Lue keskustelun säännöt.
parisuhteen seksistä
14.06.2010 |
En ole tyytyväinen parisuhteemme seksielämään. Se on tylsää, sitä on harvoin ja se kestää vain hetken.
Ja sitä on harvoin, koska minua ei huvita, koska se on sen verran tylsää, että jos täytyy valita joko seksi tai nukkuminen, menen 9/10 mielummin nukkumaan.
Miten miehenne viettelee teidät? Miten hän muuten suhtautuu seksiin?
Inhoan sitä, miten mieheni puhuukin seksistä kuin joku juuri peniksensä löytänyt teinipoika ja kiusoittelee minua siitä jos olen kiihottunut.. Tulee sellainen olo että se on hänen mielestään jotenkin outoa tai hihiteltävää jos minä kiihotun, sitä kyllä tapahtuukin harvoin etenkin tuon naureskelun jälkeen.
Haluaisin aikuisten seksielämän, jossa minäkin voisin tehdä aloitteen ilman että se olisi hassua ja huvittavaa ja hehheh. Ja että mieheni oikeasti saisi kiihotettua minut, niin että haluaisin HÄNTÄ en seksiä.
Ja asiasta on hyvin vaikea puhua ilman että mies ottaa nokkiinsa ja loukkaantuu, siispä en sano mitään.
Että pitikin typeryyksissään mennä naimisiin ensimmäisen eteensattuneen kanssa kun luuli olevansa niin "rakastunut". Ja huonolla itsetunnolla varustettuna kuvitteli ettei kukaan koskaan voisi rakastaa minua näin. Ja paskat, nyt vasta sen alan huomata miten käännän miesten päitä ja saisin kyllä MIEHEN tuon nössykän tilalle, joka ei saa minua tuntemaan itseäni naiseksi.
Kiitos että kuuntelit.
Kommentit (12)
hermostuu ja alkaa hihittimään sen takia, jos annatkin pakit niin ei ollutkaan muka niin tosissaan? mutta seksin laatuun sitten ei kyllä voi sanoa mitään, samat neuvot kuin aina kun josku kysyy miten piristää. löytyy varmaan googlella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma ei voi kuin hihitellä tilannetta ja poistua häpeillen paikalta.
Olisit ottanut oman tasoisen miehen etkä rahaa.
Näin käy kun nai taloutta. Harvoin saa koko pakkausta.
Ruma ei voi kuin hihitellä tilannetta ja poistua häpeillen paikalta.
Olisit ottanut oman tasoisen miehen etkä rahaa.
Näin käy kun nai taloutta. Harvoin saa koko pakkausta.
ulkonäössä sen sijaan ei ole moittimista, mies on oikein hyvännäköinen. Jostakin syystä ei vaan saa minua syttymään.
Niin, näköjään ei saa koko pakkausta.
Mulla (ja käsittääkseni monilla naisilla) haluaminen on kiinni korvien välistä; jos miehen kanssa välit ovat hyvät ja tuntuu että hän otta tunteeni ja tarpeeni huomioon jne. niin minunkin tekee mieli. Sen sijaa jos hän ei jaksa kuunnella, ei keskustele, ei osallistu kotihommiin, perhe-elämään ja mua ottaa päähän niin ei varmasti tee mieli. Voisiko teillä olla jostain tällaisesta kyse?
Meilläkin mies laukoo välillä kaikenlaista idioottimaista sängyssä ja se kyllä saa viimeisetkin halut häviämään.
ihmisistä ei vaan koskaan kehity kunnon rakastajia tai siis rakastelijoita. Joillekin rakastelu on vaan sellainen nopea sutaisu ja vähän noloa ja mikä pitää nopeesti hoitaa pois.
Toisille se on taas ihana nautiskelutuokio johon kuuluu kunnon esileikki ja kiihottuminen. Ja orgasmi MOLEMMILLE.
Miten sun mies tyydyttää sut? Käyttääkö käsiään tai nuoleeko? Olis varmaan syytä keskustella miehen kanssa vakavasti seksistä ja voisit huomauttaa että poikamainen hihittely vie sun haluja. Itse ainakin ottaisih härkää sarvista.
