Lue keskustelun säännöt.
Te kolmatta/neljättä/viidettä lasta miettivät yli 35-vuotiaat äidit!
07.06.2010 |
Täällä on nyt näkynyt monia avauksia, joissa parhaan lapsentekoiän ohittaneet äidit pohtivat vielä lapsentekoa, vaikka lapsia olisi ennestään jo vähintään kaksi ja nuorinkin jo suhteellisen iso.
Teitä vaivaa vaan sellainen "nyt tai ei koskaan"-paniikki, ei mikään oikea vauvakuume! Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, että asian lopullisuus tuntuu kamalalta (myöntää itselleen se ajatus, ettei enää KOSKAAN tule olemaan raskaana, synnyttämään, imettämään, hoitamaan omaa pikkuvauvaa...) mutta se on ihan normaalia! Elämä jatkuu, aikansa kutakin.
Sen sijaan, että aloitatte taas uuden vauvarumban, kaiken alusta, olette riskiodottajia ja -synnyttäjiä, niin yrittäkää ymmärtää että elämässänne on nyt kääntynyt uusi sivu ja uusi lehti. Lapsenne ovat nyt isompia. Heidän kanssaan voi edelleen tehdä kaikenlaista, paljon enemmänkin kuin ennen. Ei enää yövalvomisia, ei raskausvaivoja, ei synnytystuskia, ei univelkaa, ei vaipanvaihtoja, ei loputtoman sotkun siivousta, ei päivähoitorumbaa, ei koulun vanhempainiltoja, ei lisää harrastuksiin kuskaamisia, ei lisää huolta ja vastuuta. Nauttikaa siitä! Nauttikaa vapaudesta! Nauttikaa helpommasta ja stressittömämmästä elämästä!
Todennäköisesti näin kroppanne kiittää, luonto kiittää, jaksamisenne riittää, talous kestää, parisuhteenne todennäköisesti voi paremmin ja arki rullaa tasaisemmin eteenpäin.
Kommentit (36)
Itselläni neljä lasta, joista kaksi nuorinta syntyneet 40+. Kaikki lapset terveitä, eikä omassa jaksamisessakaan ole valittamista. Kaikki ovat myös yhtä rakkaita, joten oman osansa saavat huomiota kukin.
Kiitos seulojen, 40+-äidin riski synnyttää vammainen lapsi (ellei itse niin halua) ei pelottanut. Toki lapsella olisi voinut tulla jokin muu vamma raskauden/synnyryksen aikana, mutta näin voi käydä "synnytysiässäkin" olevalle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"nyt tai ei koskaan", koska ikaakin on. Mutta nyt kun meilla vauva ja toinen pikkuinen viela haluttaisiin (sitten piuhat poikki), nautin taysilla vauva-ajasta!
Isommat lapset ovat 10-8v, mutta haluamme, etta kun tama nuorin on pikkukoululainen, han ei yhtakkia loyda itseaan ainokaisena, vaan saa seuraa ikatoverista.
ole välttämättä mikään riskiodottaja tai -synnyttäjä. Vähän tolkkua nyt.
kaikki eivät tee lapsia siksi että olisi vauvakuume. Vaan siksi että "tähän perheeseen mahtuu vielä x-määrä lapsia joille kaikki annetaan rakkautta" -tunne.
Meille tuli kolmas neljän vuoden tauon jälkeen. Ja koko perhe jakaa rakkautta pientä siskoa kohtaan tauotta ja antaumuksella. En koe rasitteena vaipan vaihtoa, tulevia vanhempainiltoja, yöheräilyjä yms. Enkä koe että jäisin jostain paitsi! NAUTIN elämästä tässä ja nyt, kuten myös muu perheenikin.
