Lue keskustelun säännöt.
Äitini mielestä olen liian nuori äiti, kyllästynyt hänen "valitukseensa" ym.
05.06.2010 |
Meillä on kohta 1kk ikäiset kaksoset, joiden kanssa ainakin alku on ollut melkoisen raskas. Eivät kait ole normaalia itkuisempia, mutta toinen valvoo yöt ja toinen päivät niin jää omat unet suhteellisen vähiin. No, onneks on hyvä tukiverkko ja tällä ollaan selvitty jotenkin.
Minä olen siis 18v (kuukauden päästä 19v) ja mieheni on 21v. Nuoresta iästämme huolimatta vauva oli toivottu ja ehdimme tavallaan yrittää vauvaa pari vuotta. Tuo yrittää on ehkä väärä ilmaisu, sanotaan, että mentiin periaatteella tulee jos on tullakseen. Tiesin, etten läheskään joka kerta ovuloi ja tämä vaikeuttaa raskautumista. Tiesimme/tiedämme kyllä, että tuota voi hoitaa, mutta ajattelimme ensin katsoa tulenko raskaaksi ilman apua, iän puolesta kun ei vielä mikään kiire ollut.
Äitini on itse teiniäiti (sai minut 15-vuotiaana) ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli raskaudestani kuullessaan, että hän on liian nuori mummoksi. Tuon jälkeen sain koko raskausajan kuulla miten olemme liian nuoria vanhemmiksi, vaikka meillä molemmilla on ammattitutkinto ja vakituiset työpaikat ja kaikki muutenkin hyvin. Menimme naimisiin raskauteni ollessa aivan alussa, tämäkin oli äitini mielestä vikatikki, koska eroamme kuitenkin.
Nyt kun kaksoset ovat syntyneet, niin äitini on viettänyt meillä paljon aikaa ja hänestä on kyllä apuakin, mutta en vaan enää jaksa kuunnella miten teen kaiken väärin hänen mielestään. Tiedän, että tässä vaiheessa vielä ehkä enemmän tunteikas ja ehkä osin siksi äitini sanomiset saavat minut monesti itkemään ja henkisesti olen aivan rikki enkä enää vaan jaksa hänen valitustaan.
Olen puhunut tästä äidilleni, miten hänen puheensa satuttavat ja kyllä hän on sen itsekin nähnyt kun olen hänen sanomistensa jälkeen alkanut itkeä. Silti äitini on pakko sanoa kaikesta, että miten hän tekisi tämän ja tämän, jos olisi minä ja sanomiset tulevat siihen tyyliin, että se hänen tapansa on se ainoa oikea.
Raskausaikana ajattelin, että tuo äitini käytös menee ohi kunhan kaksoset syntyy, että se on vaan äitini tapa sopeutua, mutta nyt on kaksoset jo maailmassa ja sama vaan jatkuu. Jos näin jatkuu vielä pitkään niin sitten kyllä en enää päästä äitiäni meille kylään. Tämän väsymyksen keskellä kun kaikesta yrittää vaan selvitä jotenkin ei enää jaksais kuunnella miten on liian nuori ja että ois kannattanut tehdä lapset vasta nuorempana tai sitten arvostelee kun toinen kaksosista saa (lypsetyn) maidon pullosta ja vain toinen tissistä. Minusta on helpompaa imettää vain yhtä kun että imettäisin kahta kerralla.
Kommentit (58)
on paljon töitä joihin ei edes mitään ammattitutkintoa vaadita.
amislaiset taas paasaa siitä omasta erinomaisesti ammatistaan, jonka ovat opetelleet.
fiksumpi ihminen lukaisisi ammattikoulun vaatimukset läpi alta aikayksikön, mutta ai niin, amiksessa ei ole sellaista akateemista vapautta että voisi vaikka vuodessa suorittaa tutkinnon jos on lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoi.