Meillä minä olen tehnyt selväksi mitä haluan ja siksi seksi on mukavaa kun tiedän että myös minä saan orgasmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän haluaisi minut tyydyttää, en vain saa orgasmia hänen kanssaan. Ja kun se ei tule, tuntuu että "homma jää kesken", kun itsekseni sen pystyn saamaan. Siksi taas tuntuu, että harrastamme seksiä, jotta mies tyydyttyisi, minua kun se ei tyydytä.
Olen yrittänyt useampaan otteeseen keskustella seksistä ja siitä mitä haluaisin ja mistä en pidä. Hän muistaa ne seuraavan kerran ajan, sitten taas jatkuu entiseen malliin. Tai jokin sanomani juttu jää päälle, jos kerron että pidän ESIMERKIKSI siitä, että hän suutelee otsaani, hän ei enää muuta teekään..
Tai jos sanon että en pidä siitä että hän nuolee korviani, hän ei tee sitä seuraavalla kerralla, mutta sitten se taas alkaa ja innostus loppuu siihen.
Haluaisin vielä lapsen, ja olenkin huomannut miettiväni usein illalla että olisi pitänyt vaan antaa miehen hoitaa homma, ei sitä lastakaan muuten koskaan synny.. Mutta kun etoo koko touhu...
Miksi siinä usein käy niin, että sitä menee väärän tyypin kanssa naimisiin. Niin mullekin kävi. Mies oli komea ja pitkä ja muutenkin mukava, ja alku oli ihan ok. Sitten olisi pitänyt soida kellot, kun ei meillä ollut mitään yhteistä loppujenlopuksi, no, tuli lapsi ja sitten sen huomasi, ei vaan ollut rakkautta, eikä intohimoa, väkisin on vaikea vääntää. Kun ei ole rakkautta, eikä intohimoa, kun ei oikeasti halua toista, ei ole seksiä. Nyt olemme eronneet. JA nyt olen uudessa suhteessa, jossa kaikki tuntuu nappaavan ja seksi ja rakastelu on erittäin ihanaa!Molemmat haluaa tehdä toiselle hyvää ja kemiat pelaa kympillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siinä usein käy niin, että sitä menee väärän tyypin kanssa naimisiin. Niin mullekin kävi. Mies oli komea ja pitkä ja muutenkin mukava, ja alku oli ihan ok. Sitten olisi pitänyt soida kellot, kun ei meillä ollut mitään yhteistä loppujenlopuksi, no, tuli lapsi ja sitten sen huomasi, ei vaan ollut rakkautta, eikä intohimoa, väkisin on vaikea vääntää. Kun ei ole rakkautta, eikä intohimoa, kun ei oikeasti halua toista, ei ole seksiä. Nyt olemme eronneet. JA nyt olen uudessa suhteessa, jossa kaikki tuntuu nappaavan ja seksi ja rakastelu on erittäin ihanaa!Molemmat haluaa tehdä toiselle hyvää ja kemiat pelaa kympillä.
Jos nyt olisit uudelleen samassa tilanteessa kuin ex-miehesi kanssa, mistä asioista huomaisit että hän ei olekaan sinulle se oikea? Olen itse uudessa parisuhteessa, joka tuntuu nyt oikein hyvältä kaikin puolin, mutta mistä tiedän ettei muutaman vuoden päästä intohimo katoa?
Menin naimisiin liian nuorena, liian kokemattomana, liian huonolla itsetunnolla. Olen kiintynyt mieheeni, pidämme toisistamme mutta en ole koskaan ollut valtavan rakastunut häneen. Muistan miten häitäkin odotin vähän ahdistuneena, kuvittelin että on tuomittavaa lopettaa seurustelu, purkaa kihlaus, perua häät, vaikka en ollut ollenkaan varma naimisiinmeno tämän miehen kanssa on oikea valinta.
En ymmärrä miksi olin niin typerä, olisimme molemmat onnellisempia jos olisimme valinneet sopivamman puolison. En vihaa miestäni, mutta en tunne saavanikaan häneltä kovin paljon mitään. Seksi ei ole ainoa ongelmamme, myöskin sellainen "henkinen yhteys" puuttuu, jota kaipaisin. Keskusteluja ja toisen ymmärtämistä ja tukemista.
