Mihin perustuu, että on pakko maistaa kaikkea ruokaa esim.päiväkodissa?

Vierailija:

Toki se voi vielä sen 20kerran jälkeen maistua pahalta, mutta totuus on, että sen päättämiseen vaaditaan 15-20 maistokertaa, ennen sitä ihminen ei vielä oikeasti tiedä mitä siitä tykkää, ja tämä on tosi.

Väitätkö, että itsekin väkisin ostat kaupasta tai raflasta about 20 kertaa sitä pahan makuista ruokaa, koska et vielä _tiedä_ varmasti, onko se pahaa? TUSKIN.

Juoma oli kuulemma kamalaa, ja aina se juotiin kovan valituksen ja murjotuksen saattelemana. Onneksi dieetti loppui ja juomasta päästiin.

Mutta kas, pikku tauon jälkeen lapsi pyysikin ostamaan pullollisen tätä juomaa, kun huomasi sitä kaupan hyllyllä -kun se oli niiiiin hyvää! Ja nyt se maistuisi useammin kuin äiti raatsii kallista erikoisjuomaa huvikseen ostella!

Niin se voi siis maku tosiaan muuttua.

Uskokaa nyt hyvät kanssasiskot, että me jotka sitä työtä pienten lasten kanssa päivittäin teemme, näemme käytännössä miten homma toimii. Meillä valtavasti samanlaisia kokemuksia. Kyllä lapset oppivat ruokia syömään, vaikka niistä ei herkkuruokia tulekaan. En kai näin väittäisi, ellen itse näkisi ja kokiis. Kyllä aikuisetkin syövät monia ruokia, vaikka eivät herkkuruokien listalle kuulukkaan.



Eri asia on totaaliset inhokkiruoat. Silloin ei valitettavasti vaan ole muuta ruokaa tarjolla, joten lapsen pitäisi jäädä kokonaan ilman ruokaa? Ei päiväkodissakaan voi joka päivä alkaa olemaan vaihtoehtoruokia lapsille, joilla inhokkiruokapäivä. Kohtahan saisi joka päivä alkaa kyselemään lapsilta, mitä sinulle tänään saisi olla?

Nää on näitä ikuisia hömppä-juttuja, joilla tehdään lasten elämästä vaikeaa. Eihän elämä saa olla mukavaa ja nautittavaa, ehei, kaikkien pikku mussukoitten on maistettava maksalaatikkoa tai muuten hoitotäti tai ope näyttää hapanta naamaa. Ja sitten saa taas supista työkavereitten kesken miten huonosti kasvatettuja nirppanokkia nykyajan lapset onkaan. Aivan sairasta touhua, kertakaikkiaan. Meillä kokataan yhdessä lasten kanssa, katetaan pöytä kunnolla ja houkutellaan iloisesti lapsia maistamaan. Ketään en pakota, jos ei pääruoka maistu, niin sitten masu täytetään leivällä ja salaatilla yms, ei kuitenkaan makeilla herkuilla. Eikä ole pahemmin ongelmia maistumisen kanssa ollut, kaikki ajallaan näet. Lastemme lempiherkkuja ovat mm. oliivi, valkosipuli, sinihomejuusto, sieniruuat, kala ja kaikenlaiset marjat. Koulussa inhoavat kyllä maksalaatikkoa ja paakkuuntunutta spagettia. Pakolla ei KOSKAAN saavuteta mitään myönteistä.

kun kyse ei ole pelkästään päiväkodista, vaan sama juttu jatkuu koulussakin

Olipa kiva huomata miten paljon kannanottoja ja isompi ilo huomata, etten ole ainut joka uskaltaa kyseenalaistaa tuon pakkomaistamisen.

Joku kyseli tiedänkö käytöstapoja?? vastaus, tiedän, en koe olevani tämän kannanoton vuoksi häirikkö kuitenkaan ja asialinjalla kyselin. :)



ja niin...lapseni on koululainen!



kiitos vastauksista ja bon apetit!



ap

jos yksi pitää kiinni ja toinen mättää suuhun väkisin, uskomattomia tarinoita, huh!

Kenen lienee keksimä tuo maistaminen ja mihin perustuu ja onko todellista näyttöä pitkällä tähtäimellä onko toiminut vai ei! Pah!

