Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde muuttunut kaveruudeksi?
14.06.2010 |
Ollaan seurusteltu ja asuttu miehen kanssa yhdessä 10 vuotta. Viime vuosina on alkanut tuntumaan, että mies on muuttunut ihan hirveästi..ei siinä mitään pahaa tietenkään ole, kun olen itsekin muuttunut. Jotenkin tuo mies ei vain halua olla lähelläni muulloin, kun haluaa seksiä ja itse kaipaan hirveästi muutakin läheisyyttää kuin sitä pelkkää seksiä (esim. jos menen tv:ä katsellessamme mieheni lähelle sohvalle niin heti alkaa valittaan, että tulee kuuma jne).
Nyt viikonloppuna oltiin isolla kaveriporukalla liikenteessä ja jälleen kerran tajusin, että mies ei parin päivän aikana koskenut tai antanut edes pusua mulle yms. Itse yritin esim. sohvalla olla häntä lähellä ja kosketaa häntä, mutta ei mitään reaktiota, että olisi tullut asiassa vastaan. Ei myöskään koskaan pidä minua kädestä kiinni yms. Tuli ihan sellainen fiilis, että me ollaan vain ystäviä, kun se kaipaamani läheisyys puuttuu. Minä toivon, että mieheni huomaisi minut ja pitäisi lähellään yms, mutta ei. Tästä ja monesta muustakin syystä johtuen olenkin nykyään todella otettu, jos joku vieras mies pitää minulle esim. ovea auki, auttaa minua jossain tai osoittaa jonkinlaista kiinnostusta minua kohtaan yms.
Mitä ihmettä mun nyt pitäisi tehdä? En vain enää jaksa uskoa, että tää tästä paremmaksi muuttuisi, kun tätä on jo vuosia kestänyt..ehkä tää suhde alkaa sitten olemaan tässä ;( Ei varmaan normaaliin parisuhteeseen kuulu tällainen ja itselläni on alkanut pyöriin ero mielessä usein ja se, että kuinka haluaisin löytää jonkun, jolta saisin sitä läheisyyttä. Onko tämä suhde muuttunut jo ihan kaverisuhteeksi? Mitä tässä pitäisi tehdä? Silti en haluaisi rikkoa perhettämme lapsemme takia, mutta kaipaan niin paljon muutakin, kuin kaverisuhdetta.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mitä asialle teitte ja saitteko suhteenne kuntoon?
Kommentit (9)
pitkältä parisuhteelta. Ja ihmisissä kun vaan on eroja, toiset tykkäävät enemmän tuollaisesta koskettelusta ja lähekkäinolosta, toiset vähemmän.
Minua ärsyttää kun mieheni tunkee liki ja lääppii, mihestä sellainen olisi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama juttu, monesti miehelle mainitsinkin asiasta, mutta pysyvää muutosta ei tullut. Kun sitten pakkasin kamat ja tein selväksi, että tosissani olen (eroon johtaneita syitä oli toki muitakin, mutta tuoo oli yksi), niin alkujärkytyksen jälkeen mies ymmärsi mistä kiikastaa. Nyt on sitä mieltä, ettei edes ymmärrä aiempaa käytöstään. Kyllä hänkin tykkää läheisyydestä ja hellyydestä.
Mutta tässä onkin opettelemista nyt läheisyyteen, kun en ole tottunut sitä tässä määrin mieheltäni samaaan vuosiin. Vähän väkinäiseltä se tuntuu ajoittain..
Sanot suoraan, miltä sinusta tuntuu, ja ettei se tunnu oikealta. Kysyt, mitä mieltä hän on asiasta, ja pitäisikö hänen mielestään asialle tehdä jotain. Sitten annat hänen ehkä tarvittaessa sulatella asiaa pari päivää - voihan olla, ettei miehesi ole pistänyt koko asiaa mitenkään merkille, ei ole siis tullut ajatelleeksi edes tällaista muutosta. Miehet kun yleensä havahtuvat vasta siinä vaiheessa, kun seksi loppuu, ja sitä teillä ilmeisesti kuitenkin edelleen harrastetaan.
Riippuu vähän miehestäsikin, miten sitten edetään. Jos miehesi on halukas muuttamaan tilannetta enemmän toivomasi kaltaisen parisuhteen suuntaan, mietitte yhdessä, miten se tehdään. Ammattiapu saattaisi olla hyödyksi, saattaisi olla joka tapauksessa, vaikka miehesi mielestä mitään ei asioille tarvitsisi tehdä. Jos miehesi on sitä mieltä, ettei nykytilanteessa ole mitään vialla, sinä mietit itse, oletko valmis tyytymään siihen vai et. Jos olet, sitten tyydyt. Jos et ole, ilmoitat sen miehellesi ja eroat.
