Vauva syntyi veteen- synnytyskertomus viime lauantailta
Eli meidän pieni punatukkainen poikamme sukelsi maailmaan 27.8. lauantaina klo 00:54. Pojalla oli kokoa 3415g ja 50 senttiä, hattu oli 35 cm. Raskausviikot vauvan syntyessä oli 38+6.
Tässäpä tarinaa:
26.8. yöllä heräsin puoli neljän aikaan kivuliaisiin supistuksiin. Niitä tuli tasaiseen tahtiin n. 15 minuutin välein. Menin käymään vessassa, ja pyyhkiessä paperiin tuli kirkkaan veren sekaista limaa. Oho ajattelin, ja tulin tietysti palstalle ihmettelemään, että mitäs kummaa tämä nyt on, meidän vauvanhan piti syntyä vasta viikkojen päästä. Olin psyykannut itseni 42 viikkoa kestävään raskauteen, esikoinen kun syntyi 41+4.
Kuuden aikaan aamulla herätin miehen ohimennen ja sanoin, että tänään hänen ei varmaan kannata mennä töihin, sen verran kipeä olo oli. Mies totesi, että oho, nytpä häntä alkoi jännittämään niin, ettei varmana saa enää unen päästä kiinni. Ja valehtelematta minuutin päästä kuului taas kuorsaus.
Koko päivän supisteli tasaiseen tahtiin, kierreltiin miehen ja esikoisen kanssa vähän kaupoissa ja kylillä, käytiin neuvolassakin. Kaikki oli siellä ihan kunnossa, joten tyytyväisin mielin tultiin kotiin.
Viiden aikaan alkoi supistukset tulla melko tasaiseen tahtiin viiden minuutin välein, ja seitsemän aikaan mies kävi viemässä esikoisen mummolaan hoitoon. Miehen palattua lähdettiin ajamaan kohti Kättäriä ja Haikaranpesää.
Perillä kätilö tutki paikat ja totesi että olin 4 cm auki. Olin hiukan järkyttynyt, koska esikoisen kanssa kun saavuimme sairaalaan 4:n tunnin supistelujen jälkeen, olin jo 8 cm auki. Olo oli kuitenkin vielä kohtuullisen hyvä, ja siinä sitten oleilimme tarkkailuhuoneessa ja otettiin supistus ja sydänkäyrää.
Yhdeksän aikaan kätilö tuli sanomaan, että jos tahdomme allashuoneen, se vapautuisi n. kahden-kolmen tunnin kuluttua. Mutta voisimme mennä muuallekin. Halusin allashuoneen, ja niinpä me menimme miehen kanssa " olohuoneeseen" katselemaan telkkaria. Supistukset sen kuin kovenivat, ja mä laskin minuutteja, koska sinne allashuoneeseen pääsisi.
Yhdeltätoista supistukset olivat jo niin kovia, että pyysin miestä käymään kysymässä josko voisimme mennä johonkin toiseen huoneeseen ottamaan ilokaasua. Se onnistui, ja ilokaasu auttoikin aika hyvin taas supistuksiin.
Kahdeltatoista allashuone oli vihdoin vapaa, ja siirryimme sinne. Matkalla supistukset tuntuivat niin kovina, että jalat meinasi mennä alta. Kätilö tutki paikat, ja totesi että olin 6 cm auki. Siinä vaiheessa tuli äitiä ikävä ja kaikki kauniit ajatukset luomusynnytyksestä tuntuivat naurettavilta, ja totesin, että seuraavassa synnytyksessä otankin sitten sen epiduraalin : ) VÄhän olin taas edellä asioissa.
Kätilö passitti suihkun kautta altaaseen. Menin altaaseen n. 00:15, ja ensimmäiset 5 minuuttia menivät kokonaan ilman supistuksia. Kätilö katteli kun onnellisena kellin vedessä ja totesi, että nyt jos supistukset laantuivat kokonaan, niin sieltä pitää tulla pois. Just joo, ihan kuin mua ois saanut pois sieltä lämpimästä paratiisista, kun ne tuskat oli hetkeksi ohi.