Eiköhän se lapsen kehittyvä hermosto ole pikkasen eri asia kuin aikuisen. Lapsen makuhermot voi (ja pitää) totuttaa uusiin makuihin. Tämä ei tarkoita väkivalloin syöttämistä, mutta tiettyä " pakottamista" kuitenkin. N. 20-vuotiaan ihmisen hermosto rupeaa olemaan täysin kehittynyt, siksi aikuisten ei enää tarvitse aina kaikissa tilanteissa maistaa kaikkea. Tosin aikuistenkin on mahdollista oppia sietämään uusia makuja. Kaikkeen ei tietenkään lapsikaan totu, mutta ei kai nyt kukaan vanhempi tai hoitaja tee kiusallaan päivästä toiseen samaa inhokki- tai muutakaan ruokaa.

Ruoka, suurena osana ihmiselämää, on suuri osa mitä tahansa kulttuuria ja käytöstapoihin kuuluu lähes joka kulttuurissa, että tarjolla olevaa ruokaa myös syödään. Syömättömyys on henkilökohtainen loukkaus emäntää kohtaan.

Makuihin totuttamisen voi toki tehdä monella tavalla, ailna siihen kuitenkin kuuluu toistuva maistatus tavalla tai toisella. Lasten osallistuminen ruoan valmistamiseen on kwinoista mitä mainioin, mutta päiväkodissa siihen ei valitettavasti aina ole mahdollisuutta. Joka ei anna lapsellen tilaisuutta oppia syömään " kaikkea" tekee lapselleen suuren karhunpalveluksen, sillä nirsous seuraa läpi elämän tilanteesta toiseen ja monet tulevat arvioimaan lastasi hänen elämänsä aikana nimenomaan hänen pöytätapojensa perusteella halusitpa sitä tai et.

Vierailija:

Toki se voi vielä sen 20kerran jälkeen maistua pahalta, mutta totuus on, että sen päättämiseen vaaditaan 15-20 maistokertaa, ennen sitä ihminen ei vielä oikeasti tiedä mitä siitä tykkää, ja tämä on tosi.

Väitätkö, että itsekin väkisin ostat kaupasta tai raflasta about 20 kertaa sitä pahan makuista ruokaa, koska et vielä _tiedä_ varmasti, onko se pahaa? TUSKIN.

pakko maistattaminen ei ole ainut keino opettaa lapsille ruokakulttuuria ja takuu siitä, että aikuisena hyväksyy kaikki safkat

En usko, että missään pakotetaan syömään pitämällä käsistä kiinni ja lappamalla ruokaa väkisin suuhun. Itse olen oppinut pitämään esimerkiksi Aurajuustosta ja oliiveista, alussa kumpikin maistui aivan hirveälle ja nykyisin ne ovat suurinta herkkuani. Meillä on kaksi nirsoa lasta ja silti teen myös niitä ruokia, mistä eivät pidä. Aina ei voi olla lempiruokaa. Lasagnepäivänä kumpikin syö sen pari lusikallista, isompi on jo joskus syönyt koko annoksensa, eli alkaa tottua. Mitään erityisruokia en lapsia varten tee, ottavat kyllä takaisin, jos jonain päivänä on vähän " pahempaa" ruokaa.

Minä, ja mieheni syömme hyvällä ruokahalulla kaikkea. Mitään pahaa ei ole tullut vielä vastaan. (Joitain einesruokia ehkä lukuunottamatta)



Lapselle myös pienestä saakka kelvannut mikä vain.



Meillä ei yökkäillä. :)

" En usko, että missään pakotetaan syömään pitämällä käsistä kiinni ja lappamalla ruokaa väkisin suuhun."



Se nyt sattuu vaan olemaan totta. Omin silmin nähtynä 70-luvulla Korson kirkon viereisessä tarhassa.



terveisin omaa oksennustaan tarhassa syömään joutunut.



P.S. Nää pakkomaistattajat on nähtävästi sitä samaa porukkaa joka kykenee asettamaan rajat vain väkivallalla. Aina on vain yksi oikea vaihtoehto. Heille pakkosyöttäminen/maistattaminen on ainut tapa laajentaa lapsen ruokavaliota.

