Elämäsi henkisesti raskain kokemus
Kommentit (63)
Usko mua, et oo yksin...
Hae apua, tästä et yksin selviä...kukaan ei selviä.
ja pienokaisemme hautaan saataminen.
Niin vaan siitäkin on selvinnyt vaikka silloin tuntui, ettei ikinä helpota.
Puoliso, lapset ja laaja ystäväpiiri auttoi selviämään. Puhumunen ja taas puhuminen auttoi. Nyt odotetaan uutta vauvaa ja tahtoo pelko nostaa välillä päätään, että syntyykö vauva elävänä...
ei yhtään joka olisi selvästi ylitse muiden.
Mieheni sairastuminen vakavaan hiivuttavaan sairauteen oli aika kova paikka, sitä surin ja työstin puoli vuotta.
Sitten sekin oli aikamoinen isku, kun mies kertoi, että hänellä on ollut vuoden toinen ja muuttaa tämän kanssa asumaan. Senkin kanssa tein puoli vuotta töitä.
Molemmista olen jaloilleni päässyt hienosti ja nykyään kainalossa on uusi mies.
luuletko että sulla on jotenki ainutlaatuinen ja ongelmainen perhe! Erehdyit, sul menee ihan vitun hyvin!
Kelle mahdoit ton viestis tarkoittaa??!!
Ikää oli silloin 4kk... ihan yht`äkkiä. Viikko meni teho-osastolla sairaalassa ja toinen normaali-osastolla. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Ne oli helvetilliset 2 viikkoa...
Tuo aika kyllä jätti jälkensä minuun. Usko viranomaisiin meni täysin, moni ystävä katosi, terveys romahti jne.
Tai ei enään niin pieni ikää jo kertyny, 2v.
mitään kovin raskasta. ehkä yliväsyneisyys ja mahdollisesti masennus lapsiperheen arjessa. vähällä olen kyllä päässyt toistaiseksi ja siitä kiitollinen.
Eli: koulukiusaaminen, raiskaus ja väkivaltainen poikaystävä
miehettömyys ja sitäkautta seksittömyys ja lapsettomuus
Miksi kaikkien pitäisi olla mammoja? Jos vaan tykkää näistä jutuista ja haluaa vaihdella vaikka kakkureseptejä? Itsekin tulin tänne kauan ennen kuin aloin odottaa lasta!
Eivätkö vauvakuumeiset olekaan tervetulleita tänne?
23
Vaikuttanut niin moneen asiaan läpi elämäni.
lapsi tuli oikeanvärinen tukka päässä. Sain opetuksen . Nyt viisaampi .
...ja vakavasta rikoksesta epäiltynä pienen lapsen äitinä. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin.
Olen niin syvällä jossakin pimeässä, enkä löydä täältä pois... Muuttuuko elämämme joskus vielä onnelliseksi? Löydämmekö vielä ilon aiheita, kun kaikkein rakkain on otettu pois? Kaipaan sitä ihmistä itsessäni, niitä turhamaisia ja typeriä " surun" aiheita elämässäni ennenkuin elämä muistutti raaimmalla tavalla katoavaisuudestaan.