Ap:lle, älä katkaise välejä mutta keskustele tai kirjoita kirje äidillesi tunnelmistasi. Koita osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan ja olla kiitollinen avusta, kerro että kunnioitat hänen osaamistaan ja korvaamatonta apuaan jne., mutta älä unohda omia rajojasi, vaan puolusta asiallisesti asemaasi äitinä ja itsenäisenä aikuisena, joka päättää oman perheensä asioista. Ja sen keskustelun jälkeen pidä rajoistasi kiinni, ei tarvitse heittää mummoa pihalle, mutta älä anna lytätä itseäsi. Voi olla että äitisi on nyt vain kehittänyt sellaisen tavan puhua noin, ei ehkä osaa muuta tai hillitä itseään, vaikka tietää että loukkaannut. Koita ottaa aikuismainen asenne häneen, äläkä käyttäydy kuin uhmaikäinen kiukutteleva teini, siitä äitisi saa vain lisää vettä myllyynsä ja kuvittelee entisestään että olet liian nuori ja itsekin vielä lapsi etkä kykene hoitamaan lapsiasi. Teidän suhteenne on nyt muuttumassa, äitisi ei tietysti ikinä lakkaa olemasta äiti sinulle, mutta hänen uusi roolinsa olisi nyt olla isoäiti. Aina ihmissuhteet ei mene niin kuin itse haluaisi ja ihmiset ei käyttäydy niin kuin unelmissaan toivoisi, vaan skismoja syntyy, mutta sinulla on vain yksi äiti, johon olisi kaikkien kannalta hyvä säilyttää lämpimät välit.
Äidillesi on varmasti itselleenkin kova paikka tämä, ja hän on huolissaan sinun jaksamisesi lisäksi lapsenlapsistaan. Mutta rajat on pidettävä, mieti myös nojaatko liikaa isoäidin apuun. Totta kai apua on pyydettävä ja otettava vastaan, mutta eihän äidillesi vain ole muodostunut sellaista kuvaa, että hän on vastuussa teistä kaikista. Hän on tosiaan sinunkin äitisi, jolle sinun täytyy osoittaa että pärjäät ja osaat olla äiti. Totta kai hänen äitinä täytyisi kunnioittaa sinun itsenäisyyttäsi, mutta aina ne isoäidit ei voi hösäämiselleen mitään. Silloin täytyy vain napakasti sanoa että nyt aikalisä, otetaan ihan rauhallisesti, tai lähetetään avulias mummo vaikka sinne vaunukävelylle tai lähdetään itse tilanteesta, jos ei osata muuten hillitä kieltään. Tämä tilanne voisi olla teitä lähentävä, molemmat olette olleet nuoria äitejä, voisitte keskustella siitä kokemuksesta.
..vielä lasten hankkimista! Minulta menisi jalat alta! Mikä ihme lisääntymisvietti se vaivaa joitakin teinejä? Ilmeisesti oma huono äitisuhde. Kun saan nuken syliini, se hyväksyy minut!
.. minä kyllä en kuuntelisi äidin mäkättämistä hetkeäkään. Viimeinen asia mitä tarvitset on negatiivinen arvostelu! Sinuna kyllä ottaisin erätauon, vaikka kuukauden kaksikin täydellistä pesäeroa äidistäsi. Kuten joku jo mainitsikin, jos äitisi ei osaa tukea ja kannustaa, ei tarvitse olla yhteydessä! Kannattaa napakasti sanoa että tämä on MINUN elämäni ja MINUN tapani hoitaa lapseni. Jos meno ei miellytä -ole hyvä ja poistu. Testattu on ja toimivaksi metodiksi havaittu.
Ja on totta että kahden vauvan rumbassa väsyy jokainen iästä riippumatta.
Äidilläsi ongelmana on "omien virheiden" syökseminen nyt sinun niskoillesi. Kantaa huonoaomaatuntoa mahdollisesti sinun vauva ajastasi. On itsekin vielä lapsentekoiässä, joten saattaa hiljaisesti potea vauvakuumetta ja yrittää päteä, miten hän nyt vanhempana olisi paljon oivallisempi äidiksi.
Olet tehnyt lapsesi juuri oikeassa iässä. tuossaiässä ne kuuluukin tehdä.
Mietipä niitä kaikkia aikaisempia sukupolvia taaksepäin. hyvin harvinaista oli, että lapsen teko aloitettiin 30-vuotiaina. Sen ikäisiä ihmisiä pidettiin jo tosi senioreina. Ja faktahan se tänäkin päivänä on. Biologinen kello ei valehtele. Itsekin nyt kolmikymppisenä, nuorena lapset saaneena voin rehellisesti olla tyytyväinen elämääni. Elin elämäni niin kuin kuuluikin elää ja nyt nautin tästä päivästä. Ja totta minullakin oli tutkinto suoritettu ja työ takataskussa ennen äitiyttä. Jokainen joka paasaa sen aikuisuuden tuomasta elämän kokemuksesta, niin puhuu paskaa. Joku voi elää hyvin "köyhän" elämän 30-seksi ja joku voi olla kokenut jo kaiken mitä elämällä on tarjota jo 18-vuotiaana. Minä olen yksi niistä joka on joutunut kaiken kokemaan jo hyvin nuorella iällä. Tällä hetkellä olenkin henkisesti aika vanha ja vahva ikätovereiheni verrattuna.
