Ei tullut toukotoivetta...

Kirjoittelin jo tuonne toiselle puolelle, mutta alkaa toivo ehtyä. Rv 8+6 ja alkuraskauden ultra tänään. Sen mukaan sikiö 7+5 eli juuri oikean kokoinen (koska mun raskausviikothan laskettu viimeisten kuukautisten alkamisesta ja hedelmöittyminen tapahtui n.13 päivää siitä vai? Olenko ymmärtäny oikein?).

Sydänääniä ei kuitenkaan kuulunut, joten lääkäri ilmoitti tylysti sikiön menehtyneen ja sairaalasta kuulemma otetaan ensi viikolla yhteyttä.

Raskausoireet vieläkin päällä, rinnat turvoksissa, samoin alavatsa. Paha olo vaivaa myös. Ainoastaan valkovuotoa ei ole enää niin paljon kuin alussa.

Pää ihan sekaisin. Mulla on sellainen työ, että asiasta oli vähän niinkuin " pakko" informoida työpaikalla jo varhaisessa vaiheessa, nyt pitää kertoa suru-uutiset.

Halusin tätä niiin kovasti ja oon nyt niin surullinen. Arki jatkuu töiden parissa, mutta haluaisin vaan maata sängyssä ja kuvitella kaiken olevan hyvin.

Uutta yritystä mahdollisimman pian ja onneksi mulla on toi läheisyyden kipeä koira sekä ihana mies, joiden kainalossa on hyvä nyyhkyttää.

Kaikille tsemppi ä ja kyllä me tästä vielä nyytit saadaan!

Jumppis

Kaksi viikkoa sitten kävin yksityisellä ultrassa kun alusta asti tuntui että kaikki ei ole ok. Silloin viikkoja olisi jo pitänyt olla noin 8. Lääkärin mukaan kyseessä on tuulimuna. Ultrassa näkyi noin 10 mm kokoinen sikiöpussi joka oli tyhjä... Ensi maanantaina asia vahvistetaan vielä kunnallisessa ultrassa josta ohjataan jatko toimenpiteisiin. :( Toivottavasti voimme aloittaa pian uuden yrityksen. Voi olla että kestää pitkään ennen kun ekat menkat tulevat tämän jälkeen kun mulla on ihan älyttömän pitkä kierto. :( Pitää siitäkin sitten lääkärille kyllä mainita.

Hei,



Minullakin ei tullut toukotoivetta.

Olin 9 viikolla ja jotenkin tuntui ettei kaikki ole hyvin joten menin maanantaina ultraan yksityiselle. Sikiö löytyi mutta ei sydänääniä...

Lähete sairaalaan ja tänään sitten aloitettiin lääkkeellinen keskenmeno.

Nyt vuodan ja olen jo kotona.

Vähän mieli maassa mutta sikiö oli kuulemma menehtynyt jo 4-5 viikolla.



:(

Viikko sitten sunnuntaina alkoi verinen tuhruttelu,tiistaina ultrassa näkyi 10mm kokoinen ruskuaispussi ja sen sisällä sikiö ja heikot sydämmensykkeet,sitten yöllä alkoi sellainen vuoto että sidettä piti ruveta käyttämään,perjantaina alkoi menkkakivut ja rupesi tulemaan hyytymiä joita tulee vieläkin myös noi menkkakivut jatkuu.Joten eiköhän tämä ole tässä rv kerkesi kertymään 7+6 ja la olisi ollut 27.5. Onneksi kaksi lasta ennestään jotka pitävät työn touhussa sillain että ei kerkiä paljon suremaan asiaa.

Kirjoittelinkin jo tuonne odotus-puolelle ja tännekin jo johonkin ketjuun. Meidän toukotoive oli tuulimuna ja meni kesken rv 9. Yritti varman alusta asti (suppareita oli koko ajan), mutta sitkeesti pysyi tuonne asti. Ultrassa päivää ennen keskenmenoa näkyi jo epäily. Olin aika kipeä, mutta henkisesti koin pahimmat kivut jo etukäteen. Nyt jälkeenpäin olo on kumma kyllä ihan hyvä ja toiveikas. Hemoglobiini vain oli alhaalla ja sen vuoksi tuli saikkaria viikko.

Nyt odottelen vuodon loppumista ja uusia yrityksiä... :D

Itsekin olin toukotoiveissa. Kävin np-ultrassa, jossa sykettä ei löydetty. Kokoa oli 10+4 vkon verran, joten kaavinta tehtiin viikko sitten maanantaina. Tunnelmat on edelleen jotenkin sekavat, välillä olo on ihan ok, ja sitten tulee taas huono hetki.

