Mua huijattiin kun ostin ekalle lapselle käytettyjä vaatteita ym. tavaraa.

Tutustuin äitikaveriin ja oli ihan mukava. Aika nopeasti halusi myydä lastensa vaatteita. Soitti, että jätesäkillinen lähtisi hyvää käyttövaatetta 50 Eurolla. Lupasin ottaa ne ja hain säkin ovelta. Kotona kävin säkkiä läpi.... ja sieltä löytyi 7 (!) kelvollista vaatekappaletta ja nekin ihan vaan kotikäyttöön. Aivan järkyttävää roskaa. Ruokatahraisia (ei lähde pesussa), koppuraksi pestyjä, kulahtaneita, saumat vinossa, rumia värejä ja malleja jne. En ole mielestäni edes kranttu, mutta ei tuollaisia voi edes UFF:lle antaa. Vein suoraan roskikseen.

Kaveri on myynyt minulle vaatetta siten, että olen saanut valita mieluisat vaatteet ja sitten ollaan sovittu hinta. Jos en halua maksaa hänen summaansa, voin jättää ottamatta. Yleensä sopuun ollaan päästy.



Ikinä en uskaltaisi ostaa jätesäkillistä vaatetta näkemättä ensin. Jotkut vaan ei tajua, että rikkinäisellä ja likaisella vaatteella ei tee mitään.

vaatteita,melkein uusia,isoja määriä ja kaikki aika hyvänkuntoisia, onhan sielä myös sellaisia vaatteita jotka ihan roskis kamaa, mut hän on ne saanut joltain, mulla on se periaate, hyväkuntoiset pidän itselläni, suht hyvänkuntoiset annan eteenpäin, ja lumput roskiin.

Epäilyttää tämä tarina.

100 markkaa (eli alle 20 EUROA).

"1.1.2002 eurosetelit ja –kolikot korvasivat jäsenmaiden kansalliset valuutat, Suomessa markan."



http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2008/12/euro_kymmenen_vuotta_454943.html

Ekan lapsen kanssa ostin aikoinaan tosi paskan turvaistuimen.



Siihen aikaan ei ollut vielä nettiä ja ostin Keltaisen Pörssin kautta muistaakseni.

Kävin sitten paikan päällä, ja turvaistuin maksoi 100markkaa, ja myyjä kehui kuinka mahtava istuin oli.



Siihen aikaan en edes ymmärtänyt mitään turvaisuimien päälle, en ymmärtänyt kysellä merkkiä tai ikää, pöljä ja kokematon kun olin.

Sitten paikan päällä, kun tulin noutamaan istuinta, se oli tosi vanha ja ihan hirveä turvaistuin. Mutta siinä vaiheessa kun olin jo vaivautunut paikalle ja kaikkea, en kehdannut enää kieltäytyä.

Ostin sitten turvaistuimen ja harmittelin asiaa.

Käytin sitä varmaan puoli vuotta ja lahjoitin yhdelle autottomalle tutulle. Ostin sitten paremman kirpparilta, huomattavasti huokeampaan hintaan.



Sen jälkeen opin ensin kiertämään ja vertailemaan hintoja.

TOisaalta, välillä vaan on sellainen tilanne että tavaran ostolla on kiire, rahaa ei ole hirveästi ja luulee tekevänsä hyvät kaupat kun ostaa käytettynä.

Jos ei ole itse kierrellyt kirppareita, niin ei ole välttämättä mitään käsitystä siitä, mitä vanhasta kamasta maksetaan. Sitä voi ihan vilpittömästi kuvitella, että käypä hinta käytetylle tavaralle, joka ei ole enää uuden veroinen, mutta kuitenkin sellainen, jota voi vielä käyttää, on noin kolmasosa uuden arvosta. Näin minäkin erehdyin kuvittelemaan, kun menin ensimmäistä kertaa kirpparille myymään pieneksi jääneitä vauvanvaatteita. En minä ollut sitä ennen kierrellyt itse missään kirppareilla, joten hintatasosta ei ollut mitään käsitystä.

Jos ei ole itse kierrellyt kirppareita, niin ei ole välttämättä mitään käsitystä siitä, mitä vanhasta kamasta maksetaan. Sitä voi ihan vilpittömästi kuvitella, että käypä hinta käytetylle tavaralle, joka ei ole enää uuden veroinen, mutta kuitenkin sellainen, jota voi vielä käyttää, on noin kolmasosa uuden arvosta. Näin minäkin erehdyin kuvittelemaan, kun menin ensimmäistä kertaa kirpparille myymään pieneksi jääneitä vauvanvaatteita. En minä ollut sitä ennen kierrellyt itse missään kirppareilla, joten hintatasosta ei ollut mitään käsitystä.

Myitkö liian halvalla vai liian kalliilla vai mitä??

Ostin muka laadukkaan lasten talvihaalarin ja huomasin sitten myöhemmin, että tosi ohut oli siis käytössä ohentunut,kuten talvivaatteille helposti käy. En ole sen jälkeen ollut kiinnostunut netin kautta ostamaan toisten vanhaan vaan kirppareilta paikan päältä ja maksoin vielä muistaakseni 50 euroa ja sillä rahallahan saa jo alennusmyynnistä uuden tai halvemmallakin. aina sitä oppii. Ehkä sinäkin ap, että on pystyttävä sanomaan ei, vaikka tuntuu, ettei kehtaisikaan. Minullakin on ollut siinä opeteltavaa. Mulle on tyrkytetty ilmaiseksi vaatteita, joita en ole halunnut, eikä mitenkään tarjoaja ole ymmärtänyt, että en kaikkea hänen tarjoamaansa halua. Mieluummin valitsen ja sitäkin olen tehnyt. Mummo tuo mieheni siskojen lasten vanhoja vaatteita katsottavaksi ja niistä valitsen, loput vie Viroon tuttunsa kirpparille. kaikki tyytyväisiä.

Monesti on ollutkin huonoa ja kulunutta tavaraa. Toisaalta välillä on ollut löytöjäkin.



Mielummin kierrän kirpputorit. Tosin netistä löytää kätevimmin haluamansa, mutta kuvan perusteella hyvän löytäminen on silti vaikeaa.

en kans tajua että eikö ihmiset voi lajitella pieneks jääneitä vaatteita tyyliin hyvät, käyttökuntoiset, kulahtaneet, hajonneet.. ja sen mukaan sitten miettiä jatkokäyttöä. Itse en vie ikinä edes kierrätykseen rikkinäistä tai loppuunkulunutta vaatetta.