Tsemppiä kovasti sinne ja jos äitisi käytös käy mahdottomaksi, niin keskustelun jälkeen hetkeksi suhde tauolle. Olet täysi-ikäinen ja ja sinä miehinesi päätätte teidän kodin / lapsien kasvatukseen ja hoitoon liittyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äitini yhä edelleen luulee tietävänsä kaiken paermmin kuin minä. Ehkä toisilla on vaan sellanen persoonallisuus?
Vaikutat varsin hyvältä äidiltä ja mielestäni sinun kannattaisi sanoa äidillesi, että ottaa vähän etäisyyttä ja antaa sinun olla itse äiti lapsillesi. Voi ihan hyvin olla, että olet henkisesti kypsempi kuin äitisi, joka on ilmeisesti vasta 33v tms.?
oppisopimuksella ammatin en siis elä teidän verorahoillanne, miehelläni on myös ammattitutkinto ja nyt kouluttaa itseään lisää työn ohessa.
Me tulemme pitämään lapset kotona 2v ikään, tosin mies jää kaksosten kanssa kotiin kun ovat n. 1v ja sen jälkeen menevät joko pph:lle tai tulee hoitaja kotiin.
Ja jos osasitte lukea niin jo aloituksessa kirjoitin, että meillä on vakituiset työpaikat molemmilla ja vaikka tulisi potkut niin voimme hakea töitä toisesta paikasta tai perustaa yrityksen, joka on tarkoitus jokusen vuoden päästä kuitenkin toteuttaa.
Olen tästä keskustellut äitini kanssa, mutta hän ei ymmärrä miten sanansa satuttavat ja kuulostaa miten lapselliselta tahansa niin minusta hänellä ei ole oikeutta arvostella minun tai mieheni vanhemmuutta. Minusta hänen kuuluisi olla tukena eikä vihjata liian nuorena vanhemmaksi tulemiseen joka käänteessä.
ap
no eihän mikään ammattikoulun ammatti takaa työpaikkaa tai elantoa! ja sit nää 18-vuotiaat äidit laittaa lapsensa vuoden kuluttua virikehoitoon päiväkotiin ja ryhtyy itse työttömäksi.
Ja voit ajatella sitten 36-vuotiaana isoäitinä, että olinkohan mä vähän nuori kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan siinäkin sulateltavaa, olla 33-vuotiaana isoäiti niin kuin sun äitisi!
ehkä tässä näkyy just toi ikäasia.
sun äitisi on saanut lapsensa tosi nuorena ja nyt sitten tosi nuorena isoäitinä mäkättää sulle. ehkä ikä olisi tosiaan vähän kypsyttänyt häntä ja hän osaisi suhtautua vähän reippaammin.
toivottavasti itse osaat 15 vuoden kuluttua olla avarakatseinen, kun sinusta tulee isoäiti! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oppisopimuksella ammatin en siis elä teidän verorahoillanne, miehelläni on myös ammattitutkinto ja nyt kouluttaa itseään lisää työn ohessa. Me tulemme pitämään lapset kotona 2v ikään, tosin mies jää kaksosten kanssa kotiin kun ovat n. 1v ja sen jälkeen menevät joko pph:lle tai tulee hoitaja kotiin. Ja jos osasitte lukea niin jo aloituksessa kirjoitin, että meillä on vakituiset työpaikat molemmilla ja vaikka tulisi potkut niin voimme hakea töitä toisesta paikasta tai perustaa yrityksen, joka on tarkoitus jokusen vuoden päästä kuitenkin toteuttaa. Olen tästä keskustellut äitini kanssa, mutta hän ei ymmärrä miten sanansa satuttavat ja kuulostaa miten lapselliselta tahansa niin minusta hänellä ei ole oikeutta arvostella minun tai mieheni vanhemmuutta. Minusta hänen kuuluisi olla tukena eikä vihjata liian nuorena vanhemmaksi tulemiseen joka käänteessä. ap
no eihän mikään ammattikoulun ammatti takaa työpaikkaa tai elantoa! ja sit nää 18-vuotiaat äidit laittaa lapsensa vuoden kuluttua virikehoitoon päiväkotiin ja ryhtyy itse työttömäksi. Ja voit ajatella sitten 36-vuotiaana isoäitinä, että olinkohan mä vähän nuori kuitenkin.