Kävin yahoota läpi, mutta en löytänyt omaa postituslistaa keskenmenon kokeneille. Tietääkö joku onko sellaista? Tuntuu, että tätä asiaa pitäisi päästä purkamaan...

Eli näin tipuin toukoisista (ja neljä kuukautta sitten tammikuisista). Olo on samea. Yritetään jaksaa.

Eli minullekkin tuli kekskenmeno kaksi viikkoa sitten, viikko sitten kaavittiin. Tämä on jo toinen keskenmeno ja sitä ennen on yksi kohdunulkopuolinen raskaus. Yhden lapsen olemme kohdunulkopuolisen raskauden jälkeen saaneet ja nyt on sellainen tunne ettei enempää enää jaksa. Pitää olla onnellinen siitä mitä on eikä kaivata sitä mitä joskus olisi mahdollisesti ollut. Voihan se mieli vielä muuttua kunhan asian on saanut käytyä läpi, mene ja tiedä.

Pahoitteluni keskenmenosta! Mä olin kans toukotoiveissa, mut meni kesken. Raskausoireet oli samat kun esikoisesta ja olin todella onnellinen. Kuitenkin se hcg-arvo oli koko ajan alakantissa, mut kuitenkin oli täydet mahikset normaaliin raskauteen. Ei kipuja tai vuotoa missään vaiheessa. Ekaa ultraa odotin innolla ja se oli siis rv6+6. Sielläpä ei ollutkaan mitään..tai joku nestekertymä lääkärin mukaan. Pakkohan sen alkion oli kuitenkin jossain olla kun mullehan tehtiin siis alkionsiirto. Lääkäri antoi lähetteen sairaalaan kaavintaan, joka olikin onneksi kahden päivän päästä ultrasta. Kaavinta oli ihan ok kokemus sinänsä eli ei kipua..vasta kolmantena päivänä toimenpiteestä alkoi vuoto ja pienet menkkamaiset kivut. Vuotoa kesti 10pv. Onneksi oli tuo esikoinen pitämässä hulinaa talossa, muuten olisin varmaan vaipunut maan alle. Vieläkin kaivertaa km, mutta eteenpäin on mentävä. Odotan menkkoja ja sit taas alkionsiirtoon. Onko sulla jo menkat alkanu? Jaksamisia!

Hei!



Mulle ei tarvinut tehdä kaavintaa vaan poistui " luonnollisesti" . Verta vuoti viikon ja sit ei ollu enää mitään oireita. Nyt tuosta keskenmenosta on mennyt neljä viikkoa ja odottelen kovasti et koskahan ne kuukautiset alkaisivat. Tällä hetkellä on ihan hyvä mieli vaikka aluksi tietenkin olin surullinen ja harmissani. Esikoinen (8kk) kävelyharjoituksineen pitää kuitenkin liikkeessä ja mielen virkeänä. Ehkäpä se on vaan tarkoitettu niin et meidän lapsille tulee isompi ikäero, nyt ainakin on tuntunut välillä siltä ku riittää tuota virtaa tuolla pojalla :)



Mut tosiaan noista kuukautisista ei oo mitään hajua et koskahan ne alkais ja toisaalta vastoin kaikkia sääntöjä olemme olleet yhdynnässä ilman ehkäisyä. En kyllä usko et tulisin raskaaksi heti perään, mut vissiin sekin on mahdollista.

Kolmas ultra kertoi karun totuuden. Ei enää sykettä. Kaavinta tehtiin tänään. rv ois ollut 9+0.

Heippa margariini!

Mulla ihan sama juttu. Tipuin sekä tammikuulta ja toukokuulta. Kyllä meitä näyttää olevan paljon, kun katsoo tämänkin ketjun lukijamäärää. Ei auta kuin yrittää uudelleen. Toisaalta tuntuu kauhealta, jos tulisi raskaaksi, niin kyllä pelottaisi kolmas keskenmeo. Toisaalta sitten pääsis jo tutkimuksiin... Täytyy kuitenkin vaan yrittää ajatella, että seuraavalla kerralla onnistuu! Onnea meille kaikille yritykseen!

MEillä kolmella sitte sama kohtalo. :(

Minä myös tipuin ensin tammikuisista ja sitten toukokuisista.

Pelottaa tosiaan, ettei raskaus enää koskaan onnistu.

Meillä edessä verikokeet joulukuussa. Sen jälkeen ehkä alkaa uusi yritys, jos uskaltaa.



-Porkkana-

Minä myös tipuin tammikuisista ja toukokuisista.Ei ole ollut helppoa saada peräkkäisiä keskenmenoja, toivon vain että nämä olisi nyt tässä. Ajattelin nyt odotella vähän aikaa ja antaa elimistön toipua kunnolla, sitten myöhemmin keväällä koetellaan uudelleen.

