Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mihin perustuu, että on pakko maistaa kaikkea ruokaa esim.päiväkodissa?
22.08.2005 |
esikoulussa, koulussa??
Opettajat mihin perustuu, että on pakko maistaa?
Miltä tuntuu opettaa/kasvattaa/komentaa lasta syömään jokaista ruokalajia esim. 5pv viikossa koko vuoden ajan?
Itse vihaan niitä ruokia, mitä aikoinaan opettaja pakotti minua syömään koululaisena, en tänä päivänäkään laita niitä suuhuni!
Kommentit (58)
Lapset syövtä mitä sattuu ja monella ei ole hajuakaan kotiruuan mausta. Hyvä siis, että perusruokia annetaan päivähoidossa ja koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onhan niitä makuja, joita lapset inhoavat lähes poikkeuksetta mm. monet kaalit, keitetty porkkana vähän vanhemmilla lapsilla. Tästä tuli dokkari kakkoselta vähän aikaa sitten. Siis leikki-ikäiset inhosivat ja koululaiset jo pystyivät syömään irvistelemättä. Johtuu makuhermojen kypsymisestä ja osittain turtumisesta.
Se on totta, että makuaisti kehittyy. Vai kuinka moni voi rehellisesti myöntää pitäneensä lapsena vaikka homejuustosta, sipulista tai oliiveista? Ja sitten ikävät kokemukset jostain ruuasta voivat laukaista sen, ettei tätä ruokaa kertakaikkiaan voi syödä. Itse oksensin ala-asteella, kun oli nakkikastiketta, ja seuraavan kerran kykenin maistamaan ko. ruokaa vasta vuosien päästä.
Sellaisia ruokia, joita ei vaan voi syödä, on varmaan kaikilla, ja tällaisessa tilanteessa maistattaminenkin tuntuisi aika sadistiselta. Toisaalta taas olisi kurjaa elää koko elämänsä ilman, että ikinä oppisi syömään mitään uutta (ruoasta krantut, siis sellaiset jotka ei syö " mitään" on aikas ärsyttäviä :/).
Itse olin pienenä TOSI kranttu, eikä mua pakotettu kotona syömään niitä ruokia, joita en halunnut. Muistaakseni ei pitänyt edes maistaa. Sain sitten jotain aiemmin ollutta ruokaa pakastimesta tms. Sitten jotain tapahtui, ja nykyään syön rehellisesti sanottuna lähes kaikkea mitä eteen pistetään. Kun ei ole pakotettu syömään, ei ole päässyt syntymään näitä inhokkeja, joita ei voisi kuvitellakaan suuhunsa laittavansa.
Ja olen ja huomannut, että jos lapsena ei ole totutettu eri makuihin, niin kyllä sitä aikuisenakin elää ranskikset -lihapullat, makaronilaatikko linjalla.. Pidän kyllä tosi juntteina näitä - yök, mitä toi on, mä en tykkää- en oo kyllä koskaan maistanu-tyyppejä!
Perheen syonti tavat eivät heille kuulu.
Koulun kuuluu opettaa - syominen ei ole oppiaine.
Asun ulkomailla ja lapseni on aina ottanut eväät tarhaan ja nyt en raski pakottaa syomään jenkkiläistä kouluruokaa joten ottaa vieläkin eväät.
Sitäpaitsi hän ei voi syodä lihapullia tai nakkeja kun kerran nyt on raudat suussa ja sellainen takertuu hyraxiin.
Ruuasta ei tapella. Ja sitä saa jättää syomättä. Vatsa ei ole roskakori.