ainakin kirjoituksistasi niin voi päätellä :)
pakko oli kommentoida jotain positiivista, kun monella tuo asenne tuntuu olevan päivästä toiseen ja asiasta riippumatta aina negatiivinen.
että äidilläsi on noin ikävä asenne! Kaksosten kanssa on enemmän kuin tuplasti työtä ja olisi varmasti helpompaa, jos voisit välillä saada tukea omalta äidiltäsi. Enkä tarkoita, että pitäisi hoitaa jatkuvasti lapsia, vaan sitä että tukisi sinun vanhemmuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tätä mieltä niin perustele miksi???
Ihan varmasti on sopeutumista, mutta hyvä äiti olisi lapsensa tukena eikä valittaisi kaikesta. Ei se nuorena mummoksi tulo sitä oikeuta.
Ap vaikuttaa todella vastuuntuntoiselta kirjoitusten perusteella enkä ymmärrä teitä, jotka ap:tä mollaatte. Valvokaa itse yöt ja päivät ja sanokaa sitten, ettei väsytä. Meillä oli vain yksi vauva, mutta hän itki yöt ja päivät ja tiedän mitä se valvominen on. Olin ihan poikki jo pari viikkoa valvottuani.
onhan siinäkin sulateltavaa, olla 33-vuotiaana isoäiti niin kuin sun äitisi!
mutta äitini käytös vaikuttaa välillä enemmän teinin käytökseltä kun isoäidin. Olen puhunut äidilleni, kirjoittanut paperille ajatuksiani meidän tämänhetkisistä väleistä ja minkä toivoisin olevan toisin jne, mutta mikään ei auta, sama vaan jatkuu. En jaksa enää tuota valitusta päivästä toiseen.
En/emme myöskään nojaa liikaa äitini apuun. Äitini on meillä kyllä melkeinpä päivittäin, mutta enimmäkseen valittamassa, ei pahemmin hoida kaksosia. Tekee pyytäessä, mutta ei tee mieli pyytää kun jos tekee jotain kaksosten kanssa niin tehdessään aina jaksaa kertoa miten tämä ja tämä oikeasti kuuluu tehdä. Mieluummin teen itse tai annan anopin tehdä, jos on kylässä. Anoppi hoitaa kaksosia ilman pyytämistä, äitini lähinnä vain jos pyytää.
Olen niin henkisesti kun fyysisestikin loppu ja jos äitini ei lopeta valitustaan niin hänellä ei ole enää meille asiaa. Tämän olen sanonut ja myös kirjoittanut äidilleni, on siis tästä tietoinen.
Tiedän, että minulla on vain yksi äiti, mutta mieluummin elän ilman häntä, jos ei osaa muuta kun valittaa ja arvostella.
Jos lapseni tulisi teininä raskaaksi, se olisi varmasti järkytys, mutta päättipä hän raskauden suhteen mitä tahansa olisin hänen tukenaan, en toitottaisi miten hän on liian nuori vanhemmaksi. Kertoisin tietysti myös mitä vanhemmuus tuo tullessaan. Tuolla teinillä tarkoitan 15-17v, haluaisin siis että omat lapseni saisi edes peruskoulun käytyä ennen lapsia, vaikka kyllähän sitä voi opiskella lasten jälkeenkin. Minä en itse enää koe olevani mikään teini, vaikka kait sitä olen vieläkin reilun vuoden ajan.
ap
Hoh hoi.
