antaako vanhempanne lapsillenne rahaa tai ostaako vaatteita?

kohtuudella tietysti, ts. rajallinen määrä eikä mitään timanteilla päällystettyjä helistimiä.

kuten esim toi lapselle pallon sekä sellaisen retkituolin. Eilen kertoi ostaneensa jonkin vaatteen, mutta ei kertonut tarkemmin vaan sanoi, että sittenpä näemme. Eli siis ostelee jotain pientä kivaa, olisko keskim 5eur/kk.



Miehen vanhemmat eivät tuo koskaan mitään. Tykkäävät kyllä lapsenlapsestaan (ainoa laatuaan) ja haluavat viettää aikaa lapsemme kanssa. Jotenkin toisaalta ihmettelen, kun ovat todellakin paljon varakkaampia/hyvätuoloisempia kuin äitini! Joululahjatkin olivat oikeasti alle 30e yhteensä.



Toki eihän se raha kaikkea ratkaise eikä siinä voi mitata mitään, mutta olen todellakin yllättynyt. Vietämme heidän kanssaa kuitenkin viikoittain aikaa ja lapsemme on heillä joka viikko! Ja yhtään leluakaan eivät ole raskineet mummolaan ostaa vaan pyytävät aina pakkaamaan matkaan..ja sitten unohtavat palauttaa lelut. Olen tosin pitänyt huolen, että takaisin tulevat;) Viimeisimpänä jäi eilen mummolaan hiekkasankko ja lapio. Maksavat ehkä 4eur yhteensä, mutta kun eivät raski ostaa omia sinne, niin periaattesta en osta minäkään.

antamisen ja ostamisen ilosta. Ei koska me vanhemmat tarvittaisiin apua. Mummo on ihan hulluna ostamaan lapsenlapsilleen kaikenmoista...melkein saa kilpaa mennä kauppaan, että ehtii itse ostaa lapselle esim. talvivaatteet. Jos ei ole tyyliin elokuussa liikkeellä, mummi kyllä ehtii hoitaa homman. En valita, tiedän, että ostaminen on mummille vain ilo, mutta ehkä vähän erikoista.

vaatteita ostavat myös.

Mutta joskus anoppi tuo jotakin :)

Rahaa meillä on ihan tarpeeksi, enemmän kuin vanhemmillamme.

Perusvaatteita esim. synttäri- ja joululahjoiksi. Ei yleensä mitään voi kun oli niin kivan näköiset heräteostoksia. Joskus myös setelirahan.



Nuorempana kun opiskelin köyhänä yh-äitinä oma äiti toi aina käydessään ruokakassin. SE on elämäni parhaita taloudellisia avustuksia.

Pieniä leluja ja ylläreitä myös. Kiitos vaan. : )

sekä omani että appivanhemmat. VArsinkin äitini ostaa mitä vain tarvitaan jos pyydän, ja haluaisi ostaa enemmänkin. USein antaa rahaa että ostan itse mitä tarvitaan. Isäni uusi vaimo taas ostelee vähän mutta kallista, muutaman kerran vuodessa ja lahjoiksi jotain merkkivaatteita, kokonaisen setin aina kerralla. Hänellä on hyvä maku joten ovat mieluisia lahjoja:) Anoppi myös ostaa mielellään mutta kysyy tarkkaan koot ym, hänellä ei ole oikein silmää vaatteille. Emme ole nuoria ja varattomia, päinvastoin. Silti haluavat ostella, mikäs siinä.. Itse ostan kyllä haalarit ja muut kalliit, en antaisi niitä muiden ostaa vaikka tiedän että ostaisivat kyllä tarvittaessa. Juhlavaatteita en itse juuri osta, niitä tulee niin paljon lahjoina näiltä isovanhemmilta.

Ennen ostivat vaatteitakin, mutta nyt saamme rahaa vaatteisiin (lapset ovat jo niin isoja etteivat mummit 'osaa' ostaa).

mutta emme me kyllä ole olleet "taloudellisessa kurjimuksessa". Jos olisimme niin oletan että yrittäisivät auttaa jollakin tavalla.



Lapset ovat kyllä saaneet jonkinlaisen pienen syntymäpäivä- ja joululahjan joka vuosi, mutta ei mitään taloudellisesti merkittävää. Eikä siis tarvitsekaan.

eli emme tarvitse vanhemmiltamme rahaa. Minun vanhempani eivät ole koskaan sitä edes tarjonneet, miehen vanhemmat ovat ja kaikki ne rahat on suoraan tallennettu lasten säästötileille. Vaatteita anoppi ostelee lähinnä ulkomaanmatkoilta eli tuo lapsille aina jonkun ihanan vaatteen tuliaiseksi.

Isovanhempien apu oli tärkeää silloin kun lapset olivat pieniä.

Vähän vääntöä on siitä antavatko he lapsille ihan suoraan rahaa. He antaisivat mielellään jotain pientä, minä vastustan, mies ei osaa sanoa mitään. Enkä edes tiedä miksi vastustan. Välit mummiin ja ukkiin ovat erittäin hyvät :)

Hän antaa rahaa vain veljelleni. Kiitos ihana anoppinini :D

Lapsemme saa molemmilta isovanhemmiltaan vaatteita, leluja ja joskus joitakin huonekaluja ovat halunneet hankkia mm. synttärilahjaksi Ikeasta. Emme periaatteessa tarvitsisi mitään erityistä tukea, koska olemme yli kolmikymppisiä ja käymme mieheni kanssa molemmat töissä, mutta isovanhemmat haluavat muistaan lapsenlastaan. Yleensä vaatteet ovat sellaista peruskamaa, mummit soittavat ja kysyvät, mitä olisi tarvis. Anoppini kutoo neuletakkeja yms. Rahaa saamme joskus (lapsi 50e jouluna), ja joskus isäni antaa minulle "matkarahaa" samaan tapaan kuin opiskeluaikana.

Hyvin harvoin.

tuulipuvun, lenkkarit nyt viime aikoina.



Sitten antavat aika runsaat bonukset tehtävistä mummolassa : ) Jos siis muksu imuroi, tyhjentää / täyttää apk:n jne.

anopilta synttäri- ja joululahjoiksi yleensä jotain yöpukua, sukkia jne.



Muuten: ei rahaa, ei vaatteita, ei tarvikkeita, ei mitään. Lapsia 3, iät 9, 6 ja 2.

Eli ehkä innostus laantuu vähitellen. Saadaan myöskin kiirehtiä kauppaan, jos halutaan itse ostaa esin. toppavaatteet.:) En valita...

äitini ostaa ulkomailla käydessään lapsille varsinkin paljon kesävaatteita ja esim. tytön lähes kaikki juhlavaatteet vauvasta lähtien on ostanut. Lisäksi vanhempani antavat todella hyvät nimppari-, synttäri- ja joululahjat.

Miehen vanhemmat vähemmän, varsinkin vaatteita, mummo tietää makumme olevan niin erilainen lasten vaatteiden suhteen, lisäksi he ovat suhteellisen pienellä eläkkeellä toimeen tulevia.