Mutta sitten rupesikin tapahtumaan. Kätilö oli just lähtenyt huoneesta, kun tuli eka supistu - ja alkoi ponnistuttamaan. Kauhun sekaisesti ajattelin, että nyt ollaan vasta 6 cm auki, mitä jos ponnistuttaa koko loppuajan. Seuraava supistus, ja taas ponnistutti, käskin miehen soittaa kätilön paikalle. Supistukset tulivat tosi tiiviisti ja kovina ja joka kerran ponnistutti. Mourusin altaassa kontillani ja höngin ilokaasua minkä kerkesin. Kätilö tutki paikat, olin 8 cm auki. Hän totesi että kohta puhkaistaan kalvot.
Vielä kaksi supistusta, ja ponnistamisen tarve kävi sietämättömäksi. KÄtilö käski tulla reunalle, hän puhkaisi kalvot. Ja saman tien alkoi ponnistuttamaan. Kävin altaan pohjalle toisen polven päälle istumaan, toinen jalka oli " kyykyssä" . Kätilö yritti saada mua vaihtamaan asentoa, mutta mä vaan karjuin että älä koske. Ponnistin ja tunsin kuinka vauva lähti tulemaan. Päätuli puoliksi ulos toisella ponnistuksella. Pyysin kätilöä ottamaan vauvan pois, (vaikka tiesin, ettei siihen saanut koskea ennen kuin se olisi kokonaan syntynyt), ja kätilö totesi mulle tuon minkä tiesinkin. Vielä yksi ponnistus ja vauva oli vedessä. Poimittiin se kätilön kanssa yhdessä ylös, ja voi että se oli pieni ja liukas.
Oma olo oli heti tosi hyvä, kivut loppui tosiaan kuin seinään vauvan synnyttyä. Napanuora leikattiin vielä altaan reunalla, sitten siirryttiin vuoteelle lepäämään ja odottelemaan istukan syntymää.
Vesi teki tehtävänsä, ja selvisin kolmella pintanaarmulla, joihin laitettiin tikit. Istumaan pystyin heti, eikä minkään muunkaan ruumiintoiminnon kanssa ollut ongelmia.
Tuo veteen synnytys meni mun kohdalla kyllä tosi luontevasti, en ollut sen ihmeemmin asiaan etukäteen perehtynyt edes. Mutta sen verran hyvä juttu oli, että jos vielä noihin hommiin päädyn, niin varmaan vuokraan altaan, että sen varmasti saan. Mieheltä kysyin pari päivää sitten, että oliskos hän halunnut tulla sinne altaaseen kanssa, ja miksei tullut, niin olin kuulemma kieltänyt tulemasta. Itse en muista moista.
Pitkä sepustus, mutta siltä se tuntui synnyttäessäkin : ) Hyvä mieli kuitenkin jäi, vaikka kokemuksena oli hurjempi ja rankempi kuin esikoisen synnytys.
Jos jollakulla on jotain kysyttävää veteen synnyttämisestä, niin mielelläni vastailen oman kokemukseni pohjalta.
T: Rekkis ja pojat 2-v 4kk ja 5 pv
Kommentit (40)
Huh olipa hurja tuo synnytyskertomus. Mutta loistavaa työtä nähtävästi tuli tehtyä, ja kiva kuulla vesisynnytyskertomus! Itse en edes sellaista ole ajatellut, kunhan vaan pääsisi laitokselle...
Tuo vesisynnytys kuulostaa tosi hyvältä vaihtoehdolta. Oikein paljon onnea vielä kerran uudesta tulokkaasta!
juliini rv 40
Nauroi täällä veet silmissä, kun miehesi aamu heräämisestä :O) Hehhee just niin kuin meillä:o) ja sit se kun olit kieltänyt miestäsi ammeeseen. Ihana! Oisin voinut kuvittella sen tapahtuvan myös täällä.
