Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ilkeä?
14.06.2010 |
Erosin kuopuksen isästä jo puolessa välissä raskautta. Suhde oli muutenkin vain parin kk mittainen. (ollaan tunnettu lapsesta asti miehen kanssa ja tunnen hänet hyvin) 5 vuoteen ei miehestä kuulunut mitään ja viimesyksynä otti yhteyttä. On tavannut lasta meillä silloin tällöin. Siis tullut tänne leikkimään 1-2 tunniksi. Lapsi on myös ollut yökylässä miehen äidillä pari kertaa ja mies ollut silloin siellä. Nämä reissut ovat menneet aivan päin peetä.. Eivät saa mitään otetta vilkkaaseen poikaan, joka juoksee yötämyöten ympyrää pitkin taloa ym.. Kotona lapsi menee ilman ongelmia nukkumaan klo 20. Menee itse sänkyyn ja nukahtaa heti.
Nyt mies kävi täällä eilen ja esitti toiveen, että voisi tyttöystävänsä kanssa ottaa pojan mökilleen muutamaksi päiväksi. Sanoin harkitsevani asiaa. Valvoin koko yön enkä saanut nukuttua silmäystäkään. En halua antaa lasta heille pariksi päiväksi. Tiedän missä ja millainen mökki on. Siellä on aivan liikaa vaaranpaikkoja vilkkaalle pojalle. Miettisin vain koko ajan milloin puhelin soi ja tulee ilmoitus että lapsi sairaalassa tai kuollut.
Mies on sellainen rauhallinen luonne ja ei osaa ajatella mitä kaikkea lapsen kanssa voi sattua. Hänellä ei ole sellaista loogista ajattelukykyä? että osaisi etukäteen ajatella, että jos esim pieni lapsi kävelee/juoksee kävelytiellä, hän saattaa juosta yhtä-äkkiä autotielle. Ja jos näin tapahtuu hän ei osaa samantien rynnätä perään vaan jää seisomaan paikoilleen ja jää katsomaan mitä tapahtuu ja sitten kun lapsi jää auton alle sanoo ohhoh, kuinkas nyt näin kävi. Tai että et voi jättää lasta ulos ja olettaa että lapsi pysyy siinä samassa paikassa mihin jätit hänet kun menet sisälle käymänä vessassa. Vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärtää.
Mietin myös sitä, että jos isä ja mummi eivät kahdestaan pärjää lapsen kanssa, miten ihmeessä isä pärjäisi yksin. Miehen tyttöystävä on myös sellainen hiljainen hiirulainen, muutoin mukava kyllä, mutta ei mitään kokemusta lapsista.
Mietinkin, että en halua heidän leikkivän kotia ja harjoittelevan minun lapseni kanssa/kustannuksella. Mietinkin vain miten miehelle asian ilmaisisin. Sanonko suoraan ei, en luota että pärjää, vain sanoisinko että kun ovat tapailleet lapsen kanssa niin vähän ja sillätavalla "uusi" juttu, että minä itse en ole vielä valmis, että katsotaanko ensikesänä uudelleen? En haluaisi kuitenkaan loukata isää. On sellainen, että loukkaantuu hyvin herkästi mistään kritiikistä.
Minusta on vain kiva jos mies käy täällä lapsen kanssa leikkimässä tai menee leikkipaikalle hetkeksi, mutta ajatus siitä, että olisi lapsen kanssa mökillä muutaman päivän saa minussa aikaan ihan hirveitä sydämen tykytyksiä.
Kommentit (29)
hieman yli 5 vuotias ja isä ollut mukana kuvioisaa viimesyksystä (lokakuu) asti. Ja isä on tavannut lasta 2-3 kk välein sen pari tuntia plus nämä lähiaikojen yökyläilyt mummin luona. Ja lapsi on erittäin vilkas jota ei saa hetkeksikkään päästää silmistään. Viimeksi pari viikkoa sitten kävimme viimeksi liimauttamassa sairaalassa päätä, kun kompastui juostessaan ja löi päänsä kaupan rappusiin.
Lapselle on sattunut paljon vahinkoja vaikka itse seison vieressä, joten tiedän kuinka altis koheltamaan tuo lapsi on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät jo sisimmässäsi vastauksen tähän ongelmaan eli tee niin kuin itsestäsi parhaimmalle tuntuu, sillä kysehän on sinun lapsestasi... Kuten taisit itsekin jossain kommentissa puhua, isä-lapsi-suhdetta voi rakentaa muutenkin ja muuallakin kuin parin päivän mökkireissulla...
ehkä sopisi kun lapsen kanssa kommunikaatio sujuu paremmin. Sori nyt mutta sun lapsessa on jotain vikaa jos sen kanssa ei 5-vuotiaana pysty järkevästi puhumaan eikä kommunikjaatio suju!
