Te jotka olitte pitkään lasten kanssa kotona

Palasin töihin, kun kolmas lapsi täytti kolme, eli hoitovapaa päättyi. Kotonaolovuosia tuli noin kuusi (välillä hetki töissä).

Kuopus on nyt kohta 11, eikä siis kaduta. Päinvastoin.

Miksi kaduttaisi?

Lapset syntyneet reilun vuoden ikäeroilla (lapset nyt 6v,4v ja 3v),mutta halusin kaikki putkeen että pääsen kohdunpoistoon ja saan lapsiluvun täyteen.



Vähän kaduttaa etten mennyt aikasemmin töihin kolmannen jälkeen vaan olin 2,5v kotona.



Yhteensä kotona siis 5vuotta.



Nykyään molemmat töissä,mutta lapset hoidetaan kotona kun tehdään eri vuoroja. Ja tää järjestely olis pitänyt ottaa käyttöön heti kun lopetin imetyksen 6kk iässä.

Vuoden olin kotona ja töihin.

Rahat sai laskea mihin laittaa kun hoitotuki ei ole kummonen.

En kadu,mutta kaduttais jos olisin ollut kuukaudenkin pidempään.



Lisäksi 1v sai seuraa perhepäivähoitajalta ja 2 muulta pieneltä.

Ei kaduta!



Neljän lyhyin ikäeroin syntyneen lapsen kanssa kotona 7,5 vuotta ja oli todella ihanaa aikaa. Kävimme kerhoissa, tapasimme ystäviä ja nautimme elämästä. Vanhimmat ehtivät kouluun ja nuorinkin lähes kolmen vuoden ikään ennen töihinpaluutani.



Itse pysyin pirteänä siksi, että mieheni hoisi lapsia iltaisin, joten minulle jäi omaa aikaa, harrastuksia ja työkeikkoja, jotka toki tukivat rahallisestikin.



Nyt myöhemmin lapset ovat sanoneet, että heistä oli ihanaa, kun olin kotona. Näistä pikkulapsiajan valinnoista meille on jäänyt tavaksi hyvin perhekeskeinen elämäntyyli, kumpikaan meistä aikuisista ei juuri tee ylitöitä yms. tehdään ja harrastetaan koko perheellä. Hyvin olemme myös uralla edenneet molemmat, eli on mahdollista saada haasteellinen ja tyydytystä tuova ura uhraamatta sille perhettä.