Onko täällä ketään, jolla olisi ahdistuneisuushäiriö? Ov

ap yrittää nyt nukkua ja jatkaa taas huomenna varmaan.

mutta samat kysymykset pyörii mielessä.

Viimeaikoina on alkanut tuntua että mua vaivaa ahdistus tai masennus. En oikein tiedä.

Välillä tuntuu että lääkäriin pitäisi kai mennä kun yksin ollessa lähinnä itken vain ja koen oloni hyvin ahdistuneeksi. Viimeaikojen tapahtumat liittyy ehkä tilanteeseeni vahvasti.



Mutta kun en pysty, tai osaa, tai jotain. Olotilaan liittyy jotenkin se että en pysty puhumaan kenellekään näistä asioista. En siis voi soittaa minnekään vaikka haluaisin ja varata aikaa. En vaikka kuinka yrittäisin, en vaan kykene. Kirjoittamaan pystyisin, onkohan sellainen avunhakeminen jossain mahdollista?



Tosin mitään lääkettä en haluaisi. Toivon kovasti toista lasta, en haluaisi viivästyttää asiaa. ja olen tutkiut että ei nuo lääkkeet nyt mitenkään suositeltavia ole raskauden aikan mutta voi käyttää jos on pakko. Hulluinta tässä on se, se toisaalta eniten pelottaakin, että haluaisin juuri nyt tulla raskaaksi vaikka muutenkin on vaikeaa. Toisaalta en vaan kestä ajatusta että en tulisi. Tuntuu vaan vahvasti siltä että nyt haluan toisen lapsen. Tai oikeastaan että lapseni tarvitsee sisaren. Siihen huono oloni oikeastaan liittyykin kun sellaista ei vielä ole. Siksi en oikeastaan edes uskalla mennä lääkäriin, kun pelottaa että lapsenhankkimiseen ne ei ainakaan nyt myönteisesti suhtaudu. Vaikka mitenkäs ne sen kyllä estäisikään..

Objektiivisesti tämä ihminen ei ole minulle ihan oikea uhka, hänen "haudasta nousemisensa" vaan nyt ilmeisesti aiheutti tällaisen reaktion.

Periaatteessa hän on vieras ihminen, jota en ole nähnyt enkä hänestä kuullut 10 vuoteen.

Ap

Nice try, freak.

Objektiivisesti tämä ihminen ei ole minulle ihan oikea uhka, hänen "haudasta nousemisensa" vaan nyt ilmeisesti aiheutti tällaisen reaktion.

Periaatteessa hän on vieras ihminen, jota en ole nähnyt enkä hänestä kuullut 10 vuoteen.

Ap

Siis hän on mennyt sekaisin kun joku jota ei ole ikinä nähnyt on ottanut yhteyttä? Ap:lla taitaa olla aika paljon isompia ongelmia kuin ahdistus...

Objektiivisesti tämä ihminen ei ole minulle ihan oikea uhka, hänen "haudasta nousemisensa" vaan nyt ilmeisesti aiheutti tällaisen reaktion.

Periaatteessa hän on vieras ihminen, jota en ole nähnyt enkä hänestä kuullut 10 vuoteen.

Ap

Siis hän on mennyt sekaisin kun joku jota ei ole ikinä nähnyt on ottanut yhteyttä? Ap:lla taitaa olla aika paljon isompia ongelmia kuin ahdistus...

Tsemppiä ap:lle, varmasti saat avun vaivaasi!

Ap:n elämään on ilmaantunut henkilö, jota hän ei uskonut enää näkevänsä.Henkilö ei ole ap:n tuttu mutta jossain yhteydessä ovat toisiinsa olleet. Sukulaissuhde; esim lapsensa pienenä hylännyt vanhempi? Rikoksentekijä-uhri? Tms. Eikö teillä ole mielikuvitusta?