Ap:lle, älä katkaise välejä mutta keskustele tai kirjoita kirje äidillesi tunnelmistasi. Koita osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan ja olla kiitollinen avusta, kerro että kunnioitat hänen osaamistaan ja korvaamatonta apuaan jne., mutta älä unohda omia rajojasi, vaan puolusta asiallisesti asemaasi äitinä ja itsenäisenä aikuisena, joka päättää oman perheensä asioista. Ja sen keskustelun jälkeen pidä rajoistasi kiinni, ei tarvitse heittää mummoa pihalle, mutta älä anna lytätä itseäsi. Voi olla että äitisi on nyt vain kehittänyt sellaisen tavan puhua noin, ei ehkä osaa muuta tai hillitä itseään, vaikka tietää että loukkaannut. Koita ottaa aikuismainen asenne häneen, äläkä käyttäydy kuin uhmaikäinen kiukutteleva teini, siitä äitisi saa vain lisää vettä myllyynsä ja kuvittelee entisestään että olet liian nuori ja itsekin vielä lapsi etkä kykene hoitamaan lapsiasi. Teidän suhteenne on nyt muuttumassa, äitisi ei tietysti ikinä lakkaa olemasta äiti sinulle, mutta hänen uusi roolinsa olisi nyt olla isoäiti. Aina ihmissuhteet ei mene niin kuin itse haluaisi ja ihmiset ei käyttäydy niin kuin unelmissaan toivoisi, vaan skismoja syntyy, mutta sinulla on vain yksi äiti, johon olisi kaikkien kannalta hyvä säilyttää lämpimät välit.
Äidillesi on varmasti itselleenkin kova paikka tämä, ja hän on huolissaan sinun jaksamisesi lisäksi lapsenlapsistaan. Mutta rajat on pidettävä, mieti myös nojaatko liikaa isoäidin apuun. Totta kai apua on pyydettävä ja otettava vastaan, mutta eihän äidillesi vain ole muodostunut sellaista kuvaa, että hän on vastuussa teistä kaikista. Hän on tosiaan sinunkin äitisi, jolle sinun täytyy osoittaa että pärjäät ja osaat olla äiti. Totta kai hänen äitinä täytyisi kunnioittaa sinun itsenäisyyttäsi, mutta aina ne isoäidit ei voi hösäämiselleen mitään. Silloin täytyy vain napakasti sanoa että nyt aikalisä, otetaan ihan rauhallisesti, tai lähetetään avulias mummo vaikka sinne vaunukävelylle tai lähdetään itse tilanteesta, jos ei osata muuten hillitä kieltään. Tämä tilanne voisi olla teitä lähentävä, molemmat olette olleet nuoria äitejä, voisitte keskustella siitä kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mollaajia kannata kuunnella. oon ite 21 ja odotan ensimmäistäni ja kai minut näin ollen voi nykyään laskea nuoreksi äidiksi. täällä vaan turhaan yleistellään kaikki asiat. sillä oma äitini oli vasta melkein 29 kun sai minut ja kaksoisveljeni ja silti ollut koko ajan tukenani. ja oli isäni kanssa pelkästään vain iloinen kun menin viime kesänä naimisiin mieheni kanssa. ulkopuolisilta olen kyllä saanut sitten siitäkin edestä kuulla että pistän elämäni pilalle ja olenkohan millainen äiti kun nuori vielä olen. mutta onneksi oma äitini tukee. mutta paljon jaksamista sinulle ja toivottavasti oma äitisi tokeentuisi jossain vaiheessa ja osaisi iloita mummoudestaan.
Minusta on teinimäistä "laittaa välit poikki". Aikuisuuteen kuuluu se, että kykenee säilyttämään oman erillisyytensä ja itsenäisyytensä laittamatta välejä poikki.
Voit ottaa etäisyyttä, mutta voit tehdä sen tyylikkäästi, etkä ovia paukutellen.
Miten sun äidinäitisi suhtautuu asiaan? Siis sinun isoäitisi, lasten iso-isoäiti? Oliko hän kova neuvomaan sun äitiäisi aikoinaan? Joskus ihmiset tajuamattakaan toistavat vanhoja kuvioita.
on kertonut, että oli se aluksi pieni järkytys, mutta kun äitini ja isäni päättivät pitää minut niin äidinäitini oli tukena. Äitini ja isäni asuivat ensimmäiset kuukaudet äidinäidilläni ja sitten muuttivat omaan asuntoon. Äidinäitini auttoi silti eikä koskaan valittanut samalla tavalla kun äitini.
Ja tälle yhdelle "viisastelijalle". Minä tarkoitan välien katkaisulla sitä, että jos äitini ei osaa olla valittamatta niin hän ei ole meille tervetullut. Sen sijaan jos myöhemmin ymmärtää virheensä ja osaa tehdä muutakin kun valittaa niin saa tulla kyläilemään. Jos tämä on teinimäistä käyttäytymistä niin kerro miten sitten pitäisi tehdä? Sietää vain, vaiko?
ap
Miten sun äidinäitisi suhtautuu asiaan? Siis sinun isoäitisi, lasten iso-isoäiti? Oliko hän kova neuvomaan sun äitiäisi aikoinaan? Joskus ihmiset tajuamattakaan toistavat vanhoja kuvioita.
