Mieheni sai vihdoin avioeropäätöksen!

ja korjata liittonsa, ei siihen kukaan tule väliin. Ihminen voi vaikuttaa tahtoonsa, eikä ole vain ulkopuolisten vaikutteiden liikuttelema.



Jotenkin tuntuu, että pidätte minua varsin kokemattomana. Olen nähnyt mitä avioelämä on raaimmillaan. Olen tullut petetyksi useita kertoja, pettänyt kostoksi, yrittänyt kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia uskoen, että kyllä se tästä kunhan vain rakastan ja tahdon tarpeeksi. Mutta kun siihen tarvitaan kahden ihmisen tahto.



ap

tosin oltiin muutettu asumuseroon jo 1½vuotta aikasemmin ja todettiin silloin yhteistuumin että haetaan eroa asumuseron perusteella ja saadaan se sitä kautta aiemmin.



me ei aikoinaan haluttu ekana laittaa eroa vireille vaan katsella jos erilleen muutto sai meidät kaipaamaan toisiamme ja jos sitä kautta löytyis vielä yhteinen sävel. ei löytynyt ja nyt on hyvä näin...



enkä hänen uutta naistaan pidä huorana, olihan meidän suhde jo loppu... niin ja kihloihin he menivät samoihin aikoihin kun meidän avioero tuli viralliseksi.

Kaverillani alkoi vähän samalla tavalla-ja ovat todella onnellisia ja sopivia toisilleen.kun taas ex kanssa elämä oli yhtä helvettiä.Itse en hyväksy suhteiden rikkojia,mutta " suhteella" ja suhteella on eroja-en hyväksy myös rakkaudettomia liittoja-yksi kun ei liittoa pelasta,ja jos toinen ei yritä niin..Jokaisesta ihmissuhteesta oppii varmasti jotakin...eikun kovasti onnea elämäänne!

kukaan ei saa sitä rikottua

Mielestäni kolmas osapuoli rakoileva avioliiton sekoittajana on verrattavissa esim. tapon yllyttäjäksi. Rikollista on yllyttää väärään käytökseen, eikö?



Tai sanoit taistelleesi (miehesi?)alkoholismia vastaan. No, esimerkki tästä aihepiiristä. Ajatellaan, että jos on alkoholisti mies, joka haluaa lopettaa juomisen. Heikkona hetkenään tulee kaveri, joka yllyttää juomiseen ja mies ratkeaa ryyppäämään. Mies olisi voinut ratketa juomaan ilman yllyttäjä-kaveriaankin, muuta onko päätös HALUTA olla juomatta helpompi pitää, jos mukana kuvioissa on yllyttäjä?



En pidä sinua, ap kokemattomana. Ehkä hiukan itsekkäästi ajattelevana kylläkin. Minun mielestäni fiksu ihminen osaa odottaa omaa vuoroaan, eikä lähde yllyttäjäksi toisen eroon.



t.97 & 98

Miten joillekin kelpaa muiden hylkäämät äijät? Eiks mitenkään epäilytä, että siinä on jotain vikaa?

Ja olin tuntenut mieheni jo jonkin verran pidempään. Aika paljon asioista kertoi mielestäni se, että mies opiskeli säännöllisesti ja menestyksekkäästi (opintorekisteri kertoi esim. arvosanat), hän oli vieroituksessa ja piti siitä kiinni jne. Se mitä hän multa sai siihen lisäksi, oli tuki heikkoina hetkinä, ja se riitti auttamaan pääsemään niiden hetkien yli. ´

Eli kyllä, kahdessa kuukaudessa huomasin sen. Ja itse asiassa sen kahden kuukauden jälkeen mies muutti mun luokse, mutta vasta kolmen kuukauden kohdalla me mentiin kihloihin, ja saman tien huomasin olevani raskaana.

Ja tästä on siis vuosia aikaa, ja onnellisia kunnon kansalaisia ollaan koko perhe.

Vierailija:

Vierailija:

Jos siis näitä palstatätejä on uskominen. Voisin kertoa mun ja mieheni tarinasta kaksi versiota. Toinen voisi olla vaikka tällainen:

Luikertelin yhden pariskunnan kaveriksi, sitten iskin tämän pariskunnan miehen, ja jo pari kuukautta tapaamisestamme oltiin kihloissa ja vauvakin tulossa. Ihan hirveä horo siis.

Ja sitten se toinen versio:

Tapasin miehen, joka oli aivan hajalla. HÄnellä oli paha päihderiippuvuus takana, ja hän oli vielä toipumisvaiheessa. Vieraillessani hänen luonaan tapasin myös hänen puolisonsa, josta vilpittömästi pidin. PIan tapaamisen jälkeen mies kertoi ihastuneensa minuun, ja minäkin ihastuin häneen. Mies kertoi, että hänen ja puolisonsa suhde oli jo vuosikausia ollut sisko-veli henkinen ja seksitön, hän oli hommannut kaman ja nainen siivonnut.

Suhteemme alkoi. Mies olisi heti halunnut kertoa puolisolleen minusta ja erota. Minä kielsin, koska halusin nähdä, olisiko mihestä " kunnon mieheksi" , eli pystyisikö jättämään kaikki päihteet. Parissa kuukaudessa hän vakuutti minut. Puolisonsa oli kuullut muulta taholta meistä kyllä heti alkuunsa ja oli tietysti paniikissa. Yritti elvyttää täysin kuollutta seksielämää käymällä seksikaupassa, vaikka sitä ennen oli sanonut miehelle, että tämä saa mennä vaikka huoriin, häntä ei seksi kiinnosta (tämän myönsi itsekin). Miestä taas ei olisi voinut pahemmin loukata.

