Mihin perustuu, että on pakko maistaa kaikkea ruokaa esim.päiväkodissa?

jotain muuta vatsan täytettä.



Minua pakko ruokittiin lapsena alle kouluikäisenä fyysisesti suu pakotettiin auki ja tungettiin ruokaa sisään muuten en olisi kuulemma syönyt! Oma tyttäreni ei syö perunaa mistään hinnasta maistaa uskollisesti kuitenkin pienen palan aina kun sitä on tarjolla ja ilmoittaa sitten ettei syö kun ei vieläkään maistu hyvälle. Hänelle ei peruna ole maistunut koskaan (alettu perunaa maistattamaan kun on ollut 8kk). En aio pakottaa, itse saan vatsaoireita perunasta, joten miksei tyttärellänikin olisi voinut niitä olla. Pakottamisessa ei ole mitään hyvää.

Lopettakaa junttikäyttäytyminen ja syökää itse monipuolisesti myös erilaista ruokaa myös arkiaterioilla. Lapset oppivat hyvin käytöstavat kotona. Ei kaikkea tapakasvatusta tarvisisi lastentarhan ja opettajien kontolle sysätä.

Mutta enempää syömään pakottamista en hyväksy, siitä on myös minulla hirveät traumat päiväkoti- ja kouluajoilta.

Ellei hoitopaikassa pystytä ottamaan huomioon sitä, ettei yhden lapsen ole *pakko* maistaa ruokaa, olisi mielestäni syytä kokonaan luopua lasta alistavasta pakotuskäytännöstä. Lempeästi voi rohkaista maistamaan, mutta pakolla ei saada mitään hyvää aikaan.



Olen yhä sitä mieltä, että minun lastani ei pakoteta syömään mitään muuta kuin ihan välttämättömät lääkkeet.

Oletko kuullut sellaisesta termistä kuin KÄYTÖSTAVAT ?

Ei meillä ainakaan väkisin työnnetä lusikkaa lapsen suuhun. Kyllä se lapsi itse sen lusikan suuhunsa vie. Joskus siihen voi mennä aikaa, mutta kyllä lapsikin pian oppii kun aikuiset ovat turvallisen tiukkoina. Tilanteessa ei tietenkään räyhätä ja pakoteta, vaan ollaan rauhallisia, mutta asiasta ei lipsuta. Meillä ei esim. näkkileipää tai jälkiruokaa oteta ennen kuin ollaan ruokaa maistettu. Tämän kyllä lapsetkin oppii.

Ja maistatteko te " pitää kaikkea maistaa" -ihmiset esim. laivan seisovassa pöydässä ihan kaikkea? Tai jos kylässä on montaa laatua tarjolla niin otatteko myös sitä, mitä ette voi mitenkään sietää vai kenties vain sitä, mistä tykkäätte?



Minunkaan lapseni ei tarvitse syödä pahaa ruokaa. Tietenkään ei voi maistamatta ilmoittaa ettei tykkää, vaan täytyy maistaa, jotta vois tietää tykkääkö vai ei ja jos ei tykkää niin ei ole pakko syödä kun en itsekään pysty pahaa ruokaa syömään. Pakottamalla tuossa ruoka-asiassa ei kyllä saada kuin ongelmia. Eikä meillä tarvitse todellakaan maistaa 20 kertaa.



Tästä kaikesta huolimatta meillä sekä aikuiset että lapset syövät erittäin terveellistä ja monipuolista ruokaa ja pizza ja hampurilaiset eivät kuulu edes kenekään suosikkeihin, vaikka jokaiselta löytyy joka ruoka-aine mistä ei tykkää ja mitä ei siis ole kenekään pakko syödä.

Kuinkahan ravintorikasta on sellaisen lapsen päivän ruokailut?



Jos lapsi ei halua syödä kuin pelkkää makaroonia. Annatteko oikeasti hänen syödä pelkkää makaroonia! Pitkällekö pötkitään...?



Tiedän lapsen, joka söisi vain ja ainoastaan näkkileipää, jos itse saisi valita. Kuitua saa, kyllä! Entä muuta?



Kylläpä on ravintorikasta ruokailua!!!



