mitä ihmettä voi sanoa ystävälleni lohdutukseksi?hän synnytti eilen tyttövauvan. tyttö on muuten terve, mutta syntyi rv 22+6

tunnen kyllä äitejä, joilla uhkasi/uhkaa hyvin varhainen synnytys ja he pääsivät sairaalassa katsomaan keskolaan. Ainakin heidän mielestään heidän näkemänsä äärimmäisen pienetkin vauvat olivat todella suloisia, varmasti vertasivat niitä omiin vastaavankokoisiin masuvauvoihinsa ja pitivät omia lapsiaan maailman suloisimpina olentoina. Ehkäpä siinä on kysymys tunnepuolesta eikä niinkään visuaalisesta " silmiä hivelevästä" näystä.

Eli ihan mahdollista että selviää, se miten/jos, on iso ? merkki

Jos nuo veririppeet ottaisi pois, näkisi vielä selvemmin, miten hauraan kaunis tuo pieni on. Täydellinen pieni ihminen.

Mielestäni tuokin vauva on suloinen ja varmasti vielä suloisempi olisi, jos olisi omani.



Tosin varmaan niille keskolassa vierailleille näytettiin hiukan siistimpiä vauvoja kuin tuo kuvan tapaus. Harvapa meistäkään näyttää kovin viehkolta alasti verilammikossa makaamassa? =)

Tuolla vauvallahan on todella nätit kasvonpiirteetkin.

Ei ole vauvan vika, jos hänet on abortoitu. Pitäisikö abortoitua pitää ehdottomasti rumana ihmisenä ja vastaavasti synnytettyjä taas suloisina? En ymmärrä logiikkaa.

kai teillä on hyvä olo, kun saatte aikuisen ihmisen itkemään?

kyllä, oloni on kamala. voititte! tuntuuko hyvältä??



ps: kohdussani kasvaa " oravanraato" , rvt on nyt tasan 20.



kuinka joku voi olla noin julma?



ap

Pieni ihminen taistelee elämästään ja te mietitte jotain täysin merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä... Jos tän ap:n tarinan luettuaan tulee ekana mieleen et se vauva on ruma niin ei kovin hyvin mene! Empatiaa ihmiset! t:närkästynyt

ymmärrän ilkeilyn täällä, mutta tästä aiheesta se on julmaa ja mautonta.



ja kyllä, abortoitu vauva on myös kaunis. on vaan sääli, ettei vauvan äiti pidä sitä kauniina.



ap

synnyttyään ja ovat yltä päältä veressä. Niin minunkin pikkuiseni oli joka syntyi ihan täysiaikaisena (joo, katsoin vauvaa kun synnytin hänet ). Vasta kun kätilöt on pesseet vastasyntyneen ja oikea väri palautuu vauvan iholle, hän näyttää siltä kuin vauvat joita olette käyneet sairaalassa katsomassa äitiensä luona!!!



Mitään muuta kummallista tai säälittävää tuossa kuvan vastasyntyneessä ei mun mielestä ollut kuin sinertävä väri, verisyys ja tietenkin se tärkein: elottomuus...:(

Todella tunneköyhää porukkaa nämä aborttivastaiset! Miten te voitte oikeasti sanoa, että välitätte kenenkään asemasta tällä planeetalla kun aseenne on näin mauton! AP:lle voimia kovasti ja pienen vauvan vanhemmille.

Mistä te oikein vauhkoatte av:t?

ja toteaa, millaista porukkaa täälläkin pyörii.



Ap, toivottavasti ystäväsi perheelle käy hyvin, heillä on varmasti nyt todella raskasta. Toisaalta ehdottoman hyvä puoli tilanteessa on se, että vauva on muuten terve.

Ei ole helppoa löytää lohdutuksen sanoja tai muitakaan toimintatapoja, jotka eivät vaikuttaisi falskeilta tms., mutta onneksi yleensä myös menetyksiä/raskaita ongelmia kokeneet henkilöt tietävät sen itsekin ja ymmärtävät, ettei kukaan voi välttämättä keksiä mitään älykästä sanottavaa. Tärkeintä mielestäni on se, ettei käännä ystävälle selkää ja lakkaa pitämästä yhteyttä tekosyynään se, että " antaa heidän olla rauhassa, eivät varmaan kaipaa nyt minua" jne., kun oikeasti vain pelkää tilanteen ja henkilöiden kohtaamista ja omaa avuttomuuttaan.



Tuollaisissa tilanteissa muutenkin tulee varmaan mieleen juuri se, kuinka arvaamatonta elämä on ja kuinka vähään hallintaan itse lopulta kykeneekään. Voisin kuvitella, että se on niin vaikea asia, että ihminen mieluummin torjuu sen, ei uskalla ajatellakaan asiaa ja siten mieluiten " jättää rauhaan" henkilöt, jotka vaikeuksien kanssa juuri nyt painivat.

että kuvailee noilla viikoilla olevaa vauvaa sanalla ORAVANRAATO. Kyllä ainakin minulla nousee karvat pystyyn tuollaisesta.

mene rohkeasti tapaamaan ystävääsi ja niinkuin joku o sanoikin niin ole rohkeasti ihminen ihmiselle, nainen naiselle, äiti äidille.

älä yritä lohduttaa tai piristää (no et varmasti ollut yrittämässäkään, vaikutat herkältä ja fiksulta ihmiseltä). ystäväsi tilanne on kaikessa raastavuudessaan sellainen jossa todellakin voi siirtää normaalit sosiaalisten tilanteiden normit ja käyttäytymiskoodit hetkeksi syrjään ja aivan suoraan ja rehellisesti olla avoimesti ja tavallaan alastomasti ihminen.

jos kuitenkin ystäväsi kaipaa lohtua suruunsa niin minusta tuntuisi kaikessa haikeudessaan lohsuttavalta ajatella että ystäväsi lapsella on ollut mahdollisimman kaunis ja hyvä elämä äitinsä kohdussa. toki mahdollisesti eteentuleva luopumisen suru on musertava ja lohduton, mutta puhtaasti lapsen kannalta ajatellen hänen elämänsä on ollut tuskaton ja hyvä.

vielä huhuilisin tilastoja tuon ikäisten selviämisestä. ja kuinka moni selvinneistä selvisi terveinä, ilman esim. cp-vammaa?



yritin kyllä googlata, mutta huonoin tuloksin..



ja ihan itseäni varten vaan, en taida viitsiä ystävälleni tilastoja alkaa esittelemään..



ja vielä, kuka tietää, ketkä pääsevät katsomaan keskosta?

tiedän kyllä, että usein sinne pääsee vaan isovanhemmat ja sisarukset, mutta kuinka tiukkaa se on ollut?

tahtoisin niin paljon nähdä pienen tytön, ja viedä kaapin viereen vaaleanpunaisen pehmonallen...



ap

Käsittääkseeni siinä " viljeltiin" kuvaa 22 viikkoisesta vauvasta, jotta näkisimme, millaisia " rumiluksia" ne ovat.

Vierailija:

38, ei liitykään, mutta on mielestäni todella ilkeästi sanottu

että kuvailee noilla viikoilla olevaa vauvaa sanalla ORAVANRAATO. Kyllä ainakin minulla nousee karvat pystyyn tuollaisesta.

niitä tilastoja ja kokemuksia..



ap

sanoneet että ole tukena tuolle äidille ja kuuntele mitä hänellä on sanottavanaan. Varmasti hirvittävän raskas asia. Ja kyllä se noilla raskausviikoilla syntynyt sikiö on jo vauva. Mutta yritä auttaa äitiä uskomaan ja toivomaan...