Mitään pettämis- yms. sotkuja ei kannata lähteä haalimaan, päätitte sitten erota tai ette. Jos jäätte yhteen ja lähdet pettämään, luultavasti siitä seuraa riitainen ja sotkuinen ero - ei hyvä lapsellenne. Jos eroatte, mutta lähdet siinä samalla häsläämään muiden osapuolien kanssa, saattaa jo hyvin alkanut sopuisa ero kääntyä hyvin sotkuiseksi, ei hyvä lapsellenne taaskaan.
Pitkässä parisuhteessa kaiketi on hyvin yleistä tuollainen väljähtyminen, jota seuraa yleensä se, että jompikumpi, yleensä nainen, havahtuu tilanteeseen ja alkaa haaveilla samanlaisesta romanttisesta roihusta kuin suhteen alkuaikoina oli. Mies on tyytyväinen niin kauan, kun on katto pään päällä, ruokaa pöydässä, arki suurin piirtein sujuvaa, ja seksiä on tarjolla. Kun seksi loppuu, tai jonkun neljänkympin kriisin tienoilla havahdutaan omaan vanhentumiseen ja sen tajuamiseen, ettei edes seksi ole enää samanlaista kuin nuorempana, mies alkaa haaveilla paremmasta.
Omassa parisuhteessani on viimeisen vuoden verran ollut tilanne se, että minä olen tyytymätön pitkälti samoista syistä kuin sinä, ja mies on aivan tyytyväinen tilanteeseen eikä ymmärrä yhtään, mitä minä valitan. No, se on mieheni kunniaksi kuitenkin sanottava, että hän kuitenkin ottaa minut sillä lailla vakavasti, että tajuaa minun oikeasti olevan tyytymätön eikä väitä minun valittavan turhasta. Mies kävi kanssani pariterapiassa, on tehnyt kanssani avioliiton parantamiseksi tarkoitettuja harjoituksia, kuunnellut minua ja yrittänyt keskustella asiasta kanssani. Käytännön tasolla kuitenkin näkyy olevan vaikeampaa, eli vaikka meillä puhetta asiasta ja tilanteesta riittää, käytännössä mitään ei tapahdu. Mies tietää minun toivovan enemmän läheisyyttä ja huomiota häneltä, ja hän kyllä sanoo sen ymmärtävänsä ja yrittävänsä, mutta käytännön tasolla se tarkoittaa sitä, että seuraavana päivänä hän aamulla antaa suukon, mutta loppupäivä menee taas vanhalla kaavalla. Minua ärsyttää eniten miehen tapa jumittua iltaisin täysin tietokoneensa ja telkkarinsa pariin, vaikka se on ainut hetki päivästä, jolloin voisimme viettää aikaa kahden kesken, kun lapset on saatu nukkumaan. Olen kertonut sen miehelle, ja hän on kyllä luvannut pyhittää iltoja minua ja meitä kahta varten, mutta yhtään sellaista iltaa ei ole vielä ollut.
Minä itsekin olen tässä jonkin aikaa siis jo pyöritellyt sitä, mahtaako tämä tästä parantua vai ei. Sen olen päättänyt, ja miehellekin sanonut, että lasten perhettä en ala rikkomaan ennen kuin he ovat kouluikäisiä, ja pariterapeuttimme on kehunut, että on hyvä kun huomioin lapset ja on hyvä, että annan miehelle ja muutokselle aikaa. Itsestä tietysti tuntuu silti pahalta, että minä joudun aina joustamaan, jottei muut vain kärsisi... mutta tällaista on äidin elämä, sille ei voi mitään. Ei ole aina helppoa, mutta yritän muistuttaa itselleni, ettei elämä ole eikä sen kuulukkaan olla aina kivaa. Minä voin tehdä parhaani, antaa mahdollisuuden siihen myös miehelleni, ja tilanne joko paranee tai sitten ei. Jos ei parane, tulee varmasti se päivä, jolloin minua ei enää edes kiinnosta sen muuttaminen, ja silloin on aika erota. Tällä hetkellä toki toivon, että suhteemme saisimme kuntoon, vaikka epäuskoinen kyllä olen. Kehotan silti sinuakin yrittämään.
Tuntuu jopa, että mies häpeilisi sinun kanssasi olla lähekkäin, kun luin tuota vklopun reissujuttua.
Ehkäpä yrittäisit vielä jutella sen miehen kanssa, että onko joku taustalla? Kyllä kaverisuhteessakin halata saa, ei silloin peräännytä tai vieroksuta toista.. kyllä tässä nyt joku muu on.
