Miksi joillakin äideillä on tarve "pelastaa vaarasta" TOISTEN lapset?

sanoi joku viisas valtionainen aikanaan. Ehkä siksi.

jotenkin ihan luontevaa huolenpitoa kuitenkin.

kuin edelliset. Omat äitipiirini ovat aika yhteisöllisiä ja huolehdimme toistemmekin lapsista vaikka kyläillessä tai leikkipuistossa. Ohjaamme ja komennamme toisten lapsia myöskin.



Minustakin olisi ihme, että jos kaikki vieraat pitäisivät ihan annettuna, että 1,5 osaa kiipeillä kiipeilytelineessä. Kyllä mullakin eka ajatus on, että vanhempi ei huomannut, että nyt lapsi on noin korkealla. Ja kyllä, omatkin on kovia kiipeilemään, mutta ovat myös tippuneetkin.

kun poikamme oli vuoden-puolentoista ikäinen. Itse seisoin vieressä, kun poika kiipeili leikkipuistossa, vieressä toinen äiti kielsi poikaamme.

Samoin kotonamme jotkut kielsivät pojalta kiipeämisen sohvalle.

Tässä ehkä syynä oli se, että poikamme oli reilun vuoden ikäisenä 1 v 8 kk- 1 v 10 kk ikäisen tasolla motorisesti, ja muut "pelkäsivät hänen puolestaan"

curling

kun poikamme oli vuoden-puolentoista ikäinen. Itse seisoin vieressä, kun poika kiipeili leikkipuistossa, vieressä toinen äiti kielsi poikaamme.

Toki auttaminen on ok ja lapseni saa pelastaa, jos olen itse muualla. Mutta kun en ole. :)

ap

Luulevat, ettet huomaa, kun lapsi kiipeää ja haluavat estää vahingon. Muistathan kiittää kauniisti.

astuneet ruotsalaismalliseen suojakypärä-turvajalkine-turvavyö-yhteiskuntaan.



Lapsen saama haava, mustelma tai kuhmu on osoitus jostain niin kamalasta vanhemmuudesta, että tuollainen suojelevuus tulee suoraan selkäytimestä.



Tai suolesta.



Tero

Jotkut luottavat vähän liikaakin oman lapsensa taitoihin ja ajattelevat, että 'antaa sen harjoitella'.



Mielestäni kuitenkin on parempi katsoa kun katua.

Jotkut luottavat vähän liikaakin oman lapsensa taitoihin ja ajattelevat, että 'antaa sen harjoitella'. Mielestäni kuitenkin on parempi katsoa kun katua.

tällaiset, jotka luulevat tietävänsä paremmin, mikä on toisen lapselle parasta / mitä toisen lapsi osaa tai ei osaa

kun jotkut vanhemmat eivät anna 1-2-vuotiaiden olla rauhassa lasten kahluualtaassa tai matalalla rannalla. Kuvitellaan että lapsi hukkuu saman tien jos vähän horjahtaa tai joutuu veden alle.



SItten kasvaa näitä vesikammoisia.

1v3kk ikäinen tyttö kiipeillä sohvalla tai sängyssä.

Se osaa kiipeillä hyvin ja on varovainen luonne eikä ole pudonnut kuin joskus "kauan" sitten sängystä ja oppi kerrasta (kuuluu sen luonteeseen).

Puistoissa saa kiipeillä penkeille istumaan ja liukumäkiin (isoinkiin) ja liukua sieltä itse alas. Yleensä seison suht vieressä ja jos on iso liukumäki niin turvaan selustan takaa ettei vahingossa kaadu taaksepäin (ei ole koskaan kaatunut) ja menen etupuolelle kattomaan kun liukuu (odottaa mua ennen kun liukuu, koska haluaa että näen). Pienistä liukumäistä saa suoriutua ihan itse. Ja jos tulee kolhu niin siitä oppii.



Kaikille lapsille tämä ei tietenkään käy sillä jotkut 1-vuotiaat syöksyvät "suin päin surmaan" ja niitä täytyy siis vahtia paremmin.

Meidän yks poika oli 1-vuotiaana sellainen että jos vaikka mentiin rannalle niin juoksi suoraan mereen tai laiturilta alas. Meidän tyttö ei ikinä tekisi mitään niin typerää vaan on varovainen ja tietää rajansa joten saa tutkia maailmaa rauhassa.

