Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mua huijattiin kun ostin ekalle lapselle käytettyjä vaatteita ym. tavaraa.

Vierailija
06.06.2010 |

Tajusin sen vasta jälkikäteen, eli vuosia esikoisen syntymän jälkeen. Kun ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta mitä mikin maksaa ja paljonko sen arvo on käytettynä.



Työkaverini kutsui minut käymään kun odotin esikoista, hän sanoi että heillä on valtava määrä vauvatarvikkeita ja vaatteita jos minua kiinnostaa. No totta kai kiinnosti.



Löysin ison laatikollisen vauvan vaatteita, lisäksi toistakymmentä vuotta vanhat sateenvarjorattaat, vaunut, syöttötuolin (huonokuntoinen) ja jotain pikkusälää.



Kaikki tarvikkeet yli 10 vuotta vanhoja ja kuluneita. Vaunut siis sellaiset parvekevaunutasoa olevat iänikuiset.



No, tyrkyttivät ja tyrkyttivät ja totesimme että otamme nuo tavarat. Sitten he kutsuivat kahvipöytään.



Kahvipöydässä kysyin, mitä olemme noista tavaroista velkaa. Kuulemma 100 euroa riittää. Ja tämä tapahtui vuonna 2002.



No mitäs muuta kuin maksoimme ja lähdimme kotiin.



Vasta myöhemmin ymmärsin että maksoimme ihan järkyttävän hinnan tuosta kamasta. Rattaita ei käytetty (menivät roskiin, niin huonot), vaunuja ei voinut talviaikaan käyttää kun renkaat eivät pyörineet kunnolla, luvuimme niistä 3 kk jälkeen, vaatteista käyttöön tuli ehkä 10.



Sitä vain, että varoitus ekaa odottavalle, huijareita riittää.



Kommentit (32)

Vierailija
1/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka maksaa:DD

Vierailija
2/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä hän tajunnut että esim muoti muuttuu kymmenessä vuodessa tosi rajusti. Meille kävi yhdessä ostoksessa vähän samalla tavalla. kun kuulimme hinnan, emme enää kehdanneet sanoa ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka maksaa:DD

minä en ainakaan ekaa vauvaa odottaessa tiennyt mistään mitään. Silloin ei edes ollut nettiä ja vauvapalstaa, mistä hakea tietoa

Vierailija
4/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloinkin kuulosti kovalta hinnalta ja olin ajatellut jotain ihan muuta. Mutta kahvipöydässä tarjoilujen ääressä ei kehtaa kieltäytyä.



Ja sitten toisaalta minulla ei ollut mitään käsitystä mitä vanhoista vaunuista yleensä maksetaan. Ehkä sitten se 70 e. Minä myin ne silloin 10 eurolla, enempää en saanut.



ap

Vierailija
5/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tiedä miten, mutta mä uskon että elämä on oikeudenmukaista lopulta...

Vierailija
6/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tuossa sekoitti se, että eurot oli vasta tulleet käyttöön. Luultavasti myyjä oli ehkä ajatellut jotain sataa markkaa, ja vahingossa sit pyysi sata euroa. Jotain semmosta voinut käydä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tuossa sekoitti se, että eurot oli vasta tulleet käyttöön. Luultavasti myyjä oli ehkä ajatellut jotain sataa markkaa, ja vahingossa sit pyysi sata euroa. Jotain semmosta voinut käydä.

Mä muistan, kun eurot tuli, niin kirppareilla oli aivan järkyttäviä hintoja (ja on vieläkin: lähikaupungissa on yksi kirppari, jolla tosi yleinen hinta on 4,50. 4,50 riisipaperivarjostimesta, 4,50 lasten huomioliivistä...). Esim. yhdellä kirpparilla kehystetty juliste maksoi yli 100 e, toisella kunnostamattomat ruosteiset mummofillarit 60 e.

Tää on mun mielipide, älkää ottako tästä itseenne, mutta mielestäni noin vanhoja tavaroita ei kyllä tutuille MYYDÄ. Niitä annetaan. Ja ymmärrän kyllä, ettei Ap saanut kahvipoöydässä sanottua ei.

Vierailija
8/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttu on myös tosi röyhkimys ja yritti myydä vaikka mitä sikakalliiseen hintaan. Ostettiin sitten kaikki uutena. Nyt yrittää tyrkyttää vaikka mitä kotimyyntitavaraa, jotka on ylihinnoiteltuja. En osta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun toinen kaveri sanoi että voi antaa kaikki lasten vaatteet ja tavaroita, kun kysyin että mitä mahdat pyytää niistä, niin sanoi että saan ne. toinen kaverini hokee koko ajan että voisin ostaa häneltä lasten vatteet.. että eihän jaksa niitä viedä kirpulle tms.