Tärkeintä kuitekin että synnytys meni hyvin ja sait upean palkinnon! ja kaikki kunnossa.
Nelli ja rv37+4
ja kiitos kertomuksesta!
En tiennytkään, että ammeessa voi ottaa ilokaasua? onko piuha niin pitkä, vai raahasivatko laitteen ammeen reunalle? Olen tuossa samaisessa ammeessa lillunut esikoisen kanssa 2 sentistä 8 senttiin, mutta en tajunnut sinne pyytää kaasua...
otitko käsillä tukea jostakin ponnistaessasi?
mihin asentoon kätilö yritti sinut asettaa?
luuletko, että siitä katosta roikkuvasta kahvasta roikkumalla voisi ponnistaa kyykyssä?
kiitos!
Siinä ammeen yhteydessä on ilokaasuhana, eli siihen saa kiinni letkun ja maskin. Siinä saa ihan mukavasti sitä hönkäiltyä.
Mä en ottanut käsillä mistään tukea, vaan olin niin tukevasti toisen jalan päällä, polvet auki ja toinen jalka kyykyssä. Olisin siinä asennossa pystynyt ottamaan vauvan itse kiinni, ja puoliksi otinkin, oltiin siis kätilön kanssa kummatkin vauvassa kiinni heti sen synnyttyä.
Mulla oli just se kätilön puoleinen jalka kyykyssä, ja kätilö olisi tahtonut paremman " saatavuuden" vauvaan. Käski mun laittaa sen jalan alas, mutta en tosiaan pystynyt vaihtamaan asentoa, kun vauva oli jo puolivälissä matkaa ulos. Eikä tosiaan ollut mitään tarvettakaan, toi asento sopi mulle mainiosti.
Mä en tiedä katosta roikkuvasta kahvasta mitään, en huomannut sitä : ) Mutta ylipäätään vedessä kyykyssä oleminen on ihan eri juttu kuin kuivalla, koska vesi kannattaa niin hyvin. Eli uskon, että tottumatonkin kyykkijä voi vedessä helpostikin ponnistaa kyykyssä, jos vaikka nojaa hiukan reunaan/pitää reunasta tai vaikka siitä kahvasta kiinni niin että tasapaino pysyy. Itselleni ainakin tuo kyykkyasento sopi mitä parhaiten.
T: Rekkis
Äxy:
otitko käsillä tukea jostakin ponnistaessasi?
mihin asentoon kätilö yritti sinut asettaa?
luuletko, että siitä katosta roikkuvasta kahvasta roikkumalla voisi ponnistaa kyykyssä?kiitos!
onnea pikkuisesta pojasta. ja iso kiitos, kun kerroit ihanan synnytystarinasi!
sinne samaiseen altaaseen meidänkin kakkonen tasan vuosi sitten syntyi. *niisk*, tässä juuri muistelimme miehen kanssa herkkinä.
vauvojen ei Suomessa sallita syntyä veteen, aiemmmin on kotisynnytyksissä käytetty allasta avautumisvaiheen aikana. Kuvat naisista altaassa avautumisvaiheessa sairaalassa ovat ulkomaisista synnytyksistä (pääasiassa Yhdysvallat, muuntelun taustalla ilmeisesti osa fundamentalistikristityistä) eli artikkeleita on muunneltu mainostamistarkoituksessa.
26.8. yöllä heräsin puoli neljän aikaan kivuliaisiin supistuksiin. Niitä tuli tasaiseen tahtiin n. 15 minuutin välein. Menin käymään vessassa, ja pyyhkiessä paperiin tuli kirkkaan veren sekaista limaa.
Kuuden aikaan aamulla herätin miehen ohimennen ja sanoin, että tänään hänen ei varmaan kannata mennä töihin, sen verran kipeä olo oli.
