Olen elänyt jo kymmenisen vuotta pepsi maxilla ja mässyllä.

siitä että teet vaikka voileivän jossa on margariinia, juustoa, leikkelettä ja jotakin tuoretta (kurkkua, tomaattia tms...)

Voi mennä päiviä, että syön vain jätskiä, karkkia, limpparia ja jotain pullaa. Olo on kyllä väsy ja kireä...tiedän, että ruokavaliolla paranisi olokin. Välillä on "hyviä" päiviä kun syön normaalin ruokarytmin mukaisesti kaksi lämmintä ateriaa päivässä enkä välttämättä juurikaan herkkuja.



Kun lapset oli pk:ssa, söin itse herkkupainotteisesti ja iltapäivät/illat lasten kanssa normaalisti söin kotiruokaa. Nyt kun lapset on kesälomalla "joudun" syömään normaalisti. Monesti kyllä käyn nurkan takana syömässä karkkia ja cocista :)



Voisin hyvin elää pelkillä herkuilla. Mutta koska olen tietoinen tuollaisen ruokavalion haitoista..koetan melko nopeasti palata ruotuun jos ruokavalio pääsee ihan vain herkkuosastolle lipsahtamaan. Haluan varjella hampaitani ja pitää myös hiukset ja ihon hyvänä. Toki vastustuskykykin pysyy parempana kun syön monipuolisesti. Mutta tosiasiassa joudun pakottamaan itseni välillä syömään normiruokaa ja kasviksia/hedelmiä. lapset syövät aina monipuolisesti ja karkkia vain kerran viikossa, limppareita ei ollenkaan.

Haima käy ylikierroksilla, kun insuliinia pitää pukata vereen jatkuvalla syötöllä. Tästä voi seurata vuosien kuluttua ikäviä sairauksia ja diabetes on vain yksi niistä.



Colajuomat heikentävät erityisesti naisten luustoainesta ja osteoporoosi on hyvinkin mahdollinen seuraus tulevaisuudessa. Miettisin hyvin tarkoin, kuinka tuollaisesta kierteestä pääsisi irti.

tarkoitetaan viittä ateriaa, ei kahta. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Voi mennä päiviä, että syön vain jätskiä, karkkia, limpparia ja jotain pullaa. Olo on kyllä väsy ja kireä...tiedän, että ruokavaliolla paranisi olokin. Välillä on "hyviä" päiviä kun syön normaalin ruokarytmin mukaisesti kaksi lämmintä ateriaa päivässä enkä välttämättä juurikaan herkkuja.

Kun lapset oli pk:ssa, söin itse herkkupainotteisesti ja iltapäivät/illat lasten kanssa normaalisti söin kotiruokaa. Nyt kun lapset on kesälomalla "joudun" syömään normaalisti. Monesti kyllä käyn nurkan takana syömässä karkkia ja cocista :)

Voisin hyvin elää pelkillä herkuilla. Mutta koska olen tietoinen tuollaisen ruokavalion haitoista..koetan melko nopeasti palata ruotuun jos ruokavalio pääsee ihan vain herkkuosastolle lipsahtamaan. Haluan varjella hampaitani ja pitää myös hiukset ja ihon hyvänä. Toki vastustuskykykin pysyy parempana kun syön monipuolisesti. Mutta tosiasiassa joudun pakottamaan itseni välillä syömään normiruokaa ja kasviksia/hedelmiä. lapset syövät aina monipuolisesti ja karkkia vain kerran viikossa, limppareita ei ollenkaan.

Sain syömishäiriön jo lapsena terveysfriikin äitini hoivissa. Parivuotiaana aloin nirsoilla kovasti, olin aina laiha ja aneeminen. Kouluikäisenä kieltäydyin syömästä perheen kanssa ja kippasin minulle tarkoitetut ruuat salaa roskiin. Elin muutamalla leivällä, hedelmillä ja karkilla (jota ostin salaa koska se oli meillä täysin kiellettyä). Kotoa muutettuani elin muutaman vuoden melkein pelkästään karkeilla ja suklaakekseillä.



Lapsia saatuani olen välillä yrittänyt syödä heidän kanssaan, mutta aina en viitsi. Nykyään elän suunnilleen niin että päivän toinen ateria saattaa olla "lämmin ruoka" (joka on kuitenkin käytännössä lähes pelkkää makaronia, riisiä tai perunaa, koska en syö lihaa enkä viitsi kasviksiakaan paljon syödä kun tulee maha kipeäksi) tai sitten leipää. Päivän toinen ateria on yleensä karkkipussillinen, tai sitten monta lasillista maitokaakaota.



Olen hoikka ja mielestäni hyvän näköinen, maha tosin on herkkä turpoamaan, ja viiden lapsen odotuksen jäljiltä se pystyy turpoamaan aivan loppuraskauden mittoihin, mikä on aika kiusallista. Parempi siis kun ei syö mitään silloin kun on ihmisten ilmoilla.



Mitään ilmiselvää sairautta mulla ei tällä hetkellä ole, verenpaineet on matalalla, kolesterolit normaali. Raskaudet on tosin saaneet aikaan kilpirauhasen häiriöitä, raskausdiabetesta, hepatoosia (maksan toimintahäiriö), mutta ne ovat olleet ohimeneviä. Lisäksi mulla on ainakin rytmihäiriöitä ellei peräti jonkinlaista vajaatoimintaa. Viimeksi mainittua en oo tutkituttanut, ajattelen että yli nelkyt vuotta tätä elämää kestettyäni olisi jo ihan aika kuollakin, jos sydän sattuisi armollisesti sanomaan sopimuksen irti.



Mikään jaksava ihminen en ole ja varsinkaan mihinkään fyysisiin suorituksiin en pysty, mutta meneehän se elämä näinkin.