Harvalla meistä äiti on kuitenkaan sellainen, että yrittäisi edes vähän neuvoa (nimim. kokemusta löytyy)... Kyse on ihan puhtaasti siitä, että sinä olet äitisi silmissä edelleen hänen oma pieni tyttönsä, et aikuinen nainen. :( Tämä vielä korostuu, kun tulit niin nuorena äidiksi.
Olet varmasti väsynyt ja herkkänä, mutta koita antaa sanomisten mennä toisesta korvasta ulos ja teet kuten parhaaksi näet. Muista aina, että sinä ja miehesi olette ne vanhemmat.
En tarkoittanut että toimit kuin teini, enkä tarkoittanut viestiäni mollaavaksi. Minä olin 24-vuotias kun esikoinen syntyi, ja oman äitini mielestä olin "teiniäiti". Välimme olivat muutenkin aika kireät ennen raskautta ja sen alussa myös. Pahinta mitä itse saatoin tehdä, oli heittäytyä "lapseksi" ja itkeä ja huutaa äidille sitä mitä haluaisin hänen tekevän/olevan. Parasta mitä suhteemme eteen oli tehdä, oli osoittaa pystyväni ja pärjääväni ja tietäväni asioita ja osaavani tehdä perusteltuja valintoja äitinä. Kerran käytiin todella kipeästi läpi niitä isoäidin rajoja, mutta sen jälkeen on mennyt tosi hyvin. Kerran tai kaksi on äiti päässyt tai joutunut huomauttamaan lapsen pukemisesta (liian vähän vaatetta ollut päällä hänen mielestään), mutta muutoin hänellä on ollut hyviä neuvoja ja olen ne yrittänyt ottaa vastaan ja ihan "järjestänyt" sellaisia lapseen liittyviä asioita, joissa hänellä on omakohtaista tietoa ja joista olen voinut tasaveroisena äitinä keskustella hänen kanssaan.
Mutta jos teillä on noin tulehtunut tilanne, minä sinuna ottaisin ihan todella kissan pöydälle ja vetäisin ne rajat kovemmalla kädellä, jos tähän asti et ole saanut kantaasi menemään perille. Sanoisin vaikka että olen lopen kyllästynyt siihen nuoren äidin vähättelyyn, hän on itse ollut sinua vielä reilusti nuorempi äiti ja hoitanut homman hienosti, nyt hänen apunsa on isoäitinä toivottua mutta ei jatkuvana kritisoijana. Ja jos hän ei suostu kunnioittamaan sinun tunteitasi ja hyväksymään sinun päätöksiäsi äitinä, sinun täytyy nyt pitää huolta omasta jaksamisestasi ja jatkossa hän on tervetullut teille kutsuttuna. (Ja sitten ottaisin asiakseni kutsua hänet sitä useammin kylään mitä paremmin hän käyttäytyisi.) Koittaisin olla syyttelemättä siitä ja tästä ja tuosta tai edes kiihtymättä, vaan pitäytyisin asiassa ja kertoisin että pienten kaksosten äitinä minä en tarvitse enää yhtään lisää rasitusta omalta äidiltäni, joten jatkossa kutsun sinua kylään vain silloin kun jaksan taas sen jatkuvan nollaamisen. Tai jotenkin noin.
mutta äitini käytös vaikuttaa välillä enemmän teinin käytökseltä kun isoäidin. Olen puhunut äidilleni, kirjoittanut paperille ajatuksiani meidän tämänhetkisistä väleistä ja minkä toivoisin olevan toisin jne, mutta mikään ei auta, sama vaan jatkuu. En jaksa enää tuota valitusta päivästä toiseen.
En/emme myöskään nojaa liikaa äitini apuun. Äitini on meillä kyllä melkeinpä päivittäin, mutta enimmäkseen valittamassa, ei pahemmin hoida kaksosia. Tekee pyytäessä, mutta ei tee mieli pyytää kun jos tekee jotain kaksosten kanssa niin tehdessään aina jaksaa kertoa miten tämä ja tämä oikeasti kuuluu tehdä. Mieluummin teen itse tai annan anopin tehdä, jos on kylässä. Anoppi hoitaa kaksosia ilman pyytämistä, äitini lähinnä vain jos pyytää.