Onko sillä dysfasia vai ootko sä ylisuojellut sitä jotenkin muutenkin kuin tässä isä-asiassa?
ja minun kommunikointini lapsen kanssa sujuu oikein hyvin. Kuten kaikkien muidenkin :) Tarkoitin lapsen ja isän kommunikoimista. Kuten olen sanonut lapsi on HYVIN vilkas ja jos hänelle sanoo, että pysy tässä ja poistut vessaan, niin hän ei todellakaan ole enää siinä mihin hänet jätit kun palaat takaisin.
Tarkoitin tuolla kommunikoinnilla lähinnä sitä, että kun lapsi kasvaa ja rupeaa kuuntelemaan niitä isän antamia ohjeita ja osaa noudattaa niitä.
Ap
kun lapsi kasvaa ja rupeaa kuuntelemaan niitä isän antamia ohjeita ja osaa noudattaa niitä.
Ap
Lapsi ei kuuntele niitä nyt koska sä joka eleelläsi osoitat, ettei tarvi. Lopeta, ja lapsi alkaa kuunnella niitä siinä kuin muitakin itsestää nvastuussa olevia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ollut yökyläilemässä ilman minua ja ihan itse ovat kertoneet miten on mennyt. Minä on aina sanonut lapselle, että isän ohjeita on kuunneltava ja isää on toteltava, mutta tuloksetta. Se ei ole minun vikani vaan isän vika jos ei saa mitään kontaktia lapseen. Kaikki muut kyllä saavat :)
5 vuoteen ei miehestä kuulunut mitään ja viimesyksynä otti yhteyttä. On tavannut lasta meillä silloin tällöin. Siis tullut tänne leikkimään 1-2 tunniksi. Lapsi on myös ollut yökylässä miehen äidillä pari kertaa ja mies ollut silloin siellä.
Mutta olettaisin, että lasesi on vähintään viisi vuotias, ehkä jopa 7 tai enemmänkin...
Niin olisikohan aika lopettaa tuo lapsen loputon suojelu ja keskittyä siihen lapsen kasvattamiseen?
Kirjoitat, että lapsi on villi eikä lapsen isä tajua, ettei lasta voi jättää yksi kun käy itse esim sisällä vessassa.
Mitä helv... Kyllä tuon ikäisen pitää osata pärjätä hetki niin, että aikuinen ei vahdi häntä koko ajan eikä lapsi sillä välin häivy mihinkään!
Minulla on 5v adhd tyttö ja jopa hän osaa olla ilman jatkuvaa vahtimista jopa mökillä!
Tunnut ap olevan sellainen, joka etsii tekosyitä jokaiseen asiaan. Mitä sitten jos lapsi valvoo isänsä/mummonsa luona pitkään. Ja jos lapsi on siellä käyttäytynyt tottelemattomasti niin se on sinun tehtävä opettaa lasta toimimaan oikein noissa kyläilytilanteissa!
Alkaa ihan ärsyttää lapsesi ja isän puolesta! Anna heidän olla rauhassa ja luoda hyvä isä-lapsi suhde. Ei sinun tarvitse tietää ihan jokaista asiaa mitä isän ja lapsen välillä tapahtuu. Rohkaise isää olemaan enemmän lapsen kanssa äläkä ole koko ajan esteenä ja vilkuilemassa heidän peräänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on erilaisia kuten varmaan adhd lapsen äitinä ymmärrät. Oma lapseni on sellainen jota ei hetkeksikkään voi jättää yksin. Kyse ei ole mistään ylisuojelusta, vaan siitä, että lasta ei vaan yksikertaisesti voi jättää hetkeksikkään ilman valvontaa. Toinen lapseni taas on täysin erilainen.
Minun tehtäväni ei ole kasvattaa lasta miten kylässä ollaan, kun ollaan hoidossa muiden luona. Siellä noudetaan niiden ihmisten antamia ohjeita. Lapsi osaa käyttäytyä kotona sekä kyläillessä jos minä olen mukana. Kuka tahansa lapsi tekee miten huvittaa jos huomaa, että vastuussa oleva aikuinen ei saa häneen mitään kontaktia.
Olen monessa viestissä sanonut, että olen rohkaissut lapsi-isä tapaamisia. En ole vieressä kyttämäässä mitä tapahtuu.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisin minäkin tuota tutustutaan pikkuhiljaa -meininkiä ennemmin kuin parin päivän mökkeilyä. En tietysti tunne lastasi, mutta jos isä on ollut hänen elämässään läsnä noin vuoden, voi olla lapsenkin kannalta vähän pelottavaa lähteä tämän kanssa pariksi päiväksi ja yöksi pois kotoa. Kyse kuitenkin on alle kouluikäisestä, mikäli oikein ymmärsin. (Tai into lähteä voi olla kova, mutta koti-ikävä iskee sitten illalla...)
Ja sinällään lienee ihan riittävä syy sekin, että pelkäät, ettei isä pysty lapsesta huolehtimaan. :)