Koko päivän supisteli tasaiseen tahtiin, kierreltiin miehen ja esikoisen kanssa vähän kaupoissa ja kylillä, käytiin neuvolassakin. Kaikki oli siellä ihan kunnossa, joten tyytyväisin mielin tultiin kotiin.
-joko synnyttäjä on täysin vastuuton tai valehtelee. Tällaisessa tilanteessa on aina lähdettävä synnytyssairaalaan.
ihan eksakstia tietoa vesisynnytyksistä, jos nyt koskaan on mistään ollutkaan. Sori vaan... Vauvojen sallitaan syntyä veteen. Tunnen sattumoisin kätilön, jolle nämä ovat oikein sydämen asia ja joihin hän on koluttautunut. Pidemmälle en viestiä jaksanut lukea... Koitahan rouvasemme hiukan päivittää tietojasi.
Kiitos kirjoituksesta. Oli tosi kiva lukea. Tässä pari kysymystä:
- Puhkaistiinko kalvot sinne veteen?
- Oliko kätilö mukana vedessä?
- Mitä Sulla oli päällä? ; )
Kalvot puhkaistiin vedessä, ja sillä tavalla, että kätilö näki, että lapsivesi oli kirkasta. Tarkistin tiedon äsken mieheltä, kun mulla ei ole itsellä ihan selkeetä mielikuvaa asiasta : )
Jos lapsivedessä olisi ollut jotain häikkää, olisi altaasta pitänyt tulla pois.
Kätilö ei ollut mukana vedessä, vaan ponnistus tapahtui siinä reunan vieressä, mistä kätilö pääsi kumartamaan vauvan ylös vedestä.
Mulla oli yllä Eevan asu, eli alastihan siellä ammeessa olin. Jos mies olisi tullut (eli päästetty) altaaseen, niin hänelle olisi ollut simmarit : )
T: Rekkis
Humppa78:
Kiitos kirjoituksesta. Oli tosi kiva lukea. Tässä pari kysymystä:- Puhkaistiinko kalvot sinne veteen?
- Oliko kätilö mukana vedessä?
- Mitä Sulla oli päällä? ; )
Itse olemme menossa pian Haikikseen kun vaan tämä kolmonen vaan tahtoo syntyä, sillä la oli ja meni maanantaina...Mutta Altaaseen haluaisin kovasti myös synnyttää jos kestän sen kivun ja Jos allashuone saadaan! (aikaisemmilla kerroilla ei ole ollut vapaana)
Joten tässä pari kysymystä:
Miltä vedessä ponnistaminen tuntui?
Saitko siis itse valita ponnistusasennon, menitkö siihen kyykkyyn ihan itsestään vai neuvoiko kätilö sua etukäteen?
Jos saan kysyä, ja jos haluat kertoa, kuka kätilö teillä oli ja miten kätilö sun mielestä hallitsi homman?
Monesko synnytys sulle se oli?
Oliko vaikea pitää peppu veden alla kun ponnistit vauvaa ulos?
Miten vauva " humpsahti" sinne veteen, menikö kuin kivi pohjaan vai? ja jouduttiinko imemään vettä tms keuhkoista?
Tuliko vesi kovin likaiseksi?
Kuinka lämmintä vesi oli?
Sorry tää kysymys määrä, lisääkin olis kysyttävää, mut ehkäpä aloitan nyt näillä, Ties jos vaikka ensiyönä jo siellä ollaan...*toiveikkaana*
Elokuunvauva 40+3
Supersuuret onnittelut!
perhana, jos päättää meille vielä joskus kolmas(miehelle viides ...) ilmestyä, niin punnerran sen kyllä vaikka väkisin sinne veteen ;)
Viimeks muuten (mies)kätilö hoputti mua ponnistamaan, kun olin altaassa, vaikka ei yhtään ponnistuttanut:( ... siitä tuli jotain ihme paineita, ja päätin nousta altaasta.
