Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla ei aktiivisia isovanhempia, katkeruus?
08.06.2010 |
En voi sille mitään, että olen katkera, kun lapsillani ei ole osallistuvia isovanhempia. Miehen äiti on kuollut ja oma äitini kärsii erilaisista mielenterveyden häiriöistä ja alkoholismista. Olemme kuitenkin väleissä ja näemme ehkä kerran kuussa-parissa.
Mieheni isää näemme myös satunnaisesti, ehkä myös n. kerran kuussa. Hän ei kuitenkaan mitenkään kauhean aktiivisesti ota kontaktia lapseemme.
Oma isäni on uusissa naimisissa ja hänellä on pieniä lapsia itselläänkin. Lisäksi välimatka on pitkä.
Tunnen aina jonkinlaisen piston sydämessäni, kun esimerkiksi lasteni serkut kertoilevat, mitä kaikkea mummolassa on tehty jne, ja että mummo vie minut kesällä huvipuistoon jne. Meillä ei tuollaista tapahdu, mieheni isä on hoidanut vanhempaa lastamme ehkä kaksi kertaa parin tunnin ajan.
Itse muistan, kuinka ihanaa oli lapsena viettää aikaa omien isovanhempien kanssa. He ovat olleet todella tärkeitä elämässäni. Lapsillani ei ilmeisesti tule juuri minkäänlaista suhdetta isovanhempiinsa... :(
Kommentit (10)
onko tutuissa ketään muuta mummoikäistä joka haluaisi sen homman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä eväillä mennään jotka kullekin on annettu, et sinä niille asioille mitään voi.
Meidän viidellä lapsella ei ole ainuttakaan isovanhempaa.
kuolleet jo 40-15 v sitten ei koskaan nähnyt yhtäkään. Lapsella on kuiteskin hyvä suhde täteihinsä, enoihin ja serkkuihin. Lisäksi miehen vanhempi kalakaveri hyvinkin käy vara-ukista.
8 kkn ikäisellä vauvelilla ei ole kuin 75-vuotias mummo, joka asuu kaukana.
Tilanne on tiedetty jo lasta hankittaessa, että näin on.
Joskus näillä palstoilla itkeätään sitten sitäkin, kun isovanhempia ja heidän kanssa onkin lapsilla eri säännöt ja hyi kun on kamalaa. Eipähän tule ainakaan tälläisiä riitoja, kun isovanhempia ei käytännössä ole.
Ärsyttää vaan omissa vanhemmissa se, että saivat aikoinaan tosi paljon lastenhoitoapuakin omilta vanhemmiltaan, oltiin viikkotolkulla kesäisin mummolassa jne.
Nyt sitten nautiskelevat omasta elämästään (tai äitini nyt ei niin nautiskele) ilman velvollisuuksia meitä kohtaan.
Toivottavasti kaikki, joilla on osallistuvat isovanhemmat, osaavat sitä todella arvostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olin katkera kun lapset olivat pienempiä.
Nyt kun ovat isompia, olen sopeutunut siihen. Ajattelen, että niillä korteilla pelataan jotka on saatu.
Tottakai lasten itsetunto kärsii itsekkäistä isovanhemmista ja tottakai parempi lapsen itsetunnolle olisi kuolleet isovanhemmat kuin sellaiset, joiden lapsi tietää olevan olemassa mutta joita ei kiinnosta pätkääkään.
Lasten kasvaessa voi kertoa, että jos itse ei ole saanut lapsensa mitään, ei pysty antaa muille mitään. Ja sen takia isovanhemmat ovat itsekkäitä. ei siis johdu lapsista mitenkään.
maailman ihanin ja paras mummola, jossa myös pappa. Mummo kuitenkin kuoli juuri ennen lapseni syntymää. Nyt ei ole yhtään aktiivista isovanhempaa... Pappa jäi yksin ja ennen-ihanasta-vaarista (siskoni lapsille siis oli aiemmin ihana vaari) tuli baareissa viihtyvä, nuoria naisia jahtaava naistenmies, jolla ei ole aikaa tai kiinnostusta lapsille. Toiset isovanhemmat odottavat meitä välillä kahville. Juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Kukaan isovanhemmista ei ostele lahjoja tms. Kuollut mummo oli sellainen, joka lähetteli joka viikko kortteja, paketteja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sairastui esikoisen ollessa neljävuotias. Isäni kanssa soittelemme joskus, äitini ei enää kykene paljon juttelemaan. Välimatkaa 450 km samoin kuin miehen vanhempiin, joita ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Asumme kuudetta vuotta paikkakunnalla, josta emme ole saaneet ystäviä yrityksistämme huolimatta, jotta tätä voisi jotenkin jakaa - kas kun kaikilla muilla on ne mummolat naapurissa!
No, en sinänsä hoitoapua kaipaa, koska olen tottunut jo tilanteeseen, mutta suren lasten puolesta joka ikinen päivä. Välillä vajoan itsesääliin ja ajattelen, että jos koko sakki kuolisimme, kukaan (paitsi työnantaja) ei edes huomaisi.
maailman ihanin ja paras mummola, jossa myös pappa. Mummo kuitenkin kuoli juuri ennen lapseni syntymää. Nyt ei ole yhtään aktiivista isovanhempaa... Pappa jäi yksin ja ennen-ihanasta-vaarista (siskoni lapsille siis oli aiemmin ihana vaari) tuli baareissa viihtyvä, nuoria naisia jahtaava naistenmies, jolla ei ole aikaa tai kiinnostusta lapsille. Toiset isovanhemmat odottavat meitä välillä kahville. Juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Kukaan isovanhemmista ei ostele lahjoja tms. Kuollut mummo oli sellainen, joka lähetteli joka viikko kortteja, paketteja tms.
Hei,
Onhan tuo kurjaa ettei ole aktiivisia isovanhempia. Mutta ehkä voit tietoisesti miettiä, keihin muihin sukulaisiin/iäkkäisiin ystäviin voisitte alkaa pitää tiiviimmin yhteyttä. Eihän ne paketit ole tärkeintä, vaan muistaminen ja se, että lapsella olisi muitakin hyviä ihmissuhteita kuin muut lapset ja omat vanhemmat.
Itse olen kyllä viikoittain (vähintään) kiitollinen kahdesta aktiivisesta mummista, jotka ovat selkeästi jo hyvin tärkeitä 2-vuotiaallemme.
Toivottavasti muutkin muistavat.
pidemmän päälle se vain kuluttaa sun energiaas ihan turhaan. Ja onhan tuokin suhde, jos kerran-pari kuussa näkee.