Mulla olis ollu laskettu aika huhtikuun lopussa. Rv 7+4 kävin yksityisellä ultrassa jossa kaikki oli hyvin. Rv 8+2 eli viime sunnuntaina alkoi pieni vuoto ja maanantaina menkkamainen kipu. Tiistai aamuna menin lääkäriin ja sieltä sairaalaan ultraan. Kasvu oli lakannut ja sykettä ei enää näkynyt. Kyllähän sitä osasi pelätä mutta kyllä se silti uskomattomalta kuulosti, miksi juuri minä? Eihän siinä muu auttanu kun ottaa lääke tyhjennystä varten. Niitä kipuja on sitten kärsitty tiistaista lähtien ( sain saman lääkkeen uudestaan torstaina ). Onhan tää rankkaa ollu mutta fyysisen kivun takia psyykkinen puoli on jäänyt vähemmälle. Maanantaina pitäis mennä töihin ja keksiä joku selitys " mahakivuille " . Vaikka tää rankkaa onkin niin voin vain kuvitella miltä tuntuisi menettää melkein syntymään valmis lapsi. Jos tää täytyy kokea niin parempi näin aikaisessa vaiheessa. Siksi olenkin tyyväinen että kävin tarkistuttamassa asian heti, koska epätietoisuus on pahinta. Hirveätä että jotkut saavat tietää vasta viikkojen kuluttua että vaavi on kuollut aikoja sitten.

Suunnitelmat menivät uusiksi, mutta ei muu auta kuin odotella kropan tervehtymistä ja pistää uusi tilaukseen. Toivotaan onnea kaikille yrittäjille! :)

Kirjoittelin jo tuossa aikaisemmin omista kokemuksistani. Sain siis toisen keskenmenon maanantiana 12.9 (rv 7+2), laskettu aika 1.5.2006. Aamulla sikiöllä oli vielä sydänäänet ja kokoakin oli tullut reippaasti lisää. Iltapäivällä kuitenkin sikiö" pullahti" pois (kuulostaa irvokkaalta mutta näin kävi).



Olin jo viikko aikaisemmin tunnelmissa " tästä ei tule mitään" . Minulla oli tosin pientä ruskeaa vuotoa, mutta silti olin vakuuttunut että jotain on pielessä. Ehdin kahteen ultraan, joissa tosiaan molemmissa kaikki ok. Ilmeisesti tämä oli joku alkukantainen vaisto...



Ottaa pattiin ihan hirveästi! Nyt pelkään, koska taas tulen raskaaksi ja miten (mahdollinen) seuraava raskaus sujuu.



Huomasin, että niin kauan kun on fyysisesti " sairas" , on kohtuullisen siedettävää. Nyt kun pitäisi palata normaaliin elämään, huomaan sen olevan vaikeaa. Kaikki pienetkin arkirutiiinit muistuttavat muuttuneesta tilanteesta.



Olin perjantaina yhdessä ostoskeskuksessa - koko paikka kuhisi viimeisillään raskaana olevia ja pienten vauojen äitejä. Olin hieman maassa ja katkera...

Surupussi + muut.

Täällä samassa tilanteessa. Viikko sitten sain kesken menon rv 6. Monta vuotta odotettiin tätä ihmettä tapahtuvaksi, ja saatinkin tulosta ensimmäisestä ivf:stä. Jo heti viikko alkioiden siirron jälkeen mulla oli tiputtelua. Ajattelin jo silloin että ei hoidot ole onnistuneet. No ilo oli kuitenkin suuri kun testi näytti plussaa! Ja toukokuuksi odotettiin meidän vauvaa saapuvaksi.

Toisin kuitenkin kävi. Viime viikonloppuna alkoi kova vuoto ja kivut ajoi päivystykseen, siellä nähtiin että kohtu jo lähes tyhjä. Paria päivää aikaisemmin olin käynyt ultrassa ja kaikki näytti olevan hyvin, sitä pientä vuotoa lukuunottamatta.. Sinne se meidän pieni valui vessan pönttöön.

Kyllä on itku herkässä. Ja olen odella kateellinen ja vihainen kaikille raskaana oleville ja vauvaa työntäville äideille..

Jotenkin tuntuu että elän vaan harmaassa sumussa. sairaslomalla olin viikon, mutta olisin voinut sitä vielä jatkaa..Jotenkin on niin voimaton olo ja itkettää pienetkin asiat. Kaipa se vie oman aikansa..

Vasta ensi vuonna vasta päästään seuraavaan ivf:ään, kaksi alkiota jäi vain pakkaseen, niitä siirrellään loppu vuodesta sitten..