Ihan oikeastiko te annatte lapsenne päättää mitä ruokaa suostuu syömään ja maistamaan?

Ei lapsi voi ja pysty kaikkia asioita päättämään omasta puolestaan! Se nyt vaan on niin, että aikuisen täytyy tehdä lasten puolesta päätöksiä, jotka tietää hänen parhaakseen!



Ja usein kieltäytymiset on periaattellista tahtojen taistoa, ei niinkään kyse siitä etteikö lapsi jostain ruoasta tykkäisi...

Varmaan viette kohta omat ruoat lapsillenne päiväkotiin." Kun meidän Liisa ei tykkää kalasta,niin toin sille vähän spagettia.."

Tämä yksi väitti että keskustellen ja ajan kanssa saavat lapsen syömään ruokaa mistä ei tykkää. On hölynpölyä. Valitettavasti lapsena näin itse pahoinpitelyn/väkisin syöttämisen kun lapsi ei ajallaan syönyt. Ja minun muistikuvassa on ikuisesti kaksi aikuista tätiä joista toinen pitää käsistä kiinni kun toinen kaataa maitoa yökkivän ja itkevän lapsen suuhun. Ja jos se järkytti minua silminnäkijänä ajattele miltä siitä pojasta tuntui?

Vierailija:

Kuinkahan ravintorikasta on sellaisen lapsen päivän ruokailut?

Mielestäni ihan normaalia. Vai mitä sanot lapsemme tämän päivän ruuasta: Riisiä, broilerikastiketta (kastikkeessa mukana mm. paprikaa ja pakastemaissia sekä salaattia. (Josta syö kurkun, herneet, tomaatin ja omenan. Salaatin lehdistä ei tykkää, niitä ei salaatista syö, eikä pakoteta, huonoja vanhempia olemme, vai mitä ja todella ravintoköyhää ruokaa kun tuosta kaikesta vain salaatinlehdet jää syömättä).

Ihan oikeastiko te annatte lapsenne päättää mitä ruokaa suostuu syömään ja maistamaan?

Ei lapsi voi ja pysty kaikkia asioita päättämään omasta puolestaan! Se nyt vaan on niin, että aikuisen täytyy tehdä lasten puolesta päätöksiä, jotka tietää hänen parhaakseen!

Pakottaminen ei ole lapsen parhaaksi toimimista etenkin kun sillä usein saadaan näissä ruoka-asioissa todella paljon pahaa aikaan. Meillä lapsi päättää mitä pistää suuhunsa, mutta ruoka-listan tekee äiti. Yritän tehdä ruokalistan sellaiseksi, että kaikki tykkäis siitä ja että jokaisen lempiruokaakin olisi joskus tarjolla. Lapsillamme on todella monipuolinen maku ruokien suhteen vaikka joitakin inhokkejakin löytyy. Jos joskus ei jotain ruokaa kertakaikkiaan halua syödä niin sitten sen saa jättää syömättä. Muuta ruokaa ei kuitenkaan sillä kertaa tarjoilla.

Ja usein kieltäytymiset on periaattellista tahtojen taistoa, ei niinkään kyse siitä etteikö lapsi jostain ruoasta tykkäisi...

No ei meillä, kun ei ruokailutilanteista tehdä mitään valtataistelua.

niin lapsillakin,mutta meillä päiväkodissa kyllä opetetaan että lapsi ottaa (itse ottavat ruokansa)sen verran kun syövät.Toisilla lapsilla kun on tapana ottaa ruokaa paljon ja aina ne " herkut" syödään lautaselta ja yht' äkkiä maha täynnä.Ja tällainen kun jatkuu päivästä toiseen,niin sanokaa vaikka valtataisteluksi mutta edellytän että sen verran syödään kun otetaan.Varsinkin kun lapselle sanotaan ennen ruoan ottoa että sitten sen verran kun syöt.Paljon näkee myös nirsoja lapsia.Ja siihen ei ruveta että annetaan lasten syödä vaan ne nakit ja lihapullat lautaselta,ja muut jääkööt.Tänään just sanoin yhdelle lapselle joka päivä toisensa jälkeen vie jätesankoon salaattinsa,että muista humenna ottaa niin vähän,ettei joka päivä tarvitse kaataa hukkaan isoja annoksia.Meidän maassa kun on varaa tuhlata.Annetaan lasten ottaa/tai laitetaan isot annokset ja kuitenkin kohta pois ym.

aikuisilla ole jotain kokemuksia tai muistikuvia ruoista, joita

oli pakko syödä.

