Vinkki teille, jotka opetatte lasta ajamaan pyörällä! Näin se onnistuu kolhuitta:

Kuesim. 4v. oppii ihan tavallisestikin.

Mutta miten se liittyy ap:n aloitukseen?

Kuesim. 4v. oppii ihan tavallisestikin.

Mutta miten se liittyy ap:n aloitukseen?

miksi tuollaista edes tarvitsee kysyä? Sen ikäisenä, joka ei ole vielä oppinut ja jota pitäisi opettaa ajamaan pyörällä...

Kuten ilmaisinkin aloituksessani, kyse on siis lapsista, joilta se pyöräily ei suju "itsestään", vaan heitä täytyy erikseen opettaa.

Meillä lapset ovat myöhäisherännäisiä pyöräilyssä, on opetettu vasta 6-8-vuotiaina.

ap

että apupyöriä on nostettu vähän kerrallaan ylös päin ja niin ovat oppineet huomaamattaan tasapainon. Eikä ole selkä mennyt.

että apupyöriä on nostettu vähän kerrallaan ylös päin ja niin ovat oppineet huomaamattaan tasapainon. Eikä ole selkä mennyt.

lapset ylipäänsä tottuivat aika pian luottamaan niin tukipyöriin ja kun niitä yritti nostaa, kaatuivat - ja kieltäytyivät kategorisen jyrkästi yrittämästä enää uudelleen.

Konstit on kuitenkin siis monet, tuotakin voi yrittää, jos lapsi ei ole kivulle arka.

ap

Kuesim. 4v. oppii ihan tavallisestikin.

Eikö joku vielä 21 viestin jälkeenkään honannut, ettei kaikki opi ihan tuostanoinvain / tavallisesti.

Tukipyörien nostaminen ei auta, kun lapsi nojaa vahvasti tukipyöriin, vaikka niitä kuinka nostaisi. Ja sitten tosiaan kaatuu, jos tiessä on vähänkin vinoa tai tukipyörä ajaa kuoppaan. Eikä se jatkuva kaatuilu sitten ainakaan innosta muutenkin vastahakoista lasta.

meidän 6-vuotias ajaa vieläkin apupyörillä..täysin terve,mutta äärimmäisen varovainen ja pelkää kaatumisia.Nyt vasta alkaa sujumaan esim. ylämäet ilman äidin työntöapua!

Onko muita? Isosisko opetteli ajamaan ilman apurattaita - ja mun mieheni ajatteli, että otetaas pojaltakin ne pois ja otti. Tuo pikkumies lähti polkemaan niin kuin ei olis ikinä muuta tehnytkään :O. Ei mitään opettelua, ei mitään hankaluuksia. Poika vaan ajelee menemään :)

että tyttö itse halusi kokeilla. Aina aika ajoin tarjosin sitä vaihtoehtoa, mutta oli itse sitä mieltä, että tarvitsee ehdottomasti ne apparit, niin annoin olla. Eipä tyttöä häirinnyt, vaikka kaverit joskus huomauttelivatkin asiasta.



Kun tyttö sitten päätti, että haluaa kokeilla, luovuin melko nopeasti takapaksissa roikkumisesta. Ajoihan se, mutta tukeutui muhun täysin. Sanoin sit tytölle, että tasapainoa en voi opettaa, voin vaan näyttää miten lähdetään liikkeelle tai miten jarrutetaan, pystyssä pysymisen taito on hoksattava ihan itse. Pari päivää sitten yritti ja potkutteli pitkin pihaa ennenkuin oppi. Mutta periaatteessa oppi ihan itse. Ikää oli silloin 6v



Poika meillä saattais oppia aikasemminkin, mutta mitäs kun toinen on niin lyhytjalkainen, että vasta viime kesänä ylipäätään ylettyi eka kertaa polkimille. Oli tasan 3v. Oppi pyöräilemään kyllä appareilla, mut ei toivoakaan, että voisi vieläkään potkutella ilman appareita, kun ne töppöset ei ylety maahan saakka vaikka kuinka alas laittas satulan tuosta 12" fillarista...

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut jo kolme lasta ajamaan pyörällä seuraavalla tavalla:

Piirretään ruudukko, ja jokaisesta harjoituskerrasta saa ruudukkoon tarran. Kun tietty määrä on täynnä, saa lelun tms. palkkion. Määrä harkitaan sen mukaan, miten pian lapsi todennäköisesti oppii ajon: motorisesti heikkolahjaiselta voi viedä pari viikkoa, taitavalta viikon.

Sitten ruuvataan lapsen pyörästä polkimet pois ja lasketaan satula niin alas, että lapsi ulottuu hyvin potkimaan maasta vauhtia! Myös erityisiä potkupyöriä (ja nyt en tarkoita mitään potkulautatyyppistä kick bikea, vaan tavallisen lastenpyörän näköistä vimpainta) on olemassa, mutta ne ovat todella matalia - joten jos lapsi on isompi, tavallinen pyöräkin käy, polkimet irrotettuna.

Ja sitten potkuttelemaan. Eli lapsi istuu satulassa ja potkii vauhtia maasta. Kun ohjaaminen ja pystyssä pysyminen sujuu jo hyvin (eli jalkoja ei pidetä maassa kuin vauhtia otettaessa), SILLOIN voit ruuvata polkimet takaisin ja antaa lapsen harjoitella polkemista. Alussa voit joutua hiukan pitämään kiinni satulasta, mutta koska tasapainoilua ja ohjausta on jo opeteltu potkuttelemalla, tuo vaihe jää hyvin lyhyeksi. Pian lapsi jo ajaa!

Tuolla tavalla opettelu sujuu kolhuitta, eikä äidin/isän selkä ole romuna siitä, että joutuu juoksemaan käsi muksun pyörän takapakkarissan ja pitämään lasta sieltä pystyssä.

Kokeilkaa ihmeessä. Yksi lapsistani on autistinen ja diagnoosina on myös motoriikan erityisvaikeudet ja hänkin oppi tuolla metodilla ajamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko muita?

Isosisko opetteli ajamaan ilman apurattaita - ja mun mieheni ajatteli, että otetaas pojaltakin ne pois ja otti. Tuo pikkumies lähti polkemaan niin kuin ei olis ikinä muuta tehnytkään :O.

Ei mitään opettelua, ei mitään hankaluuksia. Poika vaan ajelee menemään :)

Varmaanki ne muut on jossain muuallla, kuin tässä ketjussa. Teillä ei tätä asiaa oo tarvinut opetella, joten ei kai oo neuvojakaan.