Lue keskustelun säännöt.
onko vastuuntuntoista antaa 16veen asua yksin?
09.06.2010 |
mitä mieltä? mitä ajattelette äidistä jos hän antaa tähän lupaa? 16v tyttö asuu yskiössä keskustassa ja vanhemmat 15kilsaa kauempana. Tämä koska siellä on koulu ja työ (ilta ja vl) ja kaverit, hän viihtyy mainiosti. Hoitaa asioita ja ottaa vastuuta ja kommunikaatio pelaa paremmin nyt (äidin kans siis) kuin silloin ku asui kotona.??
Kommentit (29)
ja siellä oli kyllä vaikka kuinka paljon porukkaa ympäri suomea. Osa tietysti vielä 15-vuotiaita ( täyttämässä 16), ja ihan omillaan asuivat HOASin kämpissä. Jotkut oli Sodankylästä ja Kolarista asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan yksin tuossa iässä kuten minä olin. Kaikki eivät kyllä varmasti ole, riippuu nuoresta.
Oma 16v on sen tyyppinen että pärjäisi, hoitaa asiansa itse, pesee pyykkinsä ym. ja töitäkin on tehnyt jo 3 vuotta ja seurustellut jo pidempään ja tosissaan. Ei kuitenkaan halunnut hakea kouluun jossa olisi joutunut muuttamaan kotoa. Sanoi ettei halua vielä olla niin iso.
Jos ei ole aihetta epäillä esim. päihteidenkäyttöä tai velvollisuuksien laiminlyöntiä eikä lapsella ole terveydellistä syytä joka estää yksinasumisen, niin tuohan on oikein hyvä järjestely. Enemmän ihmettelen niitä vanhempia, jotka antavat hädin tuskin tuon ikäisen laittaa pyykkikonetta päälle.
Hyvin moni muuttaa opiskelujen perässä pitempiäkin matkoja yläasteen jälkeen. Mulla oli lukio 50km:n päässä kotoa, ja asuin opiskelupaikkakunnalla.
Aika itsenäisesti sain elellä, ihan hyvä juttu myöhempää elämää varten.
Mutta kyllä mun mielestä vanhempien täytyy vähän aina "kuulustella" miten esim. raha-asiat hoituu.
Mun yksi lapsi olisi halunnut 16-vuotiaana muuttaa muualle opiskelemaan, mutta ei meillä yksinkertaisesti ollut varaa siihen. Ja jos opiskelut haluaa hyvin hoitaa, ei töitäkään pysty kauheasti tekemään, eikä niitä aina edes saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin käytännössä yksin siitä kun olin 15v. Isäni oli yh (äitini kuoli kun olin 7v) ja tapasi nykyisen puolisonsa kun olin 13v. Hän muutti tuon naisen luokse asumaan (suht. lähelle) kun olin 15v ja minä jäin asumaan lapsuudenkotiini.
Täytyy sanoa näin jälkikäteen että minua kyllä pelotti ja olo oli epämukava vaikka silloin nuorena arvostinkin tosi paljon sitä että sain asua yksin ja esim. ostaa ruoat itse (isäni rahoilla ymmärrettävästi kuitenkin). Olin tosi oma-aloitteinen ja tunnollinen (kuten olin aikaisemminkin ollut) mutta kyllä se vaan tuntui kurjalta mennä nukkumaan ja herätä tyhjään taloon vaikken ehkä sitä silloin niin tajunnutkaan.
Monelle nuorelle tuo yksin asuminen sopii ja monelle sitten taas ei. Ja jotkut sellaiset joille asia on sopinut näennäisesti nuorena huomaavat aikuisena että se ei ollutkaan hyvä juttu. Yhä korostan että vain joillekin käy näin. Varmasti monet kokevat aikuisenakin ko. ajanjakson hienona.
Itse muuttanut kotoa pois kun olin 14. Lähemmäksi koulua. Kun täytin 16 jatkoin opiskeluita aktiivisesti ja tein iltatöitä (5x5h). Sain vuokran maksettua ja ruokaan rahaa.
Kun aloin puhumaan että haluan muuttaa vanhemmat teki heti selväksi ettei heiltä tipu penniäkään. Jollei asuminen olis onnistunut olisin voinut palata koska vaan takaisin kotiin.
Koulussa numerot parani huomattavasti kun sain omaa rauhaa. Ei tarvinnut jakaa huonetta 7 muun sisaruksen kans.
Vanhemmat asui 40km päässä.
Tiiviisti olin yhteydessä vanhempiin ja vanhemmat vieraili kerran viikossa.
16 vuotiaana muutin poikaystävän kans yhteen. Nykyäänkin vielä yhdessä ja perheessä myös 6v,4v ja 3v lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa se peräs vanhempien vastuuta tossa asiassa. Kuulema suurin osa niistä nuorista jotka asuu yksin, viettää aika railakasta elämää ja koulu ei suju. Vanhemmat eivät ole asiasta tietoisia tai sitten ei välitä.
