli etukäteen sanonut, että hän sitten laittaa kaikki neljä putkeen, olin minä mitä mieltä tahansa kesken suorituksen. Joten paree olla paikallaan koko ajan. Nojasin laiton aikana synnytyssalin sänkyyn seisaillaan (en pystynyt koko synnytyksen aikana istumaan saati sitten makaamaan).



Jo toisesta supistuksesta laiton jälkeen aukesi taivas. Kaurapusseja, saati hieromista, ei tarvittu. Mieskin sai lepotauon. Itse olin lattialla jumppamaton päällä terapiapallon kanssa. Supistuksien välit makasin pallon päällä rentona kuin riepu ja supistuksen tullessa nousin ylöspäin palloa myöten. Minulla rakkuloiden jälkeen jäi edelleen paineen tunne häntäluuhun ja etupuolen kipu, mutta ilokaasulla olo oli hurmaava. Hekottelin itsekseni ja mies kiikutteli keinutuolissa ja kertoi, milloin kaksi minuuttia oli kulunut, jotta voisin aloittaa ilokaasun imemisen ennen seuraavaa supistusta.



Tunnin päästä vaikutus oli lähes kokonaan hävinnyt ja pyysin uutta settiä, jonka sainkin heti. Se ei enää auttanut paljoakaan n. 20 minuuttia, jolloin pyysin vahvempaa ilokaasuseosta (sain maksimin). Tästä puolen tunnin päästä huusin ilokaasumaskiin, jota pidin jo tauotta naamalla, että nyt otetaan mitä tahansa kivunlievitystä vastaan. Olin myös jo noussut seisailleen nojaamaan sänkyyn. Mies kerkesi ilmoittamaan tämän kätilölle, kun minulle tuli aivan kivuton olo. Menin ihan ulalle. En käsittänyt, mistä on kyse, mutta juoksin käymään vessassa, koska pystyin siihen muutaman tunnin tauon jälkeen.



Kun tulin takaisin vessasta, tunsin, että supistus on tulossa ja ryntäsin kaasunaamarille -> lapsivedet napsahti lattialle. Kätilö ehti paikalle vasta tässä vaiheessa ja totesi, että olen kokonaan auki eli ponnistamaan vaan. Jälkeenpäin sanoi minulle, että näytin silloin jo niin tuskaiselta, että olisi laitattanut epiduraalin, jos ei olisi ollut ponnistamisen aika. Näin siis selvisin tavallaan luomusti (ilokaasua ja rakkuloita lukuunottamatta) melko pitkästä synnytyksestä (13 h 58 min), koska omassa mielessä odotin koko ajan pahempaa.



Synnytyksestä jäi kokonaisuudessaan rakas muisto, jota nyt 3,5 kk myöhemmin vielä päivittäin muistelen tyttöä katsellessa. Miehellekin jäi sellainen olo, että pääsi osallistumaan synnytykseen sen eri vaiheissa (taisin pistää ukon aika koville hieronnan kanssa (heh-heh), mutta ponnistusvaiheessa oli kyllä korvaamaton kannustaja ja tukija). Taidetaan olla molemmat aika ylpeitä omasta suorituksesta sekä synnytyssalissa että työn lopputulosesta, sillä meillä on tietenkin kaikista kaunein ja fiksuin tyttö koko maailmassa :)



Tintti

yllätti tuo suuri negatiivisen palautteen määrä.

minulla kaksi synnytystä takana ja kummassakin olen saanut aguarakkuloita.

Olen kokenut niistä todella ison avun.

Kummassakin synnytyksessä supistelun kipu tuntunut selässä ja siihen kipuun ainaski auttaneet.

Esikoista synnyttäessäni laitettiin kaikkiaan 10kpl. 2kertaa 4kpl avautumisvaiheessa ja vielä kaksi ennen ponnistusta.

Kakkosta synnyttäessä taidettiin laittaa 4kpl. jolloin vei taas selästä kivun pois ja saattoi keskittyä supistuksen aikaiseen hengitykseen ja rentoutumiseen, siinä määri mitä silloin voi :=))



Nyt kolmosta odottaessa olen ajatellut taas turvautua rakkuloihin.

Ilokaasua en ole kokeillut kuin ykkösessä kerran ja se riitti, sai vain mut voimaan pahoin.

Kakkoselle en kerinnyt muuta saada kuin rakkulat.