Ap, ilmiselvästi oireesi johtuvat tästä - et ole sairas, etkä hullu, vain voimakkaasti järkyttynyt. Raskaus varmasti pahentaa asiaa ja aiheuttaa fyysiset oireet. Ajan kanssa tuo kaikki menee ohi. Keskity siihen hyvään, mitä sinulla on.

Mulla on ollu noita samoja oireita. Kärsin niistä vuosikaudet ajoittain enemmän ja välillä vähemmän. Väsymyksen taso vaikuttaa asiaan suuresti. Minäkään en kyennyt nukkumaan sillä en pidä nukkumaanmenemisestä sillä en nukahda. tai aiemmin en nukahtanut. Nykyään helpompaa.

Laukoin lääkäreillä vuosia milloin minkäkin vaivan takia ja popsin lääkkeitä.

VIhdoin vuosi sitten tuli stoppi tähän oravanpyörään ja pääsin terapiaan. Nyt käsittelen noiden oireiden syntysyitä ja pikkuhiljaa alan toipua elämään. Olen toipilas vielä pitkään mutta hyvä näin kun tietää että tie on ylöspäin. Tsemppiä sinulle. Oikeanlainen terapia ja hyvä terapeutti auttaa oikeasti eteenpäin.

ihmisen henkilöllisyyttä sen tarkemmin mutta nro 28 vastauksessa voi olla viitteitä tähän tilanteeseeni. Älkää nyt sentään friikiksi haukkuko.



Tämä aamu tuntuu olevan nyt hieman parempi kuin esim. eilinen, toivotaan, että se myös jatkuu näin.

Kiitos teille kaikille tsempanneille ja kohtalontovereille.



Mietityttää kovasti mennä tk- lääkärin vastaanotolle sen takia, että sillonhan neuvolassa nähdään myös tilanteeni ja mahdollinen lääkitys. Ei siinä muuten mitään mutta neuvolan th on varsin vanhakantaista sorttia ja varmaa on, että hän tulee asiasta minut "ripittämään".

Toisaalta, tähän olotilaan ei voi kuvitellakaan vauvan täysipainoista hoitamista joten kyllä oma pää pitäisi saada järjestymään ennen joulukuuta.



Kysyisin vielä muilta ahdistuneilta, onko teidän lapsuudessanne/historiassanne samoja piirteitä kuin mulla, esim:

-alkoholistivanhemmat, myöhemmin (kun olin noin 10-18v.) sekakäyttöä - asioista murehtimista jo lapsesta lähtien. Olin ainut lapsi, ei muita jakamassa huolia.

-läheisriippuvuuta, menettämisen pelkoa

-epävarmuutta, huonoa itsetuntoa

-hiljaista masennusta/alakuloa jo vuosien ajan

-omien huolten "salailua", ts. en ole halunnut vaivata ketään omilla murheillani. Kulissit kunnossa.

-ja nyt sitten seinä vastassa odottamatta, pyytämättä ja tilaamatta.



Ap

mene ihmeessä lääkärille ja voit puhua vaikka neuvolassakin asioistasi ihan suoraan. Ne ovat siellä sitä varten, että voivat auttaa ihmisiä, eivät siksi, että ripittäisivät tai arvostelisivat. Jos tulee sellainen tunne neuvolantätin kanssa, sinulla on oikeus pyytää saada vaihtaa toiseen terkkaan.



Tuo haluttomuus puhua omista ongelmista on varmaan tavallaan osa sairautta (oli se nyt ahdistusta tai mitä tahansa mielen nyrjähtämistä). Minulla on ollut samanlaista, nyt olen lähtenyt hakemaan apua ja toivon, että olisin osannut tehdä sen aiemmin. Olen myös tutustunut muihin samassa tilanteessa oleviin ja huomannut, että ne, jotka puhuvat asioistaan avoimesti (ei nyt tietysti tarvitse joka paikassa lörpötellä), pärjäävät paremmin. Et ole ainoa tunteinesi!



Tuosta tilanteestasi pääsee kyllä yli, voimia sinulle!