Vierailija
10/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap- olen huomanut saman- jotkut huijaa jotkut ei- itse ostin 50% kierrättettyinä



- mummi osti kaksosten rattaat kirpparilta lahjaksi meille- hajosivat jo eka matkalla- viekää ihmiset romut rsokiin-EI MYYNTIIN PLIZ!!!Ostin uudet brio tuplaponyt 400 e ja ne toimivat monta vuotta moitteetta



- maksoin aina tutulle tavaroista/ vaatteista ettei tule sanomista- paitsi sukulaisilta otin ilmaiseksi lahjoitukset vastaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

laatikollisen vauvan vaatteita, lisäksi toistakymmentä vuotta vanhat sateenvarjorattaat, vaunut, syöttötuolin (huonokuntoinen) ja jotain pikkusälää.

että tunnearvolla oli osuutta asiaan. Onhan tuossa ihan kamala määrä kaikkea kuitenkin, kaikki mitä ko. äiti on tainnut säästää lapsiensa vauva-ajasta. Ei hän näe niitä rumina vanhoina kulahtaneina.

Aina kannattaa vertailla hintoja ja muutenkin esim. ominaisuuksia. Sattuuhan noita silti. Osa on varmaan tahallaan huijattuja, osa ei. Turha niistä on katkeroitua noin pitkäksi ajaksi. Ei se 100e nyt kuitenkaan niiiiiin paljo rahaa ole, että konkurssi olisi tullut. ;)

Vierailija
12/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tyrkytti vanhoja vauvanvaatteita. Luulin saavani jotain laadukasta, kun laittoi yhden vaatelaatikon hinnaksi 30€+ postikulut.



Paskat, paketin avattuani totesin, että roskiin menee lähes kaikki siinä olleet vaatteet, paikallisilta kirppareilta saa priimatavaraa 30€:llä.



Hiukka vitutti, mutta ehkäpä koulukaverini tajusi etten ollut vaatteisiin tyytyväinen kun en enää seuraavaa hänen tyrkyttämäänsä vaatepakettia halunnut lunastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsillani on valtavasti vaatteita (kiitos mummien ja kummien ja oman ompelutaidon). Niinpä perhekerhossa yksi äiti sanoi huomanneensa, että lapseni (3kpl) ovat joka kerta eri vaatteissa kerhossa, olisinko valmis myymään kuopukselta jääneitä vaatteita hänelle. Emmin pitkään ja melkein kieltäydyin, mutta sitten sovin kuitenkin tuovani kassillisen katsottavaksi.



Vaatteet olivat kaikki ihan oikeasti kunnollisia, osa lähes käyttämättömiä (kummi kun osti kuopukselle lisää vaatetta, vaikka tiesi, että isommilta sitä riittää perittäväksi). Tämä äiti katsoi vaatteet läpi ja sanoi, että "eihän täällä ole sitä yhtä haalaria eikä tiettyä puseroa jne.". Sitten hän sanoi, että jos tuosta nyt 15 e maksaa, niin sekin on yläkanttiinsa.



Sanoin ystävällisesti, että kiitos ei, taidan mieluummin antaa ne SPR:lle.

Vierailija
14/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä myin lasten vanhat tavarat serkulleni. pyysin 100 e seuraavista tavaroista:

- 4 v vanhat yhd.vaunut (ehjät, siistit)

- pinnasänky patjoineen, peittoineen, lakanoineen

- kävelytuoli, 2 v vanha

- hoitopöytä

- leluja (fisher price, brio ...)

- muutama vaate (toppahaalari vauvalle esim.)

- kantoliina



Ja haluan sen verran tähdentää, etä ite aattelin hinnaks jotain 50- 70 e, mutta ton 100 e serkkuni halusi maksaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sanon, jos en kehtaa kieltäytyä jostain, että HARKITSEN asiaa vielä, ja otan sitten yhteyttä.



Tuossa tapauksessa olisin todennäköisesti sanonut, että "käväsen vielä katsomassa yhen toisen tutun tavarat. Ilmoittelen sitten vaikka ensi viikolla mihin päädyn valinnoissani!"



On paljon helpompi sitten kieltäytyä kun ei ole siellä toisen kotona kahvipöydässä. Vaikka sitten siellä työpaikalla hihkaisee perään, että "hei, löydettiin kivat vauvatarvikkeet halvalla muualta, ja menin jo sopimaan kaupat (tai: mies jo meni sopimaan kaupat..)"

Vierailija
16/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin vaunujen mallit kehittyy niin nopeasti, että kovin vanhjoa ei kannata ottaa edes ilmaiseksi vaivoikseen, jos ei varmasti tiedä että ovat hyvät käytössä. Jollei sitten hakusessa ole nimenomaan retrot tms. Vaatteissa kans muodit muuttuu ja vanhempien vaatimukset muutenkin.

Vierailija
17/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sanon, jos en kehtaa kieltäytyä jostain, että HARKITSEN asiaa vielä, ja otan sitten yhteyttä.

Tuossa tapauksessa olisin todennäköisesti sanonut, että "käväsen vielä katsomassa yhen toisen tutun tavarat. Ilmoittelen sitten vaikka ensi viikolla mihin päädyn valinnoissani!"

On paljon helpompi sitten kieltäytyä kun ei ole siellä toisen kotona kahvipöydässä. Vaikka sitten siellä työpaikalla hihkaisee perään, että "hei, löydettiin kivat vauvatarvikkeet halvalla muualta, ja menin jo sopimaan kaupat (tai: mies jo meni sopimaan kaupat..)"