Kun olemme ystäviemme kanssa asiaa miettineet, niin olemme tulleet siihen tulokseen, että oma kipukynnys vaikuttaa kovasti, mitä puudutteita tarvii.



Vaikkakin mulla taitaa olla hiukan korkea kipukynnys, niin silti olen mennyt ja menen synnyttämään sillä asenteella että kaikki tarvittavat helpotukset haluan, en tahdo turhaan kärsiä.



Palatakseni vielä aguarakkuloihin...

Laitto tekee kipeää, mutta onneks se kestää vain hetken!



Innolla, pelolla ja kauhulla synnytystä odottelen...



Tiikuli ja masukki 24+4

Varsinkin jos supparit ovat selässä... Itsellä käynnistettiin synnytys ja nehän tahtovat olla pitemmän kaavan mukaan, joten yhden päivän kärvistelen rakkuloiden avulla... Niitä laitettiin mulle muistin mukaan yhteensä reilu 40 kpl, 4 kpl kerrallaan. Laittaminen sattui niin PIRUSTI mutta sen jälkeen ei ollu kivuista tietookaan. Vaikutus oli alussa melkein tunti ja loppua kohden n. 30 min, sitten sainkin jo epiduraalin kun saliin päästiin...



Suosittelen!!!



LapinMamma

Hirveetä kirvelyä muuta en juuri muista, mutta päällimmäiseksi muistoksi jäi ei koskaan enää.

Epiduraalin laitto meni hups vaan ja toi taivaallisen olon, jos näin voi sanoa ;)

Käytin synnytyksessäni kivunlievityksenä juuri aquarakkuloita sekä lämpö-/vennätyynyä + ilokaasua ja näiden kaikkien yhdistelmä sopi itselleni, voisi jopa sanoa; aivan täydellisesti.

Rakkulat laitettiin neljään otteeseen, sekä alavatsalle että selän puolelle ja laittaminen sattui niin saatanasti (anteeksi karkea ilmaisu), mutta kipua ne häivyttivät tehokkaasti! Mutta niiden laittaminenhan kestää vain pienen hetken, joten siihen mahdolliseen kipuun ei kannata rakkuloita harkitessa takertua - kuten on todettu useassa vastauksessa, jokaisella on omanlaisensa kipukynnys. Ja mikä parasta, kyseessä on lääkkeetön kivunlievitys, josta ei siis kulkeudu mitään vauvaan toisin kuin vaikkapa petidiinistä.

Jos vielä toistekin saan kokea synnytyksen, aion ehdottomasti käyttää aquarakkuloita kivunlievityksenä.



Mairaa

(+ tyttö 6,5 kk)

Keskustelin yhden kätilön kanssa aiheesta ja hänen mielestään sen laittamisen täytyykin sattua sillä eihän sitä endorfiinia muuten erity. Siis kun koskee niin kroppa tuottaa sit omaa kipulääkettä. Niinkuin jos poltat sormen niin alussa tuntuu sikana ja sitten sitä turtuu, mutta on kuitenkin arka, niin sillloin endorfiinit vaikuttaa.

Näin minä ymmärsin korjatkaa jos olen väärässä

kokemusta, mutta sisarelleni laitettiin hänen synnyttäessään esikoistaan.

laittaminen sattui kuulemma tosi paljon, apua ei niin hirveästi. oli sitä mieltä jälkeenpäin, että teho perustuu siihen, että kipu vain siirtyy toisaalle. ei suositellut minulle.

rakkulat ja voin sanoa ettei paljon hyötyä ollut, tosin ehkä se on yksilöllistäkin..mutta laitto tosiaan sattuu aika lailla ja vaikutus lyhyt ja minulla ainakin melko tehoton. epiduraalin nimeen vannon! no saapi nähdä kuin käy toisessa synnytyksessä ja mitä tarvii käyttää.

..aion kokeilla. Laittaminen sattuu kuulemma ampiaisenpiston verran ja vaikutus perustuu siihen, että tuotettu kipu laukaisee elimistön omien endorfiinien erittymisen, jotka turruttavat kipua pois. Vaikutusajaksi on sanottu n. 30 minuuttia. Kättärillä kertoivat aqua-rakkuloista yhtenä kivunlievitysmuotona ja siellä sitä ainakin käytetään.

