Lue keskustelun säännöt.
Levoton ja kiireinen elämä - levottomat ja tyytymättömät lapset
08.06.2010 |
Meillä on aina uskottu rutiineihin lasten kanssa ja siihen, että asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä joka päivä. Eli esim aamiaisen jälkeen yleensä ulkoillaan, sitten lounas jne. Tietysti välillä poiketaan päiväjärjestyksestä, esim lähdetäänkin viikonloppuna aamiaisen jälkeen kaupungille tms, mutta noin niinkuin yleensä päivät ovat melko samanlaisia. Olen ehkä vähän tylsä ihminen, mutta minulle tämä sopii, koska lapset silloin yleensä nukkuvat paremmin ja ovat tyytyväisempiä.
YStäväni taas ramppaa kahden lapsensa (5 ja 2-vuotiaat) joka päivä jossain. Usein on ostoksilla siten, että lapset istuvat vaunuissa tms, tai sitten hoidellaan autolla äidin asioita. Juuri koskaan ei olla päiväuniaikaan kotona, ehkä kerran-pari viikossa. Ei välttämättä ulkoilla päivittäin.
Ystäväni lapset ovat huonohkoja nukkujia, 5-vuotias heräilee yöllä ja on usein väsyneen oloinen kun näen häntä. Kiukuttelee myös aika paljon. Samoin 2-vuotias on jo lopettamassa päiväunia, kun ei raukka varmaan pysty rauhoittumaan kun ollaan koko ajan menossa jonnekin.
Pitäisikö sanoa suoraan, että kannattaisi muuttaa elämäntyyliä, niin lapset pääsisivät helpommalla?
Kommentit (18)
kun se oma elämä on kuolettavan tylsää. Ap itsekin totesi sen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka päivä toistuvaa elämää?
Toisekseen jos on useampia lapsia niin päivät saattavat olla melkoista ramppaamista sen vuoksi, että lapsia pitää kuljettaa kouluun, esikouluun, kerhoon, harrastuksiin jne. Pitää käydä kaupassa ja hoitaa muita asioita. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää tuollaista aamupala - pihalle - lounas - päiväunet jne -rytmiä.
jokapäiväistä rutiinia, onneksi.
Olen huomannut että meidän lapsia ei paljon hetkuta jos rutiinit kaatuu, kun lomalla lento on 5h myöhässä, 5v kaivaa pesän matkatavaroihin ja sanoo että voiko joku vahtia ettei minua ryöstetä.
Päiväunet voi nukkua vaikka mummolan pöydän alla, oikeastaan ainoa rutiini on että ruokapöydässä ollaan klo 17, sillä ehdolla että isukki tulee töistä kotiin jos on työmatkalla voidaan me muut mennä ulos syömään (pihalle)
Meillä rauhallista elämää viettävä 2-v jätti päikkärit pois vaikka mitä yritin. Nykyään nukkuu vain jos ollaan päivällä liikkeellä autolla riittävän pitkästi.
Meidän 6v tylsistyy aina jos ollaan useampi päivä vaan rauhallisesti kotona tehden tavallisia asioita. Minulle ja nuoremmille lapsille tämä puuduttava rauhallinen rutiini sopii mutta ei tuolle 6 vuotiaalle.
Minä arvostan rauhallista arkea mutta en oleta että kaikki muut tekisivät niin tai heidän tarvitsisi edes tehdä. Jokainen toimii tavallaan.
sinun elämäsi ja ystäväsi elämä. Tästä voikin vetää yleismaailmallisen johtopäätöksen.
Ja kyllä, minäkin kannatan hyvää ja tasapainoista olemista. Oman kokemukseni mukaan (siis yhtä huikealla otoksella) nämä tiettyyn päivästä toiseen täsmälleen samana pysyvään rytmiin istuteut lapset menevät sitten viikoksi aivan raiteiltaan jos rytmistä joskus pakottavan syyn vuoksi täytyy poiketa.