Kuten varmaan arvasitkin, meille tulee vielä se neljäskin jos vaan tärppää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muistelen lukeneeni jostain elämänkaaripsykologiakirjasta, että neljänkymmenen vuoden iässä naisilla tulee usein tarve saada lapsi juuri "nyt tai ei koskaan" -paniikilla. En näe asiassa kuitenkaan mitään ongelmaa. Jos lapsia saa ja kumppanikin haluaa, niin miksi ei.
37-vuotias kolmen lapsen äiti (neljäs tulossa)
että vielä nyt 37-vuotiaana sain suloisen vauvan, vaikka en olisi ikinä uskonut. Meidän perhe tuntuu nyt täydelliseltä :). Ihana katsoa, kuinka isoveljet huolehtivat vauvasta. Hän on oikea koko perheen kullanmuru!
Mistähän sellainen käsitys kumpuaa, että näin lähempänä neljääkymppiä lapsen kanssa olisi jotenkin kamalan raskasta. Minä en ainakaan koe olevani tippaakaan huonommissa voimissa kuin kaksikymppisnä. Tietysti raskaudessa tämän ikäisenä on omat riskinsä, mutta suurimmalla osalla se kuitenkin sujuu ihan hyvin.
Provohan tämä aloitus on, mutta provosoidun sitten :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35- ja 41-vuotiaana, vaikka aina ajattelin että lapset pitää tehdä alle 30 v. Ei noissa lapsissa silti mitään vikaa ole. Niitten hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin kolmen ekan. En näet enää stressaa ollenkaan siitä miten hoito "pitäisi" suorittaa, vaan teen fiiliksen mukaan. Meillä on kolme isoa lasta, joille voi jakaa vastuuta kaikesta ja mieskin heräsi viimeisen kohdalla isyyteen ja vastuuseen kodista. Hän oli vanhempain- ja isyysrahakauden kotona eikä mun tarvinnut sormeani heilauttaa kotitöitten suhteen sinä aikana.
Ja mun geenini ovat toki hienot mutta henkinen perintö on sitä kaikkein parasta. Upeata että saan jalostettua ihmiskuntaa tällä mukavalla tavalla ;D Lapset ovat sitä paitsi myös vanhuuden varani. Enhän ole kovin paljon ehtinyt töissä olemaan, kun kolme ekaa kasvatin kouluikään asti kotona.
Raskausvaivat on kuitenkin lyhyt aika elämässä ja synnytystuskat vieläkin ohikiitävämpi. Univelkaa ei vauvoista tule. Loputonta sotkua saan itsekin aikaiseksi, joten siivoojamme on kullan arvoinen. Kroppani muuten kiitti, varsinkin neljännestä raskaudesta (eikä mitenkään kärsinyt viidennestäkään). Luulin olevani jo vähän päälle kolmikymppisenä mummoikäinen - hiukset harvenivat, alapäässä oli rappeutumavaivaa, olin väsynyt, masentunut ja vaikka mitä. Mutta neljäs raskaus hävitti kaikki nämä vaivat ja sai minut tuntemaan itseni taas nuoreksi.
Tai pitäisikö sanoa ekaa kertaa nuoreksi :D Nuorena nimittäin olin liian järkevä ja vakavamielinen ihminen, joten tunsin itseni kuusikymppiseksi. Nyt olen päälle nelikymppisenä henkisesti 18 v. Nautin vapaudesta. Käyn shoppailemassa, kahviloissa ja hemmotteluhoidoissa koska haluan. Aina löytyy pienille hoitaja.
Päivähoito ei ole rumbaa. koulun vanhempainiltoja on harvoin eikä niihin tartte mennä jos ei huvita (lapset pärjäävät kyllä hyvin koulussa ilmankin). Harrastuskuskauksia teen mielelläni ja kunhan vanhin lapsista saa ajokortin niin kuskaajia on jo kolmannes enemmän. Ehdin myös antamaan omaa aikaa kaikille lapsille.