Jos tulisi muutto suomeen niin pyytäisin koulua vapauttamaan hänet ruokailusta. Lapseni syomiset ei heille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran maistamisesta ei ole vielä mitään hyötyä. Lisäksi kuuluu ihan hyviin tapoihin maistaa tarjottua ruokaa. Maistamisen ei tarvitse olla kuin yksi tai muutama lusikallinen, ei siihen kukaan lapsi kuole eikä saa traumoja. Meidän päiväkodissa kaikki lapset maistavat kaikkea, eikä se ole mikään ongelma lapsille eikä vanhemmille. Mistään aikuisen " pomottamisesta" ei tosiaankaan ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hampurilaisia ja pizzoja ja äitit pakkaa jo tarhaan mukaan sellaset eväät, että varmasti on lapselle mieleen...
Perustuu siis makuhermojen kehitykseen. Siksi on hyvä että kaikkea pitää ainakin maistaa, yhden kerran jälkeen lapsi voi sanoa " hyi!" , mutta 20 kerran jälkeen voikin tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helvetti mitä lellittyjä pentuja! vähäks aikaa Afrikkaan nälänhätäalueelle ni on prioriteetit oikein kun sieltä palaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voiko taustalla olla jokus ihan ilmiselvää pahoinvointia jostain ruuasta tai siitä, että se kertakaikkiaan maistuu pahalle suussa, miten te aikuiset pidättekö siitä, että teidän on PAKKO syödä ruokaa, mistä ette pidä???
Mites allergiat mitä ei ole todettu??
Vai että pompottamista!
Uskomattomia hörhöjä on liikkeellä, jos joku tosiaan on sitä mieltä, että yksi lusikallinen kunnon ruokaa on lapselle liikaa ja pelkkää kiusaamista.
maistatetaan ruokaa aina ja aina uudestaan, vaikka siitä ei pidä??
Onko niin, että nirsot lapset on syypäitä afrikan nälänhätään, aika kaukaa haettu selitys ja puolutuspuhe maistattamiselle.
Kyllä jokainen itse tietää mistä tykkää ja siperi opettaa, ei siellä koulussa kuitenkaan tilalle tarjota mitään herkkuja, joten siitä ei ole pelkoa.
ap
terveiset siltä, joka joutui syömään omaa oksennustaan päiväkodissa 70-luvulla. Ja voin kertoa ettei sen päivän jälkeen ole tultu syötyä tai maistettua kanamunia yli kolmeenkymmeneen vuoteen.
vanhempia, jotka eivät halua että heidän lapsensa oppivat syömään erilaisia ruokia?
Alue: Aihe vapaa
olimme ehkä noin 4 vee, kun saimme alkaa itse ottaa ruuan. Äiti katsoi vähän perään, että lautaselle tuli sekä kasviksia että lihaa ja suunnilleen oikea määrä. Mitään kovin tiukkaa kontrollia ei kuitenkaan ollut. Kaiken minkä otti itse, piti syödä. Siihen loppui kaiken maistelu " pakolla" . Sitä ennen jokaista ruokalajia piti maistaa. Vaikka vain lusikan päällä hiukan dipata siihen ruokaan ja maistaa.
Sama periaate on nyt minulla lasteni kanssa. Kaikkea on maistettava. Kaikesta ei tarvitse pitää, eikä kaikkea tarvitse syödä edes lusikallista, kunhan maistaa. Poikani (3 vuotias) ei ole syönyt sipulia " koska se on ihan kamalaa." Ei ollut koskaan sitä edes maistanut, koska meillä ei juurikaan ruuassa sipulia käytetä. Sipulijauhetta on käytetty, sipulikeittoa lihapullissa jne...mutta tuorieta sipuleita meillä on harvoin. Poika näki mumminsa laittavan leivän päälle sipulirenkaan ja halusi itsekin sellaisen. Sen jälkeen sipuli-tomaatti-juustovoileipä on ollut herkkua.
Mistä lapsi voi tietää mistä pitää ja mistä ei, jos ei maista? Turha aikuisen on lapselle opettaa, mikä on hyvää ja mikä ei, oppikoon itse. Esim. minä en voi sietää kesäkeittoa. Mies ja lapset tykkää siitä kovasti. Hyvä, että lapsille sitä siis tein ja maistatin, vaikka en itse pidäkään.