Töihin paluu ja imetys

olen ns. uraäiti ja nyt saanut 'vanhoilla päivillä' ensimmäisen lapsen. En ole odotuksen enkä synnytyksen jälkeen sama ihminen, sama uratykki. Lähdin töihin äitiysloman jälkeen ja mies jäi kotiin lapsen kanssa. Ajattelimme että voin jatkaa imetystä koska työpaikkani on ns perheystävällinen. Imetys ei onnistunut, ei se että mies toi lapsen töihin tai itse menin kotiin imettämään. Työkaverit alkoivat kytätätä eikä se onnistunut töittenikään vuoksi. Nyt olen ollut kaksi kuuukautta vapaalla ja jo nyt kauhulla odotan töihin paluuta. Näihin muutoksiin tulisi saada jonkinlaista valmennusta tai sitten nämä muutokset ovat sellaisia että niihin sopeutuu vain tällaisten kompurointien jälkeen.

Olen palannut töihin heti äitiyslomien jälkeen lasten ollessa 10kk ja 11kk. Ensimmäistä imetin lähes tuon 10kk ja toista 8kk. Molempien kohdalla imetys on loppunut ihan sopivasti hampaiden puhkeamiseen. Toinen lapsi sai rintaraivareita ja katsoimme pulloruokinnan kaikkien kannalta parhaimmaksi. Mutta en ole koskaan osannut mitään stressiä imetyksestä tai sen kestosta ottaa.

Molemmilla kerroilla olin täysimettänyt sen kuusi kuukautta, mutta se vaihe oli jo muutenkin ohi minun mennessäni töihin.



Osittaisimetin molempia noin vuoden sen jälkeen kun olin palannut töihin. Imetyksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, töihinmeno ei siihen vaikuttanut.

isäkuukauden kotona ilman rahaa. Imetän 8 kk ikäistä lastamme yhä monta kertaa yössä, enkä missään nimessä jaksaisi töissä. Isäkuukauden jälkeen jään hoitovapaalle niin pitkäksi aikaa kuin taloudellinen tilanne sallii.

Ei mitään ongelmia. Olin muutenkin tähtäämässä hitaaseen vieroitukseen siinä vuoden nurkilla. Imetyskertoja oli vielä n. 4/vrk töihin palatessani (mies jäi hoitovapaalle), niistä vain päiväimetys jäi sitten pois, tosin viikonloppuisin imetin yhä päivisinkin satunnaisesti. 1v-synttäreihin asti tyttö joi lounaalla korviketta, sen jälkeen tavallista lehmänmaitoa.



Kertaakaan en joutunut töissä lypsämään, vaikka pumppu oli ekat päivät varalta mukana. Viimeisen kuukauden ajan imetin enää aamulla ja illalla, ja noinkin olisi voinut jatkaa vaikka maailman tappiin, jos olisin halunnut.

Palasin töihin kun lapsi oli 1 v 3 kk. Ei enää tissiruoka pojalle kelvannut mutta olin pakastanut rintamaitoa kaiken varaksi. Sekään ei maistunut pullosta annettuna eikä muutenkaan. Heitin pakastemaidon roskiin. Olin ollut aluksi töissä 6 t per päivä mutta pari kertaa jouduin ottamaan taksin että ehdin hakea pojan ajoissa tarhasta. Enemmän meitä stressaa päiväkodin ajat kuin työajat! Ja jos on vähänkin myöhässä niin tulee arvostelevia katseita ja tuntee olevansa todella huono äiti. Aikamoista oravanpyörää!!

Palasin töihin kun lapsi oli 1 v 3 kk. Ei enää tissiruoka pojalle kelvannut mutta olin pakastanut rintamaitoa kaiken varaksi. Sekään ei maistunut pullosta annettuna eikä muutenkaan. Heitin pakastemaidon roskiin. Olin aluksi töissä 6 t per päivä mutta pari kertaa jouduin ottamaan taksin että ehdin hakea pojan ajoissa tarhasta. Enemmän meitä stressaa päiväkodin ajat kuin työajat! Ja jos on vähänkin myöhässä niin tulee arvostelevia katseita ja tuntee olevansa todella huono äiti. Aikamoista oravanpyörää!!

näistä ilemnee erilaisia tapoja joihin äidit (ja isät) turvautuvat kun yhdistävät pienen lapsen, imetyksen ja työn. Toiset imettää jopa ihmeen kauan ja toiset tyytyy lyhyempään osittain myös koska lapsi alkaa vieroksua rintaruokaa. Odottaisi työpaikkojenkin tekevän jotain. Harva tuo uran esille mutta työ on kaikille tärkeä. Nykyaikana on jopa niin että nainen tienaa paremmin kuin mies. Eikös silloin ole hyvä että isä osallistuu lapsen hoitoon.

Menin töihin kun lapsi oli 7kk, isä jäi lapsen kanssa kotiin.



Tähän oli valmistauduttu siten, että kiinteät oli aloitettu heti 4kk iässä, joten 7kk söi jo kokonaisia aterioita. Tuttipullosta hän ei suostunut juomaan, mutta nokkamuki kelpasi jotenkuten.