Vedessä ponnistaminen tuntui, jos nyt näin voi sanoa ponnistamisesta ylipäätään, niin tosi hyvälle. Minulle se kyykkyasento sopi todella hyvin, mutta kuivalla maalla kyykkyasento on aika raskas, jos ei ole tottunut kyykkimään. Vesi taasen kannattelee niin hyvin, että asento ei tuntunut ollenkaan raskaalta. Samoin minulle vesi tuntui aika " puuduttavalta" , eli ponnistaminen ei sinänsä sattunut juuri ollenkaan, se vaan tuntui hurjalta, kun vauva tuli niin vauhdilla. Vesi toimi siis juuri siten, kuin jos esim. käteen tulee haava, niin jos sen haavan laittaa veden alle, niin siihenhän ei satu ollenkaan.
Mä vaan menin samantien kalvojen puhkaisun jälkeen siihen pohjalle, ja asetuin just silleen kun musta tuntui luontevalle, eli puolikyykkyyn, niin että istuin toisen jalan päälle, toinen oli kyykyssä. Kätilö yritti saada mua muuttamaan asentoa, mutta en mä ois pystynyt, enkä ehtinyt, kun en pystynyt yhtään pidättämään ponnistusta, ja vauva tuli niin nopeasti.
Kätilön nimeä en nyt kyllä muista, yritin katsoa tuolta papereistakin, mutta ei sinne ollut merkitty. Joka tapauksessa mielestäni hän hoiti homman ihan mukavasti, ei nyt mikään maailmoja syleilevän ihana, mutta ei mitään valittamistakaan. Hän hoiti homman ihan mainiosti, ei mitään valittamista. Kaikki kuitenkin sujui niin luontevasti, ainoa oli tosiaan se asennon vaihtamiseen patistaminen, mikä oli häiritsevää. Samoin ajattelin koko ajan, että itse poimin sen vauvani sieltä vedestä, olinhan siihen tosi otollisessa asennossa, ja hän taas halusi että vaihtaisin asentoa jotta pääsisi vauvan sieltä nostamaan. Mutta en tietenkään pystynyt sitä hänelle siinä sanomaan, joten yhdessä me sitten vauva poimittiin. Ja siis ei tosiaan ole hänestä mitään pahaa sanottavaa, mutta jos nyt tikusta asiaa yrittää tehdä, niin tuo : )
Tämä oli toinen synnytykseni, esikoinen on 2-v 4kk. Syntyi myös Haikaranpesässä, mutta ihan kuivalle maalle.
Ei ollut vaikea pitää peppua pinnan alla, sehän oli siinä ihan pohjan tuntumassa. Mutta jos mut ois tahdottu altaasta ottaa pois, niin siihen ois saanut joku hakea nosturin tai pari tosi vahvaa miestä.
Tunsin tosi hyvin vauvan syntymän, ja sitten kun hän oli kokonaan ulkona, niin nostimme hänet heti ylös. Vauva vaan sukelsi ulos sulavasti ja sitten hänet nostettiin ylös. En tiedä ehtikö koskea pohjaa, mutta pitkä matka ei ainakaan olisi ollut, olinhan pohjalla kyykyssä.
En nyt osaa tuon paremmin tapahtumaa kuvailla : )
Keuhkoja ei jouduttu imemään, ja vesi kyllä muuttui sanotaan nyt kauniisti että vaikka viiniksi... Mutta vasta sitten kun vauva oli syntynyt, eikä se siinä vaiheessa enää tuntunut kovin olennaiselta asialta.
Vesi altaassa oli sellasta mukavan lämmintä, vähän kuin uimahallissa jossa on ne mukavan lämpimät rentoutusaltaat tai joissain lastenaltaatkin.
Toivottavasti vastaukset tosiaan ehti, ja mähän lupasin vastailla, joten kysyä saapi lisääkin.