Olen tästä joskus miehelle puhunutkin ja sanojensa mukaan ei kuulemma häpeä minua. Ei vain kuulemma halua muiden nähden antaa pusua yms. Olen normaalipainoinen ja en ole mielestäni kaunis, mutta en mitenkään rumakaan. Onhan tuo mies johonkin minussa silloin aikoinaan ihastunut, kun alkoi minua piirittämään. Hyvin harvoin saan mieheni puhumaan vakavista asioista..hän, kun ei näe tässä suhteessa olevan minkään vialla :(
Ap
Siis minun mieheni mielestä julkinen käsikädessä kävely ja pussailu on jotain aivan kauheaa. Hänen mielestään ne kuuluvat hellusteluaikaan eikä naimisissa olevian äitien ja isien tarvitse enää käsikynkkää kulkea. Jos erehdyn ottamaan häntä kädestä kiinni vierekkäin kulkiessamme, hän lähes järkyttyneen näköisenä ravistelee kätensä irti, mua lähinnä huvittaa.
Ja en kyllä epäile pätkääkään etteikö rakastaisi ja välittäisi, sen kyllä näyttää arjessa (ja makuuhuoneessa) ihan päivittäin. Kaikki ei vaan tykkää lääppiä toisiaan muitten nähden.
Tuntuu jopa, että mies häpeilisi sinun kanssasi olla lähekkäin, kun luin tuota vklopun reissujuttua.
Ehkäpä yrittäisit vielä jutella sen miehen kanssa, että onko joku taustalla? Kyllä kaverisuhteessakin halata saa, ei silloin peräännytä tai vieroksuta toista.. kyllä tässä nyt joku muu on.
Olen tästä joskus miehelle puhunutkin ja sanojensa mukaan ei kuulemma häpeä minua. Ei vain kuulemma halua muiden nähden antaa pusua yms. Olen normaalipainoinen ja en ole mielestäni kaunis, mutta en mitenkään rumakaan. Onhan tuo mies johonkin minussa silloin aikoinaan ihastunut, kun alkoi minua piirittämään. Hyvin harvoin saan mieheni puhumaan vakavista asioista..hän, kun ei näe tässä suhteessa olevan minkään vialla :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei kehtaa pusutella yleisellä paikalla, ja moni mies tykkää vain harrastaa seksiä ja muu lääppiminen kuuluu siihen että se johtaa seksiin. noin löytyy naisiakin, mutta yleistä varsinkin miehillä. mutta on myös miehiä jotka haluavat lempeä muutenkin. eli meitä on vaan moneen junaan.
mun mies antaa haleja ja pusuja vielä kotona(vasta 5 vuotta takana ) muttakumpikaan meistäei osata kävellä käsi kädessä tms. mä ehkä enemmän tungen kainaloon. mutta meillä on vielä katseet.
Olen yrittänyt monesti puhua miehelleni ja suurimmaksi osaksi hänen mielestään suhteessamme ei ole mitään vikaa. Välillä olemme etääntyneet toisistamme jo sen verran, että ylipäätään edes toisen lähelle meno kotona on tuntunut todella vaikealta, kun toinen on ajanut heti pois.
En todellakaan halua mitään pettämistä alkaa tähän parisuhteeseen tuomaan. Niillä saa vain pahan mielen kaikille. Koen kuitenkin olevani "huono" ihminen, kun ylipäätään mielessäni käy se, että jonkun muun kanssa asiat voisivat olla paljon paremmin ja välillä siitä haaveilen. Itselleni ei kuitenkaan ole pääasia se, että mieheni esim. pussaisi minua julkisesti, mutta kunhan sitä läheisyyttä olisi edes kotona muulloinkin kuin seksin merkeissä. Kyllä se pistää miettimään, kun vuosien varrella olen huomannut, että kaikki ystäväpariskuntamme jollain tapaa esim. koskettavat ja ovat lähekkäin muidenkin nähden vuosien seurustelun jälkeen.
Ehkä tuota pariterapiaa pitäisi alkaa tosissaan harkitsemaan meidänkin suhteelle. Jos sieltä saisi uusia näkökantoja tähän kaikkeen.
Toivottavasti te saatte asianne kuntoon!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää seksi läheisyyden tarpeeseen, kammottaa ajatuskin, että pitäisi kylki kyljessä telkkaria katella. :D
ettei miehelläsi olisi nyt jotain muuta mielessä? Toista naista nyt en ensimmäiseksi haluaisi epäillä, mutta jotain erityistä kuitenkin...
Tuntuu jopa, että mies häpeilisi sinun kanssasi olla lähekkäin, kun luin tuota vklopun reissujuttua.
Ehkäpä yrittäisit vielä jutella sen miehen kanssa, että onko joku taustalla? Kyllä kaverisuhteessakin halata saa, ei silloin peräännytä tai vieroksuta toista.. kyllä tässä nyt joku muu on.