Imetin aamulla juuri ennen töihinlähtöä. Päivällä vauva söi kiinteitä + hörppi vettä nokkamukista. Kotiintullessa ensimmäinen homma oli vauvan imetys ja yleensä vauva ei nukahtanut päikkäreille ennen kuin tulin kotiin vaan odotti sitä tissiä vaikka työpäivä olisi vähän venähtänytkin. Illalla nukkumaanmennessä imetys ja aluksi imetin myös yöllä.



Noin kuukauden töissäolon jälkeen totesin, että yöimetys + töissäkäynti ei toimi, en vain jaksanut. Pari yötä vauva itki tissin perään, mutta sen jälkeen saimme kaikki nukkua kokonaisia öitä.



Vauvan kalsiuminsaannista olimme ensin huolissamme ja yritimme syöttää välipalaksi esim. piltti-jugurttia ja kaikki puurot maitopohjaisina. Pikkuhiljaa rupesi tuttipullokin onneksi kelpaamaan. Opinpahan sen, että tuleva lapsi pitää ajoissa opettaa juomaan myös pullosta.



Töissä pumppailin tissejä tyhjemmäksi vain jos oli aivan pakko. Maidossani on harvinainen vika, jonka vuoksi se ei kestä jäähdyttämistä, vaan happanee heti kun sen laittaa jääkaappiin. Näinollen kaikki pumpattu maito menee suoraa viemäristä alas. Mutta kun herumisen käynnistää lähinnä vauvan läheisyys tai itku niin eivät ne onneksi töissä pahemmin heruneet.



Meillä siis imetys väheni töihinpaluuni vuoksi ja täysimetystä oli vain se 4kk. En koe tässä mitään ihmeellistä tai että lapsi olisi jäänyt jostain paitsi tai itse olisin luopunut jostain. Lapsi oli isokokoinen, eli tuskin olisi 6kk pelkällä maidolla pärjännyt kuitenkaan.

Itse palasin töihin lapsen ollessa 10kk. Imetykseen ei vaikuttanut mitenkään. Päiväkodissa sai päivällä korviketta ja iltaisin imetin. Ennen päiväkotiin menoa imetin kaksi kertaa päivässä, eli ei suurta eroa. Yösyötöt olivat jääneet pois jo 5 kuukauden iässä lapsen alkaessa nukkua kaikki yöt. Eihän 10 kuukauden ikäistä lasta enää kuuluu täysimettää, joten en ymmärrä miksi olisi ongelma.

Itse en suostuisi menemään töihin lapsen ollessa alle 6kk, kun lapsi on edelleen todella rintariippuvainen.

Olen samaa mieltä että pitkän imetyksen ihannointi on mennyt ihan överiksi. Omalla kohdallani esikoisen imetys ei onnistunut rintatulehduksen vuoksi ja nuorimmaisen kohdalla imetin kunnes lapsi itse alkoi vierottua n. 1 v ikäisenä. Jos äitien halutaan imettävän pitkään ja menevän töihin nopeasti niin yhtälö toimii vain jos työpaikalla on joku systeemi että imetyksen ja töissä olon voi yhdistää. Itse tein kuopuksen kohdalla aluksi 6 t työpäivää ja se oli hyvä ratkaisu meille mutta jonkun muun kohdalla toimii joku muu. Onhan eduskunnassakin jotkut imettäneet niin miksei se toimisi muuallakin....

Imetin tuolloin edelleen, mutta myös tavallisen maidon maistelu oli aloitettu. Imetin aamulla ennen töihin lähtöä, heti töistä palattua ja illalla ennen nukkumaanmenoa. kaikki sujui hyvin ja etenkin tuo työpäivän jälkeinen imetyskerta oli tärkeä sekä lapselle että minulle. Ilta sujui rauhallisesti, kun läheisyystankkaus oli suoritettu :)



Työn takia en olisi valmis imetystä lopettamaan, enkä laittaisi alle yksivuotiasta lasta hoitoon muutenkaan. Puolisolla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lasta isyysloman lisäksi.

Lapsia tehdään mutta työt ja ura menee lapsen edelle.

Jos ei ole varaa hoitaa omaa lasta kotona niin miksi teitte??

Vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero on reippaat yli 10 vuotta. Nuorimman kanssa olin opiskelun loppuvaiheissa ja tein lopputyötä. Työhön meno ei ollut mikään iso juttu mutta tämän nuorimman kanssa on ollut yhtä ja toista. En ole kuullutkaan että työssä voisi imettää tai pumpata tai että voisi lähteä lasta imettämään tai jotain vastaavaa. Toisaalta olen sitä mieltä että yksityiselämä on hyvä pitää erillään työjutuista varsinkaan niin intiimi juttu kuin imetys ei kuulu työpaikalle. Miten esimies siihen suhtautuisi jos alkaisi näistä asioista puhua -juoksisi karkuun eikä taatusti suhtautuisi meikäläiseen täysjärkisenä. Muutenkin pitää näyttää että vauvaloma ei ole pehmentänyt aivoja.