T: Rekkis
elokuunvauva:
Itse olemme menossa pian Haikikseen kun vaan tämä kolmonen vaan tahtoo syntyä, sillä la oli ja meni maanantaina...Mutta Altaaseen haluaisin kovasti myös synnyttää jos kestän sen kivun ja Jos allashuone saadaan! (aikaisemmilla kerroilla ei ole ollut vapaana)
Joten tässä pari kysymystä:
Miltä vedessä ponnistaminen tuntui?
Saitko siis itse valita ponnistusasennon, menitkö siihen kyykkyyn ihan itsestään vai neuvoiko kätilö sua etukäteen?
Jos saan kysyä, ja jos haluat kertoa, kuka kätilö teillä oli ja miten kätilö sun mielestä hallitsi homman?
Monesko synnytys sulle se oli?
Oliko vaikea pitää peppu veden alla kun ponnistit vauvaa ulos?
Miten vauva " humpsahti" sinne veteen, menikö kuin kivi pohjaan vai? ja jouduttiinko imemään vettä tms keuhkoista?
Tuliko vesi kovin likaiseksi?
Kuinka lämmintä vesi oli?Sorry tää kysymys määrä, lisääkin olis kysyttävää, mut ehkäpä aloitan nyt näillä, Ties jos vaikka ensiyönä jo siellä ollaan...*toiveikkaana*
Elokuunvauva 40+3
mutta vauva ei siltikään kolahda pohjaan? tai lattiaan?
olikos ne vauvat tosiaan niin pieniä, että mahtuvat siitä lattian ja pyllyn välistä nätisti tulemaan? ;o)
tyhmiä kysymyksiä, mutta kuivaharjoituksia tehtyäni, tuo pään mahdollinen kolahtaminen lattiaan jäi vaivaamaan...
Ja ainakin siinä asennossa missä mä ponnistin, vauva tuli ulos aika etuviistoon, ei siis suoraan alaspäin. En usko, enkä ainakaan huomannut omassa synnytyksessä, että vauva olisi kolauttanut päätään pohjaan.
Toisekseen, vesi ottaa vauvan hyvin vastaan, ja vaikka kuinka ponnistaisi vauvan nopeastikin ulos, se ei silti sieltä oikeasti kovin vauhdilla tule, joten jos se pää pohjaan osuisikin, niin ei se ainakaan kovaa osuisi. SIis en usko, että tuossa tilanteessa mitenkään saisi vauvan päätä satutettua.
Mutta mä en siis tosiaan ole mikään asiantuntija, varmasti joku vesisynnytyksiä hoitanut kätilö osaisi tähän asiaan vastata vakuuttavammin : )
T: Rekkis
Käytiin kyllä kättärillä päivystyksessä ja paikat olis ihan kypsät ja auki 3cm mut supparit vaan puuttuu kokonaan...=(
Meillä kans tuo esikoinen syntyi haikiksessa mutta silloin ei saatu ammehuonetta. Kakkosen kans en päässyt haikikseen kun käynnistettiin, Nyt kaikki on ok ja nyt jos vaan saadaan amme käyttöön niin ilman muuta haluan sinne. Suihku on ainakin mulla ollut tehokas kivun lievittäjä joten toivon että siitä ammeesta olis vielä enemmän apua!
Olisko mies saanut tulla myös sinne ammeeseen jos olisit siis itse halunnut? Otammeko miehelle uikkarin mukaan?
Saiko sitä veden lämpöä säädeltyä itse mitenkään?
Oliko ainoa kivunlievitys sitten se ilokaasu? Muistelen et muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä ei altaassa saa käyttää...?
Miten vauvasi reagoi veteen synnyttyään? Oliko rauhallinen vai rupesiko heti itkemään kun vedestä nostettiin?
Jään odottelee vastauksia kun ei noita suppareitakaan näytä tulevan...