Pitää vaan yrittää päivä kerrallaan.. Ehkä se meidän pieni enkelilapsi vilkuttelee ja suojelee meitä taivaalla.

-Jasmuli-

Laskettu olis ollut 19.5.



Reilu viikko sitten perjantaina alkoi vuotamaan. Välillä on ollut päivä, ettei tule tippaakaan verta ja sitten taas on niitä päiviä, kun vuotaa paljon... Hyytymiä ei ole vielä tullut, mutta kipuja on jonkinverran.



En ole jaksanut edes mennä vielä ultraan, kosta toivon ripettäkään en jaksa elättää. Nuorin lapsi on 1½v ja sen jälkeen tämä on nyt sitten kolmas keskenmeno. Eka oli 12/04, joka oli ilmeisesti tuulimuna, toka 4/05 ja nyt sitten tämä. Tokalla kerralla kävin ultrassa kun vuoto alkoi ja syke näkyi vielä, mutta kohtu oli täynnä verta. Kaksi viikkoa sen jälkeen jouduin kaavintaan, kun ei itellään tyhjentynyt. Samaten ensimmäinen jouduttiin kaapimaan, koska ei lääkkeellinen tyhjennys onnistunut.



Eli eiköhän tämäkin kaavita. Pitäisi jaksaa huomena vääntäytyä sairaalalle ultraan. Ilmeisesti jotakin tutkitaan nyt kun kolme raskautta on mennyt peräjälkeen kesken.



Voimia toivottelee Nalluri!

Meillä on oikeastaan samanlainen tilanne kuin Jasmulilla eli lasta ollaan odotettu jo kohta kolme vuotta ja vihdoin päästiin ensimmäiseen ICSI-hoitoon, josta saimme plussan. Tosin heti ensimmäisestä verikokeesta lähtien hoitajat varoittelivat ja käskivät pitämään jalat maassa, koska hCG-pitoisuus ei ollut noussut aivan niin hyvin, kuin olisi pitänyt. Viikko sitten otetussa verikokeessa näkyi, että pitoisuus oli noussut, muttei edelleenkään riittävästi ja alkuviikosta muuttui edellisen viikon tiputtelu kunnon vuodoksi. Eilen saimme sitten tietää, että veressä ei enää ollut juurikaan hCG:tä eli viime viikkoinen vuoto oli varhaisesta keskenmenosta johtuva. Vaikka siihen oli hiukan jo varautunutkin, niin kyllä tämä ottaa todella koville. Nenäliinoja on kulunut ja pahalta tuntuu. Laskettuaika olisi ollut toukokuun lopussa, jos pieni enkelimme olisi jatkanut kasvamistaan. Nyt enkelimme on kuitenkin pilvien päällä.



Itse täytyy yrittää valmistautua PAS:iin, jonka aikataulusta tiedämme vasta ensiviikon lääkärissäkäynnin jälkeen. Saa sitten nähdä meneekö uusi yritys ensivuoden puolelle vai ehdimmekö ennen joulua.



Omat tunteet ovat nyt pinnalla ja lähipiirin raskausuutiset eivät ainakaan auta yhtään tässä vaiheessa. Mutta eipä tässä auta muu kuin elää päivä kerrallaan eteenpäin ja yrittää toipua.



sk-78

meilläkin raskaus sai alkunsa hoidoilla eli nyt oli 3.IVF eka pas ja viimeinen hoito julkisella, tie vie nyt yksityiselle.



Eli ekan kerran elämässä plussasin 5.9, kaksi alkiota siirrettiin ja hcg oli 80. Eka ultra oli 16.9 (6+4) ulkomaan matkan takia ottivat aikaisemmin. No silloin kohdusta ei löytynyt kuin ruskuaispussi mutta sikiökaikua ei saatu, hcg 13000 joten uusi ultra 25.9. Sama tilanne jatkui paitsi hcg vaan nousussa 16000. Matka piti peruuttaa ja tänään kävin uudestaan.



Nyt hcg 20000 mutta kolmen lääkärin ultrauksen jälkeen todettiin, että kohtu on tyhjä. Vasemmasta munajohtimesta löytyi alkio ja oikeallakin puolella oli jotain. Eli kysyinkin onko minulla niin huono tuuri, että molemmat alkiot on kiinnittynyt, toinen vasemmalle ja toinen oikealla. Lääkäri sanoi, että on mahdollista mutta piti oikealla olevaan verihyytymänä.



Joten huomenna tähystykseen ja voi olla, että munajohtimet poistetaan.



Laskettuaika olisi ollu 15.5, kyllä tässä on nyt niin paska olo ettei pysty sanoin kuvailla.



Päivänsäde