Tänä kesänä lähden vanhimman lapsen kanssa Inter-railille kahdeksi viikoksi ja seuraavaksi vanhimman kanssa muutamaksi päiväksi Ruotsiin huvipuistoon ja muualle. Kivaa :D
Niin ja kaiken lisäksi on se iloinen ja aurinkoinen 11-kuinenkin, jonka kanssa saa pussailla ja halailla loputtomiin ja jonka kanssa voi nukkua sylikkäin yöt (silloin kun on kotona).
sinä 20,olet jo aika vanha :(
t. 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luonto lapsen vielä antaa, onko silloin vanha?
t: 8, joka itse raskautui sormia napsauttamalla
Juuri noin minäkin olen ajatellut (ikää kohta 38 ja lapsia 2, alle kouluikäisiä). Eli se on nyt siinä ja vaikka tavallaan on tunne, että vielä ehtisi yhden, en haluaisi aloittaa uudestaan sitä vauva-aikaa
No, nytpä onkin sitten menkat viikon myöhässä (kuparikierukka, kun hormonit ei sovi). Eli saattaapa se kolmas tulla joka tapauksessa.
Kropastani en ole huolissani, olen vahva ja hyvässä kunnosa. Mutta vammaisuusriski arveluttaa, ja tietysti se, että vauvan hoito on minusta tappavan tylsää, imettäminen sattuu ja en oikein toimi vähillä yöunilla... Mutta abortti ei ole minusta perusteltu, eli jos on tullakseen, se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se rupeaa nousemaan huomattavammin vasta keskimäärin 42 v eteenpäin. Esim mun biologianopella oli 4 lasta, joista vanhimmalla oli kromosomipoikkeama. Silloin vanhemmat oli alle 28v, nuorimman kohdalla jo 40v. Asia oli tietty heille läheinen, ja jo koulussa sain aimo annoksen tietoa kromososmeista ja periytyvyydestä, sekä riskin kasvusta....
etta lapset ehdottomasti alle 30v ja sainkin yhden 28v. Olin kuitenkin aika stressaantunut aiti ja koin paineita vauvan hoidosta ja kaikesta epaoleellisesta.
Nyt nelikymppisena osaan ottaa rennommin, mutta kaikki asiat hoituvat samoin kuin ennenkin. Nuorempana saalin itseani univelasta ja kaikista krempoista, mutta nyt en enaa. Ulkonakokin huoletti nuorempana, ilman syyta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin pitää tehdä iso päätös, kuinka monta lasta ja milloin. Oli päätös mikä tahansa joku arvostelee aina.
Itsellä ikää 34v ja lapsia kaksi. Kolmatta lasta emme suunnittele eikä edes haaveissa ole, eikä oikein vahinkoihinkaan uskota.
Mielestäni kuitenkin raskain päätös oli "tehdä" se ensimmäinen lapsi. Pelotti kaikki mahdollinen, mutta enemmän pelotti se, että jos ei lasta edes yrittäisi katuisiko sitä koko loppuelämänsä. Ensimmäinen syntyi kun olin hiukan alle 30v.
Itse synnytin 35v. ja 38v. Alle 40v. on vielä nuori ja ihan hyvin sitä jaksaa. Vasta kolmannen jätin tekemättä jaksamisen takia, koska vasta 42v. rupesi tuntumaan ettei jaksa enään vauvaa, eikä taaperoa.
Nyt pojat 6v. ja 8v.
... on suorastaan velvollisuus lisääntyä kaikissa länsimaissa.
Demokratia, tasa-arvo, vapaa sana, rauha ja väkivallattomuus ja paradoksaalisesti myös tuo ap:n vihreä aate ovat kaikki arvoja, joiden soisi pysyvän vallalla tässä maailmassa. Missään muualla, kuin länsimaissa niitä ei löydy samasta paikasta ja samaan aikaan.
On täysin meidän vastuullamme kasvattaa tarpeeksi porukkaa kannattamaan ja kehittämään näitä aatteita.