Olen alkanut vihata vielä syntymätöntä lastani :-(
Tää tilanne on oikeasti todella ahdistava. Lapsi oli vahinko, söin kyllä pillereitä, mutta ilmeisesti joku moka siinä kuitenkin kävi. Aborttia en kuitenkaan halunnut, tosin nyt kaduttaa ja rankasti :-(
Tän raskauden aikana olen viettänyt enemmän aikaa vessassa kuin muualla. Oksennan päivin ja öin. Parisuhde on retuperällä, kun vituttaa koko ajan, kumpaakin. Rahat on finaalissa, ollaan molemmat opiskelijoita.
Ja nyt kaikkein pahin; mulla on puhjennut tän raskauden aikana kissa-allergia. Meillä on kaksi kissaa. Nyt me joudumme keksimään niille uuden kodin jostain. Kissat ovat kyllä palkittuja rotukissoja, että hvyä koti pitäisi löytyä.
Syytän kaikesta tästä tätä tulevaa vauvaa. En pysty lainkaan nauttimaan lapsesta tai elämästä muutenkaan. Kunpa voisi peruuttaa puoli vuotta taaksepäin.
Onko kellään ollut samanlaista? Miten vauvan syntymän jälkeen on alkanut sujua?
Kommentit (33)
Mieti itse, antaisitko itse lapsesi adoptioon???
Ja kyllä, luopuisin kissoista ennen vauvaa. Koitahan piristyä, vietä aikaa kävellen ulkona, oksu pussi mukaan vaan. Kyllä ihminen yhden raskaus ajan kestää, usko minua. Lyön vetoa, että palkinto on kaiken tuon arvoista!
adoptoitavaksi hyvään perheeseen.
Vierailija:
Mieti itse, antaisitko itse lapsesi adoptioon???
miksi ihmeessä joillekkin tuo adoptioon antaminen on kuin henk.koht. loukkaus ja kirosana??
sehän on todella hyvä vaihtoehto tämmöisiin tilanteisiin. tuskin kukaan sitä ehdottaa vittuillakseen!!!
otappa se järki käteen, ja mieti, mikä ap:n lapselle on parasta!
Jos vielä on aikaa miettiä asiaa ja ottaa selville faktaa adoptiosta, niin ei tule tehtyä hätiköityä päätöstä suuntaan eikä toiseen.
Miksi ihmeessä antaisin lapsen adoptioon, kun lapsella on isä? Isä, joka haluaa lapsen ja on aikoo hoitaa hänet vauvana, ei mulla ole mitään oikeutta viedä häneltä lasta. Vituttaa kyllä, kun se ei suostunut aborttiin, mutta en tahdo ottaa sitä riskiä, että ois vihannut mua lopun elämäänsä. Meillä siis alustava diili, että koitan kestää raskausajan ja sitten mun velvollisuudet loppuvat. Tämä helpottaa vähän, kunhan mies pysyy sopimuksessa..
Luuletko, ettei lapsi ymmärrä sitä ennemmin tai myöhemmin? Toivottavasti sinäkin alat rakastaa lastasi ennen sitä! Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen, miltä tuntuisi elää äidin kanssa, joka inhoaa ja halveksii. :(
Vierailija:
Miksi ihmeessä antaisin lapsen adoptioon, kun lapsella on isä? Isä, joka haluaa lapsen ja on aikoo hoitaa hänet vauvana, ei mulla ole mitään oikeutta viedä häneltä lasta. Vituttaa kyllä, kun se ei suostunut aborttiin, mutta en tahdo ottaa sitä riskiä, että ois vihannut mua lopun elämäänsä. Meillä siis alustava diili, että koitan kestää raskausajan ja sitten mun velvollisuudet loppuvat. Tämä helpottaa vähän, kunhan mies pysyy sopimuksessa..
Tiedäthän, että raskausaikana on KAIKKI kehon limakalvot todella paljon herkemmät kuin normaalisti? Lisäksi ne ovat helpommin turvoksissa, ja esim. poskiontelontulehdus tulee tosi helposti.
Ajattelin vain, että tuo kissa-allergia voi tosiaan johtua raskaudesta ja olla väliaikaista, joten ehkä kissoista ei kannata kokonaan luopua, vaan jos ne saisi vaikka " sijoitukseen" johonkin siksi aikaa kunnes vauva syntyy?
Ja en mäkään edes vielä tokan lapsen kohdalla osannut sitä vauvaa vatsassa rakastaa. Tärkeintä on, että edes haluaisit rakastaa lastasi ja haluaisit sille hyvää. Noi asiat tulee kyllä ajan kanssa, ja apua saa kun hakee.
Vierailija:
että huolimatta siitä että minun lapseni oli kovasti toivottu (raskaus oli kyllä hirveää aikaa), en minäkään varsinaisesti rakastanut lastani hänen ensimmäisten elinkuukausiensa aikana, lähinnä suoritin sitä lapsenhoitoa. sitten se rakkaus tuli. en mä sitä yrittänyt pakottaa, enkä tuntenut mitään huonoa omatuntoa siitä etten välittömästi vaipunut mihinkään vaalenanpunaiseen vauvaunelmaan. ajattelin että riittää, kun hoidan lasta parhaan kykyni mukaan, ts. teen rakastavia tekoja ja kohtelen rakastavasti, ei vauva sitä huomaa että pääni sisällä olen lähinnä hämmentynyt.
ja sitten se rakkaus ihan itsestään tuli.
Mulla oli ihan samat fiilikset aluksi. En oikeen tajunnu et lapsi oli mun oma ja se tuntui nukelta tai joltain esineeltä. Mutta nyt kun vauva on jo 4kk olen tutustunut häneen ja olen korviani myöden rakastunut:D
tä kunnolla hoitamatta SEHÄN ON ÄIDIN OIKEUS!
Kyllä noi on ihan vakavasti otettavia noi adoptioehdotukset sellasille ihmisille, jotka ihan oikeasti vihaa lapsiaan.
Yrittäkää nyt ymmärtää että se vauva on ihminen jolla on ihmisoikeudet, ei mikään äidin jatke, jota saa kohdella ihan miten vaan, jos on raskausaikana oksettanut ja vituttanut ja raskauskin alkanut vahingossa...
Ettei kuitenkin syyllinen tähän tilaasi/ tilanteeseesi löytyisi ihan peilistä???
Vierailija:
Miksi ihmeessä antaisin lapsen adoptioon, kun lapsella on isä? Isä, joka haluaa lapsen ja on aikoo hoitaa hänet vauvana, ei mulla ole mitään oikeutta viedä häneltä lasta. Vituttaa kyllä, kun se ei suostunut aborttiin, mutta en tahdo ottaa sitä riskiä, että ois vihannut mua lopun elämäänsä. Meillä siis alustava diili, että koitan kestää raskausajan ja sitten mun velvollisuudet loppuvat. Tämä helpottaa vähän, kunhan mies pysyy sopimuksessa..
Suomessa piisaa paljon hyviä, rakastavia vanhempia jotka mielellään adoptoivat.