MUTTA hyvät immeiset, ei se tarkoita sitä, että sama meininki jatkuisi

nykyään!

Meilläkin pk:ssa lapset annostelevat itse ruokansa. Yhdessä ollaan

sovittu, että kaikkea maistetaan. Kenenkään vieressä ei seistä

vahtimassa, että näin tapahtuu. Jos jonkun ruoan syöminen on aivan ylivoimaista, sen voi tuoda pois.

ETTÄ PAHAA RUOKAA EI OLE OLEMASSA!



allergiat on asia erikseen, mutta pahaa ruokaa ei kenellekään tarjota. Yksi suupala riittää maistettavaa, lautasta ei tarvitse kaapia tyhjäksi. Mutta ruokaa tulisi osata arvostaa! Se ei ole itsestäänselvyys! Olin sellaisen köyhemmän alueen päiväkodissa töissä ja oli todella ilo jakaa ruokaa lapsille, joihin upposi niin kaalilaatikko kuin gruusialainen kanapata, sekä puuroa aamuisin monta lautasellista!

nimenomaan kotoa. Milloin äiti laihduttaa ja isi ei tykkää tosta ruuasta ja sisko ei syö tota ja nää on ne aikuisten ruuat ja noi on noi lasten ruuat jne.



Ei sillä, ei meidänkään lapset (eikä aikuisetkaan) ihan joka ruuasta pidä, mutta kyllä olen huvittuneesti seurannut tuttavaperheiden ruokasirkuksia.

Sen ymmärrän että uutta ruokaa maistellaan muutaman kerran, mutta toivottavasti nykyään ei ole samanlaista kuin silloin kun itse olin koulussa. Vielä kuudennella luokalla piti jokaista ruokaa " maistaa" vaikka jo aivan varmasti tiesi ettei siitä tykkää. Itselläni on kala suurin inhokki, jo hajukin saa yökkimään ja siis kun koulussa oli kalaruokaa eli kerran viikossa jouduin pakkomaistamaan kalaa. Oksennus nousi kurkkuun. Eiköhän siinä vaiheessa jo voi antaa lapsen päättää kun ruokaa on muutaman kerran maistellut.

En muuten vieläkään syö kalaa.

Vierailija:

Perustuu siis makuhermojen kehitykseen. Siksi on hyvä että kaikkea pitää ainakin maistaa, yhden kerran jälkeen lapsi voi sanoa " hyi!" , mutta 20 kerran jälkeen voikin tykätä.

Minä jouduin syömään koulussa satoja kertoja siskonmakkarakeittoa ja aina KAIKKI mitä lautasella oli. Se oli oksettavan pahaa, ja on yhä. En syö sitä koskaan.

Toki se voi vielä sen 20kerran jälkeen maistua pahalta, mutta totuus on, että sen päättämiseen vaaditaan 15-20 maistokertaa, ennen sitä ihminen ei vielä oikeasti tiedä mitä siitä tykkää, ja tämä on tosi.

Ja valitettavasti tämä on nykypäivää. Just kun on taas saatu sovittua, että pojan ei tarvitse syödä maitoon keitettyä kalakeittoa. Siellä on taas uusi hoitaja, joka syöttää väkisin.

Mun työkaveritkin tietää milloin lapsen päiväkodissa on kalakeittoa. Mut soitetaan aina kalapäivinä lounas aikaan hakemaan oksentanut lapsi pois.

Kuitenkin jos niiden maistamista jatketaan, mieli saattaa muuttua yllättäen ja ruokalista monipuolistuu ; ) Näin ainakin meillä 9vee syö joa aika kivasti. Samoin itse lapsena olin aika nirso, nykyään syön niitäkin ruokia mitä lapsena vihasin. Joskushan voi vaikka saada erittäin hyvää siskonmakkarakeittoa, eihän sitä maistamatta tiedä ; ) Kukaan ei maistamiseen kuole kuitenkaan.