sinä joka teit/sait yhden lapsen enenmmän kuin piti

koko perheen lellikki, tuonut elämäämme niin paljon iloa ja päivänpaistetta.

Tosin joskus miehelle sanon,että jos olisin tiennyt miten vaativa ja ripustautuva kuopus on, olisin varmaan päätynyt toiseen ratkaisuun. Mutta samaan hengenvetoon ollaan todettu, että luojan kiitos ei tiedetty etukäteen! :)



Oikeesti, kuka muka katuu lastansa???

jos mies on ilmaissut selkeästi, että ei jaksa enää enempää lapsia. Onko silloin lapsen pitäminen yhtäkuin avioero?



ap

T. neljäs kaupan päälle

jos mies on ilmaissut selkeästi, että ei jaksa enää enempää lapsia. Onko silloin lapsen pitäminen yhtäkuin avioero?

ap

Mutta kyllä se siitä suttaantui jo raskauden aikana.

En olisi yhtään enempää lapsia halunnut :( Parisuhde kyllä on kestänyt, mutta kyllä usein harmittaa kun joutui alusta aloittamaan kaikki katkonaiset yöt, vaipanvaihtoruljanssin, pottajutu, tarhakuskausten sumplimiset ym. Tunnen oloni usein tosi ahdituneeksi ja vangituksi, vaikka eihän se lapsen syy ole ja mieskin kyllä hoitaa osuutensa mukisematta.

joka tosin tapahtui jo raskausaikana. Luulen, ja sanoin sen tälle pariskunnan miehellekin, että jos mies olisi edes siksi aikaa jäänyt että vauva olisi syntynyt, hän ei ehkä olisikaan halunnut erota. Pari vuotta eron jälkeen mies myönsi, että ehkä olisi pitänyt jäädä odottamaan, eikä siinä tunnemylläkässä lähteä eroamaan.



Tiedän myös erään pariskunnan, jossa vahinkoraskaus päätettiin keskeyttää. Tai no, vaimo suostui keskeytykseen, koska mies uhkasi avioerolla, eikä vaimo halunnut erota. Keskeytettiin, ja mies oli kovasti sitä mieltä, että nyt jatketaan elämää kuin ennenkin ja unohdetaan koko juttu - ja lopulta vaimo laittoi eropaperit vetämään, koska ei pystynyt antamaan anteeksi miehelle sitä, että mies pakotti hänet aborttiin, eikä itselleen sitä, että alistui miehen tahtoon. Kun lopullinen eropäätös tuli, mies sanoi, että olisi vain pitänyt ottaa se lapsi vastaan, kyllähän siihen olisi tottunut ja sen olisi jaksanut siinä missä ne aiemmatkin.