Vierailija
18/32 |
06.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

myin jo pinnasängyt yksin nettikirppiksessä patjoineen 100 eurolla ja meni

Vierailija
19/32 |
20.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tajusin sen vasta jälkikäteen, eli vuosia esikoisen syntymän jälkeen. Kun ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta mitä mikin maksaa ja paljonko sen arvo on käytettynä.

Työkaverini kutsui minut käymään kun odotin esikoista, hän sanoi että heillä on valtava määrä vauvatarvikkeita ja vaatteita jos minua kiinnostaa. No totta kai kiinnosti.

Löysin ison laatikollisen vauvan vaatteita, lisäksi toistakymmentä vuotta vanhat sateenvarjorattaat, vaunut, syöttötuolin (huonokuntoinen) ja jotain pikkusälää.

Kaikki tarvikkeet yli 10 vuotta vanhoja ja kuluneita. Vaunut siis sellaiset parvekevaunutasoa olevat iänikuiset.

No, tyrkyttivät ja tyrkyttivät ja totesimme että otamme nuo tavarat. Sitten he kutsuivat kahvipöytään.

Kahvipöydässä kysyin, mitä olemme noista tavaroista velkaa. Kuulemma 100 euroa riittää. Ja tämä tapahtui vuonna 2002.

No mitäs muuta kuin maksoimme ja lähdimme kotiin.

Vasta myöhemmin ymmärsin että maksoimme ihan järkyttävän hinnan tuosta kamasta. Rattaita ei käytetty (menivät roskiin, niin huonot), vaunuja ei voinut talviaikaan käyttää kun renkaat eivät pyörineet kunnolla, luvuimme niistä 3 kk jälkeen, vaatteista käyttöön tuli ehkä 10.

Sitä vain, että varoitus ekaa odottavalle, huijareita riittää.

Tajusin sen vasta jälkikäteen, eli vuosia esikoisen syntymän jälkeen. Kun ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta mitä mikin maksaa ja paljonko sen arvo on käytettynä.

Työkaverini kutsui minut käymään kun odotin esikoista, hän sanoi että heillä on valtava määrä vauvatarvikkeita ja vaatteita jos minua kiinnostaa. No totta kai kiinnosti.

Löysin ison laatikollisen vauvan vaatteita, lisäksi toistakymmentä vuotta vanhat sateenvarjorattaat, vaunut, syöttötuolin (huonokuntoinen) ja jotain pikkusälää.

Kaikki tarvikkeet yli 10 vuotta vanhoja ja kuluneita. Vaunut siis sellaiset parvekevaunutasoa olevat iänikuiset.

No, tyrkyttivät ja tyrkyttivät ja totesimme että otamme nuo tavarat. Sitten he kutsuivat kahvipöytään.

Kahvipöydässä kysyin, mitä olemme noista tavaroista velkaa. Kuulemma 100 euroa riittää. Ja tämä tapahtui vuonna 2002.

No mitäs muuta kuin maksoimme ja lähdimme kotiin.

Vasta myöhemmin ymmärsin että maksoimme ihan järkyttävän hinnan tuosta kamasta. Rattaita ei käytetty (menivät roskiin, niin huonot), vaunuja ei voinut talviaikaan käyttää kun renkaat eivät pyörineet kunnolla, luvuimme niistä 3 kk jälkeen, vaatteista käyttöön tuli ehkä 10.

Sitä vain, että varoitus ekaa odottavalle, huijareita riittää.


Kannattaa katsoa tarkkaan, mitä on ostamassa. Itse en tykkää tapauksista, ketkä kelpuuttavat tavarat ja kotiinmentyä soittavat, että saako palauttaa ja ottavat parhaat päältä, vaikka annan tavarat melkein ilmaiseksi. En periaatteessa pyydäkään hintaa huonommista, vaan niistä paremmista ja huonommat ihan ilmaseks, mut sitte on tuotu huonot takas ja tinkattu mitätöntä hintaa vielä alemmaksi. Se suututtaa.

Vierailija
20/32 |
20.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viekää SPR:lle tai muulle hyväntekeväisyyskirpparille (jolle haluaisitte muutenkin lahjoittaa rahaa). Siellä osataan laittaa hinnat järkeviksi. Jokainen voi sitten itse käydä ostamassa kirpparilta juuri ne vaatteet ja tarvikkeet, joista pitää.



Teette samalla hyväntekeväisyyttä, työllistätte ihmisiä ja laitatte tavaran oikeasti kiertämään. Kaikkein köyhinkin suomalaisperhe löytää pienellä summalla kaiken tarvitsemansa kirpparilta - ja saa itse valita. Kukaan ei joudu myymään liian halvalla tai ostamaan liian kalliilla. Kenenkään kaappeihin ei jää lojumaan vaatteita, joita ei kehtaa antaa eteenpäin (ennen kuin lapsi on isompi), kun on saanut ne kaverilta. Eikä tarvitse tehdä kauppaa kaverien kanssa.