Palaan töihin 2 kk kuluttua. Olen viihtynyt kotona hyvin (1.5 v) ja vauveli on ollut helppo, olen ns aikuinen äiti, lähes 40 v. Mielialani töihin paluusta vaihtelevat, joskus olen innoissani ja joskus panikoin. On hölmöä että stressaan tästä itseäni ja muita vaikka nyt pitäis näistä viimeisistä hetkistä nauttia. Imetys on onneksi jäänyt joten se ei vaikuta ristiriitaisiin tunnelmiin.

Nyt pojat on 10 v. mutta muistan alkuajat aikamoisena kaaoksena. Lähdin töihin heti kun vanhempainraha päättyi. Oli ihana päästä töihin ja pojat menivät dagikseen. En olisi viihtynyt kotona tippaakaan enempää. Asiaa auttoi ja teki sen pehmeämmäksi kun omat vanhemmat auttoivat ja auttavat yhä.

töihin lapsen ollessa juuri täyttänyt 5kk. Senkin jälkeen imetys jatkui aina noin yhden vuoden ikään saakka. Toimimme siten, että aamulla imetin lasta juuri ennen töihin lähtöä. Sen jälkeen tulin takaisin kotiin imettämään kello kaksi ja palasin sen jälkeen mahdollisesti vielä töihin. Kotona lapsi sai päivällä aina yhden kiinteän aterian ja korviketta nokkamukista. Muuten korviketta ei jouduttu käyttämään. Pumppasin vain silloin maitoa, kun sitä tuntui olevan aamulla liikaa.



Tämä järjestelmä toimi hyvin, koska työni oli hyvin joustavaa asiantuntijatyötä (olin tutkija) ja minulle oli mahdollista joustavasti päättää työajoistani. Imetyksessä ei ollut ongelmia, koska annatun korvikkeen määrä (noin 1dl)päivässä oli niin pieni.



Seuraavan lapsen kohdalla toivon työtilanteeni olevan sellainen, että pystyn olemaan kotona koko imetysajan. Mieheni on mielellään kotona myös lapsen kanssa, mutta tähän olisi aika parempi vasta lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Tällä tavalla jaksottamalla olisi mahdollista hoitaa lapsi kotona pitempään siten, ettei kummankaan vanhemman työuraan tule niin pitkää katkoa. Nyt lapsemme meni päivähoitoon 1v3kk iässä. Vuosi ja vuosi systeemillä hoitoon meno tapahtuisi vasta kaksivuotiaana. Lisäksi töihinmeno edelleen jatkuvine yöimetyksineen on toki aika raskas asia äidillekin, varsinkin koska imetyshormoonit ainakin minulla muuttavat mielialaa ja vievät energiaa.



Olin kyllä siis valmis tekemään erikoisjärjestelyitä imetyksen onnistumiseksi yhtä aikaa töihin menon kanssa, mutta mielellään en sitä tee. Jos töiden aloitus olisi vaatinut imetyksen lopettamista en ehkä olisi ollut siihen lainkaan valmis.

meillä on ihan samanlainen systeemi tai oli, kun lähdin töihin heti kun äitiys- ja vanhempainvapaat oli käytetty. Kaksoset oli n. 1 v. Äitini oli jo paljon apuna kun olin hoitovapaalla (ja odotusaikana) ja jäi hissukseen kokonaan pois töistä kun oma työhönmenoni lähestyi. Lähdin mielellään töihin, oli ihana päästä kotoa pois. Mutta jos äitini ei olisi jeesannut en tiedä mitä olisin tehnyt, en varmaankaan olisi jättänyt lapsia miehen hoitoon -kärsivällisyys ei olisi riittänyt. Lapset meni hoitoon noin 1.5 v mutta olemme voineet joustaa niin että hoitoajoista ei ole tullut pitkiä. Nyt pahin vaihe on ohi ja koulu alkanut, joka onkin tuonut uusia järjestelyitä, lomia on koko ajan eikä työelämä ole niihin sopeutunut. Halloo herrat ja rouvat päättäjät!! Niini -imetyksestä jäänyt painajaismainen olo.

kun tätä tutkimusta tekee ihan oikeat tutkimuslaitokset niin olis hyvä jos ne ottaisivat huomioon mitä merkitsee yöllä herääminen imetystä varten ja sitten heti aamusta töihin. Tähän on herätty vasta unikoulujutun takia (ihan ääliömäistä touhua!!) kaikilla meillä jotka yöllä joudutaan heräämään on samoja kokemuksia, että unen puute väsyttää ja tekee tokkuraisen olon. Tottakait se vaikuttaa työn laatuun ja ihmissuhteisiin. Hyvä kun tästä alettu VIHDOINKIN puhua ääneen. Samaa mieltä tämän kommentin kanssa: äitisvapaa pidemmäksi!!!

Olen kuullut koulukaveriltani joka asuu Englannissa että työpaikalla on imetystaukoja ja voi pumpata töissä niinkun näyttää olevan Norjassa, vaikka päivähoitosysteemi Englannissa on niin huono että kaverini on jäänyt lasten kanssa kotiin.