Lue keskustelun säännöt.
Liian rauhallinen lapsi?
08.06.2010 |
Eli kaipaisin nyt tosielämän tarinoita teiltä:) Tunteeko kukaan pientä lasta, joka on suorastaan karmivan rauhallinen. Eli ei kiukuttele, ei uhmaa, tottelee aina, ja pelottavan kirjaimellisesti. Esim jos käsken olla hiljaa, menee istumaan paikalleen ja istuu hiljaa, mitään tekemättä niin kauan että antaa luvan liikkua?
Kyse siis 2-vuotiaasta!Ei myöskään pelästy jos huutaa, ei aina "kuule" kun puhutaan jne.. Jos komentaa saattaa vain jähmettyä tuijottamaan eteensä. Siis tottelee joo, mutta ei juuri itkeskele.
Sen oikeastaan haluaisin kuulla, että kaikki voi olla ihan ok, sekä kotona että lapsen päässä, vaikka ei oikeastaan reagoi asioihin, ei ainakaan "normaalisti". En tietysti valheellisesti, mutta siis voiko lapsi vain olla niiiiin rauhallinen ihan syntyjään, ilman vikoja?
Kommentit (23)
eli kuulossa ei vikaa. Ja kuten sanoin, on kuulemma samanlainen kotona. Siellä ehkä leikkii enemmän, leikit sellaisia "pyörii ympyrää ja toistelee sanoja"-tyyppisiä. Ja tämän on siis kertonut mummunsa. Miehen suvussa vaan ihannoidaan ajatusta, että lapsen ei tarttisi ei niin näkyä eikä kuulua, eli sen että vaikka istuu tunnin liikkumatta kertovat ihaillen. Minua se vaan karmii, juuri siksi kyselin, että voiko vain olla sellainen luonne.
Mun on vaikea asiaa ymmärtää, kun en ole ikinä moiseen törmännyt:) Ja en todellakaan vihaa lasta, päin vastoin, siksipä huolissani olenkin. Välillä tuntuu, ettei vain ymmärrä mitä sanotaan, kun tosiaan vain tuijottaa eteensä vastaamatta. Puhuu ihan suht ok, eli vastata osaisi kyllä. Vähän sekava vastaus taas, en oikein ehkä osaa jäsentää tätä asiaa oikein, ja vaikea kertoa mitään kovin yksityiskohtaista, ettei kukaan tunnista, jos sattuu joku tuttu lukemaan, kenenkään mieltä kun en tahdo pahoittaa:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoiseen perheeseen säkin olet ap joutunut. Sulla on mies, joka on jättänyt vaimonsa, kun vauva on ollut pieni, ja jolla kuuluu olevan aika oudot arvota - tai ehkä vain hänen perheellään on. Toivottavasti teillä ei vielä ole lapsia...
Tapaamistiheys liittyy asiaan tietenkin siten, että usein lapsi on täysin erilainen omassa kodissa oman perheen kesken kuin muualla. Kukaan ei nimittäin ikinä uskoisi millaisia kilareita minun muiden mielestä rauhallinen ja kiltti 3-vuotiaani saa kotioloissa; raivoaa, karjuu ja heittäytyy lattialle. Mummonsakin oli ihan ihmeissään kun ensimmäisen kerran näki. Tosiasiassa lapseni on vain vieraskorea ja näyttää todellisen karvansa sitten kotona. ;)
Tuollaista reagoimattomuutta en kyllä pitäisi ihan täysin normaalina. Sitä kyllä en ihmettele jos pieni lapsi ei tykkää siitä, että vieras lapsi tunkee liian lähelle. Onkohan lapsen kuulo testattu? Reagoiko kolahduksiin?