Tuttuni tytär 17v ja muutti kotoa yksin. Taustana huostaanotto ja kesken jäänyt ammattikoulu. Lapsi ei siis tee mitään päivisin, vanhemmat maksaa viulut, olen huolissani. Jos itselläni olisi sama tilanne, olen 50 v, elämä ei voisi mennä parempaan suuntaan, edes tällä elämänkokemuksella, entäs sitten teiniltä. Kommentoikaa, mikä vanhempia vaivaa, ollaan sokeita omien lasten edessä. Lapselta ei vaadita yhtään mitään, eikö tämä ole karhunpalvelus lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästä omiani vaikka ovatkin äitiään paljon fiksumpia onneks. Ryyppäsin, jäin aamuisin nukkumaan, lopetin lukion koska seurustelin amiksen kanssa jolla oli auto. Auton kyytissä oli niin siistii istuu alaikäisenä :( tuo amis oli sitä mieltä että lukio ja lukiolaiset on perseestä. Menin sit amikseen jonka lopetin kesken. Peruskoulussa olin kympin tyttöjä
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 11:13"]
Tuttuni tytär 17v ja muutti kotoa yksin. Taustana huostaanotto ja kesken jäänyt ammattikoulu. Lapsi ei siis tee mitään päivisin, vanhemmat maksaa viulut, olen huolissani. Jos itselläni olisi sama tilanne, olen 50 v, elämä ei voisi mennä parempaan suuntaan, edes tällä elämänkokemuksella, entäs sitten teiniltä. Kommentoikaa, mikä vanhempia vaivaa, ollaan sokeita omien lasten edessä. Lapselta ei vaadita yhtään mitään, eikö tämä ole karhunpalvelus lapselle.
[/quote]
Lapselta ei vaadita... onko niin vai eikö vaatimuksiin vastata? 18-vuotiaaksi vanhemmat ovat elatusvelvollisia, sitten pääse sossun ja työkkärin rattaisiin pyörimään. Kukaan ei voi toisen puolesta elää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2010 klo 13:21"]
Mun yksi lapsi olisi halunnut 16-vuotiaana muuttaa muualle opiskelemaan, mutta ei meillä yksinkertaisesti ollut varaa siihen. Ja jos opiskelut haluaa hyvin hoitaa, ei töitäkään pysty kauheasti tekemään, eikä niitä aina edes saa.
[/quote] Minun lapseni käy lukiota 350 kilometrin päässä kotoa - ja hyvin menee. Koululla on asuntola (oikeammin kolmen huoneen ja keittiön asuntoja tavallisessa kerrostalossa - ja niissä asuu sitten kolme nuorta "solussa") joka ei maksa mitään. Syödä ja harrastaa lapsen toki pitää ja siihen menee rahaa, samoin koulukirjat maksavat, mutta ei niistä aivan kamalia menoeriä kerry.
Suurinosa opiskelee omillaan juuri sen takia että pystyy keskittymään kouluun paremmin.
Minä muutin kotoa pois 15 vuotiaana ja kiitettävät numerot ja 3 ammattia.
Railakasta oli vaan koulujen päättäjäiset, vappu ja uusivuosi ja sen vanhemmat ehkä arvasivatkin.
Oma lapsi voi muuttaa pois kun siihen itse vastuullinen. Nyt 14v ja sanoi että asuu kotona vielä 2-4 vuotta.
Ei maailma ole samanlaista kun oli 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa ei ole muita kouluja kuin lukio ja kauppis, jos siis halusi opiskella jotain muuta oli muutettava vähintään 40km päähän kotoa. Aika monella pienellä paikkakunnalla vain on näin Suomessa.
Eli periaatteessa asuin omillani. Riippuu niin nuoresta miten vastuuntuntoinen on, ettei mene ihan rällästämiseksi.
Kaikki av-mammatkin on muuttaneet kotoa jo 15 vuotiaina ja ovat nyt fiksuja ja vastuuntuntoisia ja toiset huomioivia empatiakykysiä aikuisia
vastuutonta tuossa on? Kyllähän monet lähtevät opiskelemaan heti peruskoulun jälkeen, pakkohan nuoren on asua jossain muualla kuin kotona jos opiskelee satojen kilometrien päässä! Mielestäni aivan normaalia.
Asuin lapissa ja sielä ei ollut ainuttakaan ammattikoulua 100km säteellä. Pakko oli muuttaa omilleen vaikka en olis halunnut. Lukio ei kiinnostanut joka olis löytynyt 60km päästä.
Vanhemmat yritti etten olsi jatkanut peruskoulun jälkeen mitään koulua matkojen takia. Isä olis halunnut musta porojen palottelijaksi. Ei kiitos.
hän on alaikäinen. T: Yläkoulun opettaja
Olette kuitenkin saatavilla, jos on tarvetta! Ihailtavaa, että päästätte häntä itsenäistymään, ei kaikki leiki barbeilla tuon ikäisenä, vaikka niin täällä monet siveyden sipulit vakuuttelee..