Niin mies sitten erosi, me mentiin kihloihin suht saman tien. Ja joo, kihloissa ollaan vieläkin, vuosien jälkeen. EI olla ehditty naimisiin, kun on noita lapsiakin siunaantunut jo kaksi. Niin ja mies on ollut jo vuosia kunnon mies, opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja on tehnyt töitäkin jo vuosia. Exänsä kanssa en usko että olisi tähän tilaan päässyt, koska kaman käyttö hallitsi niin vahvasti parisuhdetta. Yrittivät kyllä olla ilman, mutta jos mieheni esim. avautui, että nyt tekisi mieli, ja olisi tarvinnut tukea, niin exän reaktio oli, että jee, mene hakemaan...

Että sellainen hirviöakka täällä.

Ei omanikaan ollut, vaan hänen ex-vaimonsa, joka mm, tuli ulkomailla ollessaan raskaaksi. Silti mieheni sekä minä KASVATAMME tätä lasta omanamme. Heidän eronsa on selvä vasta parin viikon kuluttua..

Eli esim. mun miehen exä ei useampaan vuoteen HALUNNUT tehdä mitään liittonsa eteen. Hän ei kuunnellut eikä tehnyt elettäkään niiden asioiden eteen, joista mies yritti puhua (esim. 2 vuotta ilman seksia). Hän ilmeisesti ajatteli, että kun näin on menty jo useampi vuosi 9 vuoden liitosta, niin ei mies siitä mihinkään lähtisi. Mutta jossain vaiheessa se kamelin selkä katkeaa. Ja tämä nainen kyllä tasan tiesi kaikki oman parisuhteensa ongelmat, koska sitten kun mies oli lähdössä, yritti epätoivoisesti alkaa korjata niitä asioita. Mutta liian myöhään.

JA sen verran vielä sanon, että mä sanoin kyllä koko ajan miehelle, että jos hän haluaa yrittää exänsä kanssa vielä, niin mä katoan taka-alalle, eikä se kuule minusta sen jälkeen pihaustakaan. Mutta jos se haluaa olla mun kanssani, niin sitten sen täytyy tehdä se päätös selkeästi, ja meidän aloittaa oma elämä. (tämä siis sen kahden kuukauden jälkeen)

T: 55

Vierailija:

ja korjata liittonsa, ei siihen kukaan tule väliin. Ihminen voi vaikuttaa tahtoonsa, eikä ole vain ulkopuolisten vaikutteiden liikuttelema.

Jotenkin tuntuu, että pidätte minua varsin kokemattomana. Olen nähnyt mitä avioelämä on raaimmillaan. Olen tullut petetyksi useita kertoja, pettänyt kostoksi, yrittänyt kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia uskoen, että kyllä se tästä kunhan vain rakastan ja tahdon tarpeeksi. Mutta kun siihen tarvitaan kahden ihmisen tahto.

ap

jättikö isä myös sinut? Jos jätti, ymmärrän kyllä anteeksiantamattomuutesi, muutoin en osaa pitää sinua kovin kypsänä henkilönä

nyt ihan oikein? Että sinun mielestäsi pitäisi pettää aviopuolisoaan ja rakentaa uutta suhdetta toisen naisen kanssa ennenkuin eroaa aviopuolisostaan? Ja että jos ei ole uutta suhdetta odottamassa olis jotenkin " ottamassa hetkestä kiinni" . ja että sun periaate on että aina on oltava uusi suhde odottamassa ennenkuin uskallat päästää edellisestä irti? Et vissiin ole koskaan ollut sinkkuna/asunut yksin? Sitä sinkkuuttako sinä niin hirveästi pelkäät vai mitä?



Ei yksinolon pelko oikeuta pettämään toista ihmistä!!!

avioliitossa. Luulisi sinun siis ymmärtävän kuinka ikävää pettäminen on, mutta sä hehkutatkin kuinka olet ollut toinen nainen ja että tää mies otti avioeron exästään.



Alkoholismi ja henkinen väkivalta eivät mielestäni kuulu avioliittoon, eroon vaan jos ei mies paranna tapojaan. Mutta mitä tekemistä näillä asioilla on tän avioliitossa olevan miehen kanssa seurustelun kanssa....

Vierailija:

jonkun vanhan kävyn sait ittelles? ja nyt hehkut siellä... ap on varmaan reippaasti alle 30v ja ei ikinä yhtään vakavaa suhdetta aiemmin. Muahahahahaaa....

ja siksi että voin minäkin jotain sanoa siitä että rikotaanko ehjä liitto ulkoapäin vai ei, siitäkin on riitänyt asiaa.

ja siksi että tiedänjollain tavalla miltä miehen exästä tuntui

joko riittää perusteluksi?

ap

Tietty tääl käy paljon ihmisiä, eikä kaikki vastaa kaikkiin, mut haloo. Eletään vuotta 2005.



Musta tässä ap:n viestissä ei ollut mitään pahaa! Onnea vaan jatkoon heille!! Ihan yhtälailla voi käydä hyvästi tai pahasti ihan kaikille jotka alkaa seurustelee, muuttavat yhteen, menevät kihloihin ym. ym. Ei elämää voi etukäteen pelätä ja sitä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.



Ja se mikä on totta, että ehjää liittoa ei kovin helposti ulkoa rikota.

Ensin raivotaan ja riehutaan, sitten alkaa tyynnyttelevä vaihe ja asiallinen keskustelu. Miksiköhän sen pitää olla aina tällaista.

Ap on nyt vihitty (viikko sitten) avioliittoon!



T:ap ihan itse

Klipsit on laitettuna.



Ap

7 vuotta sitten ja yhdessä ollaan edelleen ja yksi ihana lapsikin siunaantunut. Kaikkea hyvää teille ap ja elämä tosiaan ei aina ole niin yksioikoista kun täällä av-palstalla tuntuu olevan.