Voi perustua vaikka siihen että on myös näitä lapsia jotka eivät maista mitään uutta tippaakaan vaan kaikki on heti Hyi! lusikalla suuhun tunkeminen on eriasia kun se että maistaa pikkuisen ja jos ei tykkää niin vie pois.Olen elänyt minäkin sitä aikaa kun päiväkodissa ja koulussa oli kirjaimellisesti pakko syödä kaikki.Se ei kuitenkaan ole sama asia kun maistaminen, että tietää mitä kaikkea maailmassa on tarjolla.Koskaan en päiväkodissa pakolla tunge lapselle ruokaa suuhun vaan kyllä se ruoka pala maistetaan ihan itse.Tiettyjä ruokia en syö vieläkään ja osaan olen oppinut ajan kanssa.Kyllä minä usein otan vähän jotain ja maistan.Jopa laivalla.Vai onko sekin äidinmussukoille traumaattista että kun lapsi sitten maistaa jotain ja toteaa että tämähän olikin hyvää...voi kauheaa kun se raukka joutui sitä maistamaan! Meinaatteko todella että lapsen ei pidä oppia syömään mitään uutta? kyllä vaan se tarkoittaa sitä maistamista.Vaikka vaan se lusikan kärjellinen.

Maistaminen voi olla suotavaa. Lasta voidaan lempeästi kannustaa ja tukea, ellei hän uskalla maistaa. Pakottaminen on joka tapauksessa typerää, koska siinä on aina riski, että lapsi alkaa inhota ruokaa/syömistilannetta/pakottavaa ihmistä. Pakottamista ei kannata käyttää kuin pakon edessä, ellei keksi parempaa keinoa. Rutiinina pakottaminen on lasta alistava käytäntö.

Kaikkea on pakko maistaa, mutta jos maistelun jälkeen ei miellytä on mahdollisuus sanoa ei kiitos-ei edelleenkään maistu.

On ihan hyvien tapojen mukaista sanoa jo ennen maistamista, että kiitos ei. Sen sijaan hyvien tapojen mukaista ei ole sen jälkeen tuputtaa tai käskeä maistamaan.

Tämä on nyt sitten minun mielipiteeni: olen 35-vuotias ravintolakokki ja en edelleenkään pistä suuhuni MITÄÄN mikä on pahan makuista. Ja kyllä: PAHAA RUOKAA ON OLEMASSA. Millaistako on paha ruoka minun mielestäni? Esim. perunapakasteet, puolivalmisteet jotka ovat täynnä nitraatteja, lista on pitkä. Ja joukkoruokailussa käytetään valitettavan paljon näitä tuotteita.



Ja mitä tulee makuhermojen kehittymiseen, ihminen oppii vieraampiin makuihin vasta murrosikästä ylöspäin. Mihinkö perustan väitteen? Lapsi tunnistaa maut herkemmin kuin aikuinen, makuaisti " turtuu" ikää myöten. Jos lapsi joskus sanoo yhtäkkiä että maito maistuu pahalta ja sinusta se on ihan ok, niin usko lasta. Maito on silloin alkanut pilaantumaan, sinun aistisi eivät sitä vain vielä tunnista.

syyllistämistä kokenut!) ja sattumoisin minäkin voin todistaa että makuhermojen kehittyminen vie aikaa. Lapset voivat olla epäluuloisia mutta useimmiten pitävät ruoasta maistettuaan ja usein pyytävät milloin on taas sitä edellisen kerran erikoista ruokaa... ;) Kehuvat myös oma-aloitteisesti ruokaani muutenkin (joskus vähän liiaksikin, kun ei kotona kuulemma aina ruoka ole yhtä hyvää... :0 Silloin saattaa jopa nolottaa kun vanhemmat näitä kertovat, ja olen ennemmin mainostanut että äidin ruokahan se aina parasta on... )



Itse olin lapsena TODELLA nirso vaikka äiti mitä yritti, mutta aikuiseksi selvisin ja nykyään syön lähes kaikkea mitä tarjotaan, mutta myönnetään, en tee itselleni ruokia joista en pidä, enkä sellaisia lapsillekaan tarjoa mitä en itse söisi.