Kiitos jälleen kerran kun jaksat vastailla! =)
Sorry, kiilaan kommentoimaan ja kertomaan omasta kokemuksestani, kun kerran asia kiinnostaa ja voi olla kiirekin. toivottavasti elokuunvauva pääsee pian tosi toimiin!
hp:ssä isä (tai muu tukihenkilö) saa mennä ammeeseen mukaan jos synnyttäjä niin hakuaa. hänellä pitää olla kuitenkin uimahousut/-puku päällä. nakuilla saa vain synnyttäjä ;-) kannattaa pakata isän uikkarit mukaan, vaikka ei olisi varma haluaako a)altaaseen b)isää sinne mukaan, eihän ne uikkarit paljoa paina eikä laukussa haittaa jos niille ei tulekaan tarvetta. mutta varmasti harmittaa jos niiden puuttumisen takia isä ei pääse esim hieromaan äidin selkää. tosin meillä mies tuli altaaseen alushousuissaan, kun uikkarit unohtui kotiin kun oltiin käyty just uimassa....
veden lämpötilaa voi säädellä uuden veden ammeeseen laskemisella niin kauan kun amme on täysi. itse täytin ammeen piripintaan, halusin aika viileätä vettä (oli kauhea helle). vettä ei kannattaisi laskea pois viemäriin, sillä silloin viemäristä pääsee putkiston bakteereita altaaseen. vettä voi poistaa ämpärillä, että mahtuu kuumaa/kylmää vettä tilalle.
lääkkeellisiä kivunlievityksiä ei tosiaankaan saa altaaseen. mutta vesi on tehokas lievittäjä. oletko tutustunut akupisteiden hierontaan (esim rentoutuspisteet korvissa ja kipupisteet alaselässä)? jos et, käy tsekkaamassa osoitteessa http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html . itselläni ne auttoivat valtavasti, samoin äänen käyttö, ns synnytyslaulu ja vapaa liikkuminen altaassa. vedessä on helppo vaihtaa asentoa ja etsiä se missä on helpointa rentoutua suppareiden välissä.
osoitteesta http://www.babyidea.fi/aidille/kivunlievitys.html löytyy muita lääkkeettömiä kivunlievitykiä, jotka perustuvat pitkälti rentoutumiseen.
meidän veteen syntynyt poika oli hyvin rauhallinen. isä ehti jo pelästyäkin, kun vauva oli niin hiljainen, minä en onneksi tajunnut edes huolestua. vauva vikisi vähän, mutta rauhottui heti kun otin hänet syliini. on kuulemma aika yleistä, että veteen syntynyt vauva ei ala ihan välittömästi hengittämään. vauvahan on vielä kiinni napanuorassa, joten ei vaarallista. vauvan kasvoihin voi puhallella rauhallisesti, ¿tuulenvire¿ kasvoilla voi nopeuttaa hengitysrefleksin laukeamista.
toivottavasti elokuunvauva saa syyskuunvauvansa pian, ja pääsette kokeilemaan allasta!
parahin elokuunvauva, jos vielä tilassasi jaksat raahutua johonkin " snorkkelikauppaan" , niin suosittelen :o)
Olin itse avautumisvaiheessa(lopussa) altaassa (joka myös tosi täynnä... ihania noi AKSY:n altaat, kun ovat niin korkeita... kun kyykistelin ja istuin niin vettä oli melkein kaulaan asti) ja muistan vieläkin elävästi halun painua veden alle ottamaan supistukset vastaan. Olin kyllä lukenut Hirvosen kirjasta (oma " raamattuni" ennen kotisynnytystä), että näin voi käydä ja siksipä kannattaisi hankkia snorkkeli, mutta jotenkin se sitten jäi oman laiskuuden takia hankkimatta. Uskotko että harmitti tuo laiskottelu, kun tuli tositoimissa tarve paeta " syvyyksiin" , muttei voinut pidättää hengitystä...
Voihan tietty olla, ettet sitten tarvitsekaan koko kapistusta, mutta kuten sanottu, kannattaa varautua! Uskon, että siellä veden alla se oma synnytyskuplakin säilyy helpommin ehjänä...
nostan vanhan ketjun, kun taas joku kyseli vesisynnytyksestä