uusi onni ja pelottaa!
Olen eronnut, kahden pienen lapsen äiti ja seurustelen lapsettoman miehen kanssa. Takana meillä vuosi yhteistä aikaa ja nyt, kun olen alkuajan varovaisuuden jälkeen antanut luvan itselleni rakastua mieheen tosissaan, pelko on hiipinyt samassa suhteessa kuvioihin mukaan.
Mies on ihana, lapset huomioonottava, mutta kahdenkeskeinen aikamme on hänelle kuitenkin se henkireikä. Hän tykkää matkustella ja nähdä maailmaa, minulla mahdollisuus myös siihen, sillä lapset ovat myös isänsä luona useampia öitä putkeen, mutta luulen, että mies haulaisi "minusta irti" vielä enemmän, kuin elämäntilanteeni takia pystyn hänelle tarjoamaan. Lapset menevät tietenkin kaiken edelle.
Tiedostan, että hän voisi valita helpommankin vaihtoehdon; hänen ympärillään pyörii kauniita, lapsettomia naisia, ei olisi kuin valita mieluisensa. Luotan kuitenkin häneen, hän on pysynyt uskollisena rinnallani ja on omistautunut. Onko pelkoni turha ja päsenköhän siitä yli jossain vaiheessa.. Kohtalon tovereita?
Kommentit (4)
erosit lastesi isästä`? Jos se mies petti sinua, pelko voi johtua vain siitä, että et halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen...
Minun mieheni ei ollut edes aiemmin asunut kenenkään kanssa, joten ekan vuoden ajan vain opeteltiin yhdessä elämistä ja parisuhteessa elämistä. Nyt 3 vuotta myöhemmin mies edelleen kaipailee niitä omia iltoja, jolloin saisi olla ihan yksin kotona. Ongelmana on se, että mies on harrastustensa vuoksi ihan riittävästi pois esim. viikonloppuja ja minä saan röhnötellä kotona ihan keskenään, jos lapseni ovat isällään. Minulla taas ei oikein ole mitään menoja tai yökyläilyjä, joten mieheni jää ilman "omia iltoja".
Mutta ollaan puhuttu paljon, juteltu tuntitolkulla iltaisin ennen nukahtamista. Ollaan käyty läpi näitä juttuja, eikä ole jäänyt mitään hampaankoloon. Se eka vuosi meni ihan hujauksessa ja sen aikana vasta alettiin tunnistaa noita pintaan nousevia juttuja. Katsele ihan rauhassa, juttele miehen kanssa, olkaa avoimia toistenne toiveille ja tarpeille, jutelkaa tulevaisuudesta.
olen tiedostanut, että tuollaisia tunteita ja ajatuksia saattaa tulla - siksi en ole etsinyt ketään uutta, enkä liikkunut missään, jossa sellaiseen voisi törmätä.
Varmaan haluat jotenkin hyvittää lapsillesi eroa ja tunnet syyllisyyttä, jos teet jotain vieraan miehen kanssa tai sitten et ole vielä täysin toipunut erosta?
Mulla yhä varmaan molempia ja pelkään lisäksi arjen kuvioiden rikkoutumista tai jotain mitä en edes tiedosta.
rakastaa sinua niin ymmärtää sen seikan että lapset menevät kaiken edelle. Varsinkin jos erosta ei ole kauaa aikaa niin on tärkeää että äiti pysyy lähellä lapsia mahdollisimman paljon (vaikka isällä olisivatkin) eikä rieku "maailmalla" uuden miesystävän kanssa. Onko erosta pitkä aika? Haluaisiko mies lapsia kanssasi? Keskustelkaa, keskustelkaa...