Rasittavia esim. jossain lomalla perheet, joissa Jennan ja Jeminan täytyy päästä klo 19.15 iltapalalle ja iltapalaksi pitää olla kaurapuuroa ja aprikoosisosetta, merkkiä Piltti. Klo 19.35 pestään hampaat Pepsodent Kids hammastahnalla, maku hedelmä. klo 19.45 makuuhuoneen tulee olla pimennysverhoilla pimennetty ja rauhan ympärillä rikkumaton, muuten "meidän päivä on kyllä sitten huomenna aivan pilalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset melko pieniä, mutta jatkuvasti pitäisi olla jotain lasten kanssa harrastamassa, kyläilemässä tai muuten touhuamassa. Lapset ovat hyvin levottomia ja kiukkuisia, olenkohan koskaan nähnyt kummankaan lapsen hymyilevän...
helpottui arki kummasti
t. työssäkäyvä pienten koululaisten lasten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niin en silti menisi sanomaan sitä ystäväperheelle joka toimii eri tavalla. On ihan mahdollista että heillä lapset nukkuisivat huonosti oli elämä sitten kuinka aikataulutettua vain. Jotkut lapset ovat vaan huonoja nukkujia ja jotkut toiset hyviä. Lisäksi voi olla että lasten temperamentti vaatii paljon muiden tarjoamia ulkoisia uusia virikkeitä jotta lapset ovat tyytyväisiä päiväsaikaan - sen vuoksi äidin on mukavampi juosta lasten kanssa sinne tänne koska hän tietää että elämä on karmivaa jos he kököttävät vain kotona. Lapset saavat siitä hepulin. Jonkun muun lapset voivat olla taas niin aktiivisia itse että löytävät jo kotosalla itse paljon uusia virikkeitä eli vanhemman ei tarvitse niitä tarjota järjestämällä kokoajan uusia kokemuksia lapsille.
Tilannehan on toki ikävä silloin jos vanhemman ja lapsen temperamentti on hyvin erilainen ja lapset kyllä kaipaisivat rauhaa ja rutiineja mutta vanhemmalle sellainen elämä olisi kauhistus. Samoin yhtä hankala tilanne on jos lapsi kaipaisi jatkuvasti aikuisen tarjoamia uusia kodin ulkopuolisia virikkeitä mutta vanhemman temperamentti vaatii taas rauhaa ja rutiineita.
Vain rutiinit ovat oikea tapa elää, muulla laillaei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
levoton ja rutiiniton elämäntapa on riski lapsille. Laittakaapa googleen hakusanat "lapsi rutiinit", niin jo löytyy punnittua puhetta asiasta. Jos lapset saavat elää kuin pellossa tai aikuiset eivät ota lapsen tarpeita huomioon, onko se ihme jos lapset ovat levottomia.
http://yle.fi/alueet/hame/2010/02/lasten_levottomuus_on_lisaantynyt_-_r…
minäkin olen tällaisia havaintoja tehnyt kaveripiirissä. Koko ajan pitää olla menossa ja aikuisetkin ovat ihan puhki kun eivät osaa kotiinsa rauhoittua.
Meillä ainakin lapset ovat heti paljon levottomampia jos on päivä-kaksi peräkkäin käyty shoppailemassa tai jos on muuten vaan kiireisempiä päiviä. Ruoka-ajoista huolehditaan silti ja siitä että pienempi saa päiväunet tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina uskottu rutiineihin lasten kanssa ja siihen, että asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä joka päivä. Eli esim aamiaisen jälkeen yleensä ulkoillaan, sitten lounas jne. Tietysti välillä poiketaan päiväjärjestyksestä, esim lähdetäänkin viikonloppuna aamiaisen jälkeen kaupungille tms, mutta noin niinkuin yleensä päivät ovat melko samanlaisia. Olen ehkä vähän tylsä ihminen, mutta minulle tämä sopii, koska lapset silloin yleensä nukkuvat paremmin ja ovat tyytyväisempiä. YStäväni taas ramppaa kahden lapsensa (5 ja 2-vuotiaat) joka päivä jossain. Usein on ostoksilla siten, että lapset istuvat vaunuissa tms, tai sitten hoidellaan autolla äidin asioita. Juuri koskaan ei olla päiväuniaikaan kotona, ehkä kerran-pari viikossa. Ei välttämättä ulkoilla päivittäin. Ystäväni lapset ovat huonohkoja nukkujia, 5-vuotias heräilee yöllä ja on usein väsyneen oloinen kun näen häntä. Kiukuttelee myös aika paljon. Samoin 2-vuotias on jo lopettamassa päiväunia, kun ei raukka varmaan pysty rauhoittumaan kun ollaan koko ajan menossa jonnekin. Pitäisikö sanoa suoraan, että kannattaisi muuttaa elämäntyyliä, niin lapset pääsisivät helpommalla?