Olen niin henkisesti kun fyysisestikin loppu ja jos äitini ei lopeta valitustaan niin hänellä ei ole enää meille asiaa. Tämän olen sanonut ja myös kirjoittanut äidilleni, on siis tästä tietoinen.
Tiedän, että minulla on vain yksi äiti, mutta mieluummin elän ilman häntä, jos ei osaa muuta kun valittaa ja arvostella.
Jos lapseni tulisi teininä raskaaksi, se olisi varmasti järkytys, mutta päättipä hän raskauden suhteen mitä tahansa olisin hänen tukenaan, en toitottaisi miten hän on liian nuori vanhemmaksi. Kertoisin tietysti myös mitä vanhemmuus tuo tullessaan. Tuolla teinillä tarkoitan 15-17v, haluaisin siis että omat lapseni saisi edes peruskoulun käytyä ennen lapsia, vaikka kyllähän sitä voi opiskella lasten jälkeenkin. Minä en itse enää koe olevani mikään teini, vaikka kait sitä olen vieläkin reilun vuoden ajan.
ap
Hoh hoi.
Ap:lle, älä katkaise välejä mutta keskustele tai kirjoita kirje äidillesi tunnelmistasi. Koita osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan ja olla kiitollinen avusta, kerro että kunnioitat hänen osaamistaan ja korvaamatonta apuaan jne., mutta älä unohda omia rajojasi, vaan puolusta asiallisesti asemaasi äitinä ja itsenäisenä aikuisena, joka päättää oman perheensä asioista. Ja sen keskustelun jälkeen pidä rajoistasi kiinni, ei tarvitse heittää mummoa pihalle, mutta älä anna lytätä itseäsi. Voi olla että äitisi on nyt vain kehittänyt sellaisen tavan puhua noin, ei ehkä osaa muuta tai hillitä itseään, vaikka tietää että loukkaannut. Koita ottaa aikuismainen asenne häneen, äläkä käyttäydy kuin uhmaikäinen kiukutteleva teini, siitä äitisi saa vain lisää vettä myllyynsä ja kuvittelee entisestään että olet liian nuori ja itsekin vielä lapsi etkä kykene hoitamaan lapsiasi. Teidän suhteenne on nyt muuttumassa, äitisi ei tietysti ikinä lakkaa olemasta äiti sinulle, mutta hänen uusi roolinsa olisi nyt olla isoäiti. Aina ihmissuhteet ei mene niin kuin itse haluaisi ja ihmiset ei käyttäydy niin kuin unelmissaan toivoisi, vaan skismoja syntyy, mutta sinulla on vain yksi äiti, johon olisi kaikkien kannalta hyvä säilyttää lämpimät välit.
Äidillesi on varmasti itselleenkin kova paikka tämä, ja hän on huolissaan sinun jaksamisesi lisäksi lapsenlapsistaan. Mutta rajat on pidettävä, mieti myös nojaatko liikaa isoäidin apuun. Totta kai apua on pyydettävä ja otettava vastaan, mutta eihän äidillesi vain ole muodostunut sellaista kuvaa, että hän on vastuussa teistä kaikista. Hän on tosiaan sinunkin äitisi, jolle sinun täytyy osoittaa että pärjäät ja osaat olla äiti. Totta kai hänen äitinä täytyisi kunnioittaa sinun itsenäisyyttäsi, mutta aina ne isoäidit ei voi hösäämiselleen mitään. Silloin täytyy vain napakasti sanoa että nyt aikalisä, otetaan ihan rauhallisesti, tai lähetetään avulias mummo vaikka sinne vaunukävelylle tai lähdetään itse tilanteesta, jos ei osata muuten hillitä kieltään. Tämä tilanne voisi olla teitä lähentävä, molemmat olette olleet nuoria äitejä, voisitte keskustella siitä kokemuksesta.
no eihän mikään ammattikoulun ammatti takaa työpaikkaa tai elantoa! ja sit nää 18-vuotiaat äidit laittaa lapsensa vuoden kuluttua virikehoitoon päiväkotiin ja ryhtyy itse työttömäksi.
Ja voit ajatella sitten 36-vuotiaana isoäitinä, että olinkohan mä vähän nuori kuitenkin.