Eiköhän kaikki, joille nämä on laitettu ole tienneet sen, etteivät ole mikään epiduraalinkaltainen taivas, vaan lääkkeetön ja lyhytkestoinen kivunlievityskeino, jos haluaa esim. mahdollisimman pitkälle yrittää ilman lääkkeitä.



Rv 38+0

kyllä niin kovasti sattui niitten laitto esikoista synnyttäessä,eikä juuri apua ollut.Nyt kun toinen synnytys edessä,aion kieltäytyä ehdottomasti.Epiduraali ja ilokaasu ok.

mutta laittaminen sattui niin paljon että kun mulle olisi pitänyt laittaa 4 niin viimeinen jäi laittamatta. En tahdo niitä toiste. Epiduraaliin nimeen vannotaan myös täällä

Minulla avautumisvaiheessa supistukset sattuivat tosi kipeästi selässä vauvan avotarjonnan vuoksi. Kätilö ehdotti aquarakkuloita, joihin itse suhtauduin tosi skeptisesti, mutta hämmästyin niiden tehosta. Minun kokemukseni mukaan itse supistuskipuun niillä ei ollut vaikutusta, mutta sen selkäkivun ne veivät melkein kokonaan pois siksi puoleksitoista tunniksi mitä vaikutus kesti. Pyysin ne sitten vielä toistamiseen, siitäkin huolimatta, että laittaminen sattui tosi paljon. Niin kuin neljä ampiaisenpistoa.



Eli ainakin jos supistukset tuntuvat selässä, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Eiväthän ne tosiaan mikään epiduraali ole, mutta jos tavoitteena on välttää turhia puudutteita, aquarakkuloista voi hyvinkin olla apua.

Olen melko samaa mieltä kuin suikeroalpi (toivottavasti tuli nikki oikein...) eli ekassa synnytyksessä sain rakkulat selkääni enkä paljon niiltä odottanut vaan yllätyksekseni ne auttoivat tosi paljon! Silloin supistukset tuntuivat voimakkaasti selässä, joten minäkin suosittelisin niitä silloin kun supistukset tuntuvat eniten selkäpuolella. Toisessa synnytyksessä pyysin heti saliin päästyäni rakkulat, vaan silloinpa ne eivät kummemmin auttaneetkaan kun supistukset tuntuivat voimakkaammin mahassa. Kolmannella kerralla supistukset tuntuivat ikävästi lantion pohjassa ja silloin en edes kokeillut niitä. Jos vielä joskus pääsen synnyttämään ja supparit tuntuvat selässä, niin varmasti pyydän niitä.

mutta mulle kätilö sanoi, ettei missään nimessä suosittele minulle. Syynä on toimenpidekammoni, eli hän oli sitämieltä, että jos pelkää pistämistä ei kannata kokeillakaan, koska teho on vaatimaton ja lyhytaikainen ja tosiaan perustuu osin siihen että sattuu niin kovin ettei supistuskipua enää huomaa.

TiaMaria:

perustuu osin siihen että sattuu niin kovin ettei supistuskipua enää huomaa.

Vaan niin kuin joku täällä kirjottikin, endorfiinien erittymiseen akupunktion tapaan. Se kipu tuntuu vain laitettaessa, ihan muutamia sekunteja.

Minun kokemukseni: käynnistetty synnytys, kivut selkäpuolella. Rakkuloiden laittaminen sattui niin, että oli mennä taju. (Polttava ja kirvelevä kipu) Eivät auttaneet yhteenkään supistukseen. Ilokaasu teki olon siedettäväksi. Epiduraalia en tarvinnut.

eikä ollut minkäänlaista vaikutusta. se että sen laittaminen kestää aika kauan ja ei saa liikkuu ja sattuu ihan sikana. minulla ei tosiaan vaikuttanut yhtään.no voipi johtuu kyl siitäkin ku ei tehonnu paljo muukaan.on niin yksilöllistä:)

Minulle laitettiin 2003 TYKS' ssä avautumisvaiheen lopulla. Auttoi selässä tuntuvaan kipuun. Tyksissä ovat lisänneet veteen puudutus ainetta, joten laitto ei sattunut ollenkaan. Kokemusta on myös ilman puudutetta ihon sisään laitetusta vedestä ja se tosiaan sattui! Laittaminenkin kävi kokeneelta kätilöltä nopeasti. Kannattaa kokeilla, jos saa puudutteella terästettynä : )