Tiedän että saan olla onnellinen siitä, että voin luottaa mieheeni, hän on minulle uskollinen eikä käy vieraissa vaikkei seksielämä varmasti tyydytä häntäkään.
En halua/voi erota. Olen hyvin vanhanaikaisesta perheestä ja suvusta. Luulen, että jäisin melko yksin sellaisen päätöksen jälkeen. Ei elämäni huonoa ole, mutta haikeana mietin, miten ihanaa olisi joskus vielä rakastua, niin lujaa ja elää tunteella ja että tulevaisuus tuntuisi varmalta ja elämä oikealta, ja voisi olla onnellinen ja tuntea itsensä niin rakastetuksi ja ymmärretyksi..
Ehkä me tässä vuosien saatossa hitsaudumme yhteen ja vanhana ymmärrän että tämä oli oikea ratkaisu ja minun tieni. Ja opin arvostamaan enemmän miestäni ja hänen uskollisuuttaan ja elämän turvallista tasaisuutta.
Kiitos kun jaksatte lukea tilityksiäni, helpottaa purkaa oloa jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos seksi on alunalkajeenkin hyvää ja intohimoista niin se on sitä luultavasti jatkossakin.
Mutta jos se tuntuu jo alussa jotenkin tylsältä niin tuskin se siitä ajan myötäkään paranee.
Kannattaa miettiä vielä haluatko todella nykyisen miehesi kanssa toisenkin lapsen. Miksi hankkisit jos mieskään ei sytytä. Sitten on kaksi lasta ja huono suhde.
Ja mielestäni jos suhteen alussa tuntuu että tää on ihan ok, niin hälytyskellojen pitäisi soida. Pitää olla tunne, että toisesta ei saa tarpeekseen ja haluaa lisää ja lisää.
Ihan ok ei sopisi mulle.
Terv. 15 vuotta intohimoa.
ja kenen muun kanssa sen hankkisin kuin aviomieheni?
En voi kuvitella eroavani, mutta en myöskään luopuvani kaikesta sen takia, että olen naimisissa väärän(?) miehen kanssa. Sitäpaitsi hän on oikein hyvä isä.
Me emme vanhanaikaisen kasvatuksen takia harrastaneet seksiä ennen hääyötä, mutta intohimoa oli kyllä ilmassa, halusimme toisiamme ja odotimme kovasti sitä, että saamme aloittaa seksin harrastamisen. Ehkä sekin osaltaan painosti minua menemään naimisiin.
Kuvittelin myös olevani ruma ja vastenmielinen, vasta nykyään huomaan, miten käännän miesten katseita ja saan mieheni ystävät hämilleen katsomalla heitä silmiin.
Ehkä se alkuajan innostus ja halu joskus vielä palautuu, ajatukset ovat yllättävästi järjestyneet kun niitä on tässä purkanut mieltä painamasta.
ap
Siis jos muuten et ole halukas vaihtamaan kokonaan miestä, niin varmaan haluat tilannetta koittaa korjata parempaan päin. siinä tapauksessa on pakko vaan todeta ja hyväksyä ettei miehesi osaa telepaattisesti tietää ajatuksiasi, vaan nämä asiat on keskusteltava. Silläkin uhalla että joku loukkaantuu tai keskustelu on vaikeaa. Tietysti kannattaa valita neutraali tilanne ja muutenkin olla rakentavalla hengellä liikenteessä ja hyvä on etukäteen miettiä mitkä asiat haluaa saada miehelle tiedoksi. Miesten vaan on kovin vaikea käsittää miten niin on eri asia haluta "häntä" tai haluta seksiä. Miehille kun haluta seksiä= haluta naista(an) tai jos mies sanoo haluavansa sinua, hän tarkoittaa haluavansa seksiä. Nämä asiat ovat niin paljon yksioikoisempia miehille. Voit varmaan myös aivan suoraan kysyä, että mikä miestäsi huvittaa siinä jos sinä olet aloitteellinen ja kertoa että hihittely ja huvittuneisuus ovat sinulle todellinen turn off.