vai onko lapset hoidossa ja sinä ulkoilutat läppäriäsi?
ovat väärässä ja heidät pitää ohjata oikealle tielle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutakin elämää kuin lapset.
Itselleni on hyvin tärkeää sosiaalisten kontaktien ylläpito ja muiden ihmisten näkeminen ihan vaikka kaupassa. En ikinä pystyisi elämään sellaista elämää mitä esim. naapurini elää; joka aamu ulos klo 9, sisään klo 11, ruoka, päiväunet, ulos, päivällinen ja ilta kotona. Mies hoitaa ruokaostokset työmatkalla. Suku ja ystävät monen sadan kilometrin päässä, sosiaalinen elämä täysi 0, lukuunottamatta muutamaa naapuria, jotka olemme hyvääpäivää-tasolla.
Tällä hetkellä pidän tärkeimpänä omaa mielenterveyttäni, sen vuoksi kyläilemme ystävillä ja he meillä jopa useamman kerran viikossa, käyn lasten kanssa ruokakaupassa tai asioilla silloin kun niitä on. Onko lapsille hyvä sekään, että äiti on puolikuollut tylsyydestä ja lopulta pimahtaa?
silloin mielestäni lapset ovat heitteillä, mutta meidän lapset osaa nukkua ruuan jälkeen muutenkin kuin tunnin nukuttamisen jälkeen omaan sänkyyn.
meillä on rutiineja, saadaan ruokaa tasaisin välein ei kuitenkaan minuutilleen tasan klo 11, ulkoillaan, leikitään ja nukutaan, mutta ei eletä minuutilleen kellon mukaan, joka päivä samoin rutiinein.
6
levoton ja rutiiniton elämäntapa on riski lapsille. Laittakaapa googleen hakusanat "lapsi rutiinit", niin jo löytyy punnittua puhetta asiasta. Jos lapset saavat elää kuin pellossa tai aikuiset eivät ota lapsen tarpeita huomioon, onko se ihme jos lapset ovat levottomia.
<a href="http://yle.fi/alueet/hame/2010/02/lasten_levottomuus_on_lisaantynyt_-_r…" alt="http://yle.fi/alueet/hame/2010/02/lasten_levottomuus_on_lisaantynyt_-_r…">http://yle.fi/alueet/hame/2010/02/lasten_levottomuus_on_lisaantynyt_-_r…;
Pellossa eläminen ja ap:n kaltainen elämä.
Eiköhän suurella osalla lapsiperheitä elämä perustu jonkinlaiseen rytmiin, esim. ruokailussa ateriat tietyllä logiikalla. Eriasia on, onko sen pakko mennä niin, että joka ikinen päivä pitää istua kotona lounaspöydässä klo 12:00 ja kaikkinainen muu saa koko porukan sekaisin.
Mun mielestä sellainen kultainen keskitie on hyvä. Sillä meillä on saatu kasvatettua tasapainoisia ja fiksuja lapsia, jotka osaavat ja pystyvät myös sopeutumaan poikkeustilanteisiin.
Mutta olen nähnyt läheltä ihan samankaltaista perhe-elämää ja huomannut saman levottomuuden ja tyytymättömyyden lapsissa kuin ap.
Jos joku haluaa pilata lapsensa (jos se nyt tuosta menee pilalle...) niin antaa heidän tehdä se. Eikö omassa elämässä ole tarpeeksi touhuamista kun pitää toisten asioita pohtia?