Niin ja meidän tyttö kävelee paikasta toiseen, pojat aikoinaan juoksivat joten siksikin piti olla koko ajan lähempänä jotta ehtii pelastaa ne kiperistä tilanteista.

vaarallisen tilanteen, niin toimii ajattelematta.

Joten ulkoilimme paljon omassa pihassa ja metsässä. kolmevuotiaana ei enää herättänyt niin paljon huomiota kiipeillessään.

Lapsi vetää hetkessä henkeensä vettä ja voi hukkua nopeastikin. KErran näin puistossa, kun 1-vuotias leikki altaan reunalla ja yhtäkkiä ei tyttöä näkynyt missään.Onneksi äiti oli parin metrin päässä ja pääsi heti nostamaan tytön ylös. (vettä oli altaassa ehkä 30 senttiä, mutta riittää lapsen hukkumiseen.)



Usein ne, joilla esim on useampia lapsia, tietävät ja ovat nähneet enemmän. Tietysti on ärsyttävää, jos lapsen kautta ikään kuin 'vittuillaan' tai kritisoidaan toisen äitiyttä. Tämä ei kuitenkaan ole esim minun tarkoitukseni, vaan kyseessä on enemmänkin refleksi.

etenkään jos on koskaan saanut vedessä olla. Lisäksi vaikka vetäisikin, kakistelee sen helposti pois. Ja toisaalta normaali lapsi nousee ylös vaikka kaatuukin.

se on aitoa lähimmäisenrakkautta-



välinpitämättömyys on kamalampaa- usko pois



ja sitä on enemmän- usko pois

että koska lapsi veden alle joutuessaan hukkuu (kuten aikuinenkin), niin lapsi ei saa rauhassa tutustua veteen ja tepastella, kaatua ja nousta ja vaikka sitten vetää henkeensäkin sitä vettä. Sitä vartenhan aikuinen on vieressä, että nostaa lapsen pois, jos ei lapsi siihen itse pysty. Mutta antaa lapsen opetella ja oppia!

Lapsi vetää hetkessä henkeensä vettä ja voi hukkua nopeastikin. KErran näin puistossa, kun 1-vuotias leikki altaan reunalla ja yhtäkkiä ei tyttöä näkynyt missään.Onneksi äiti oli parin metrin päässä ja pääsi heti nostamaan tytön ylös. (vettä oli altaassa ehkä 30 senttiä, mutta riittää lapsen hukkumiseen.) Usein ne, joilla esim on useampia lapsia, tietävät ja ovat nähneet enemmän. Tietysti on ärsyttävää, jos lapsen kautta ikään kuin 'vittuillaan' tai kritisoidaan toisen äitiyttä. Tämä ei kuitenkaan ole esim minun tarkoitukseni, vaan kyseessä on enemmänkin refleksi.

närkästynyt kiipeilijäneron äiti kuin loukkaantunut lapsia ja itsesyytökset heitteillejätöstä.



Sitten kun se puolitoistavuotias taiturisi tekee ensin kiepin ja sitten yhden käden jättiläisen uskon, että pysyy telineellä ihan itse.

Jos kaatuu veteen, voi olla, että ei hetkessä nousekaan ylös. ISäni on lääkäri, ja on valitettavasti nähnyt kaikenlaista, esimerkiksi 10 sentin vesilammikkoon hukkuneen pikkulapsen.



Siinä vieressä on siis todellakin seistävä koko ajan ja vahdittava, mitä lapsi tekee. TOki minunkin lapseni saa kahlata ja kaatuilla, mutta en päästä pientä lastani esimerkiksi 30 metrin päähän kahlaamaan, jolloin jo kestää hetken, ennen kun olen hänen luonaan jos hän kaatuu.



Ja poikani oli aikoinaan aikamoinen kiipeilijä. Muutaman kerran muksahti alas telineeltä, onneksi ei sattunut mitään pahempaa. Pojalla ei kuitenkaan tuntunut olevan juuri minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, joten vieressä seurasin aina, mitä tekee. Nyt kun lapsi on jo 4-vuotias on pakko jo antaa mennä yksinkin, kun ei vaan pysy perässä koko aikaa :)