Lue keskustelun säännöt.
Äitini mielestä olen liian nuori äiti, kyllästynyt hänen "valitukseensa" ym.
05.06.2010 |
Meillä on kohta 1kk ikäiset kaksoset, joiden kanssa ainakin alku on ollut melkoisen raskas. Eivät kait ole normaalia itkuisempia, mutta toinen valvoo yöt ja toinen päivät niin jää omat unet suhteellisen vähiin. No, onneks on hyvä tukiverkko ja tällä ollaan selvitty jotenkin.
Minä olen siis 18v (kuukauden päästä 19v) ja mieheni on 21v. Nuoresta iästämme huolimatta vauva oli toivottu ja ehdimme tavallaan yrittää vauvaa pari vuotta. Tuo yrittää on ehkä väärä ilmaisu, sanotaan, että mentiin periaatteella tulee jos on tullakseen. Tiesin, etten läheskään joka kerta ovuloi ja tämä vaikeuttaa raskautumista. Tiesimme/tiedämme kyllä, että tuota voi hoitaa, mutta ajattelimme ensin katsoa tulenko raskaaksi ilman apua, iän puolesta kun ei vielä mikään kiire ollut.
Äitini on itse teiniäiti (sai minut 15-vuotiaana) ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli raskaudestani kuullessaan, että hän on liian nuori mummoksi. Tuon jälkeen sain koko raskausajan kuulla miten olemme liian nuoria vanhemmiksi, vaikka meillä molemmilla on ammattitutkinto ja vakituiset työpaikat ja kaikki muutenkin hyvin. Menimme naimisiin raskauteni ollessa aivan alussa, tämäkin oli äitini mielestä vikatikki, koska eroamme kuitenkin.
Nyt kun kaksoset ovat syntyneet, niin äitini on viettänyt meillä paljon aikaa ja hänestä on kyllä apuakin, mutta en vaan enää jaksa kuunnella miten teen kaiken väärin hänen mielestään. Tiedän, että tässä vaiheessa vielä ehkä enemmän tunteikas ja ehkä osin siksi äitini sanomiset saavat minut monesti itkemään ja henkisesti olen aivan rikki enkä enää vaan jaksa hänen valitustaan.
Olen puhunut tästä äidilleni, miten hänen puheensa satuttavat ja kyllä hän on sen itsekin nähnyt kun olen hänen sanomistensa jälkeen alkanut itkeä. Silti äitini on pakko sanoa kaikesta, että miten hän tekisi tämän ja tämän, jos olisi minä ja sanomiset tulevat siihen tyyliin, että se hänen tapansa on se ainoa oikea.
Raskausaikana ajattelin, että tuo äitini käytös menee ohi kunhan kaksoset syntyy, että se on vaan äitini tapa sopeutua, mutta nyt on kaksoset jo maailmassa ja sama vaan jatkuu. Jos näin jatkuu vielä pitkään niin sitten kyllä en enää päästä äitiäni meille kylään. Tämän väsymyksen keskellä kun kaikesta yrittää vaan selvitä jotenkin ei enää jaksais kuunnella miten on liian nuori ja että ois kannattanut tehdä lapset vasta nuorempana tai sitten arvostelee kun toinen kaksosista saa (lypsetyn) maidon pullosta ja vain toinen tissistä. Minusta on helpompaa imettää vain yhtä kun että imettäisin kahta kerralla.
Kommentit (58)
joten ei sinun tarvitse kuunnella äitisi valitusta ellet halua. Simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan sinä nuori, mutta nalkuttaminen ei ole varmaankaan ole tarvitsemaasi apua ja tukea. Elämä ei aina mene saman kaavan mukaan. Luota omiin näkemyksiisi, irrottaudu ihan tietoisesti äitisi mielipiteistä, uskalla tehdä asiat omalla tavallasi ja olla eri mieltä.
Jos äitisi ei tuosta tokene hommaa tukea muualta, esim äitikerhoista, neuvolasta, naapureilta, ystäviltä. Sellaisilta ihmisiltä jotka tulevat valintaasi
Tsemppiä sulle ja tee itse niin kuin parhaaksi näet.
Kyllä väsymys helpottuu ja asiat lähtee menemään omalla painollaan
sinun nuori äitiytesi hänelle muistoja pintaan? Sano, että kuulostaa siltä ettei hän oikein osaa suhtautua hyvin äidiksi tulemiseesi, mutta että nyt on kyse sinun elämästäsi, eikä äitisi historiasta.
Minunkin äitini tuli nuorena raskaaksi ja kun sekä minä että siskoni saimme lapsia nuorena, hän oli molempien vauvauutisista hyvin järkyttynyt. Hoksasin kyllä nopeasti, että se järkytys pohjautui hänen omiin kokemuksiinsa. Silloin kun hän oli nuori äiti, hän oli yhteiskunnan pohjasakkaa ja eron myötä kahta pahemmin. Tukea ei saanut mistään, piti pärjätä tosi niukasti (mm. keitellä niitä vaippoja pitkin öitä) ja elämä oli varmasti järkyttävän haastavaa kahden pienen lapsen kanssa. Siksi sekä minun että siskoni vauvauutiset nostivat hänen vanhaa ahdistustaan pintaan ja se purkautui meihin.
tuo pintaan myös oman äitisuhteen ja mummolle muistoja omasta tuoreesta äitiydestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja irrottautua natkutuksista ja luoda omat tapasi hoitaa asioita. Jos äitisi ei osaa olla kannustava ja tukea, sitten ei tarvitse käydä eikä soitella.
Äiti on pettynyt, koska tietää henk.koht. kokemuksestaan, että olisi parempi tehdä lapset teini-iän jälkeen. Jännä juttu muuten, miten tämäkin näköjään periytyy sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo aloituksessa sanoin, että unet jää vähiin, mutta tämä nyt ei ollut se asian ydin vaan se, että äitini valittaa joka asiasta. Kaikessa on päällimmäisenä se, että miten olen nuori ja että vanhemmalla iällä kuulemma ois kaikki paremmin jne.
Toki tiedän itsekin olevani nuori, mutta kun mieluummin teen ne lapset nuorena kun joskus 30v iässä enkä nyt tarkoita tätä pahalla, tämä on minun mielipiteeni/ajatukseni.
Mietin itsekin tuota, että voisko johtua äitini teiniäitiydestä tämän käytös. On kyllä kertonut, että pärjäsivät isäni kanssa hyvin ja antanut erittäin positiivisen kuvan tuosta ajasta.
Teen/teemme kyllä asiat omalla tavallamme ja kasvatamme/hoidamme lapset niin kun meistä on paras. Olen totaalisen kyllästynyt arvosteluun, etten ikinä tee mitään oikein ja kaikessa päällimmäisenä tuo ajatus, miten nuoruuteni takia en osaa sitä tai tätä.
En vaan haluaisi katkaista välejä äitiini, mutta ei tässä kohta enää ole muuta vaihtoehtoa kun hän vaan arvostelee.
Anoppi on onneks ollut mitä ihanin, emme mekään kaikessa samaa mieltä ole, mutta anoppi ei koskaan ole kauhistellut miten nuorena tulimme vanhemmiksi, vaikka anoppi on saanut esikoisensa 40-vuotiaana.
ap
Vaikka tuplat ei vielä kuukauttakaan?
Äiti on pettynyt, koska tietää henk.koht. kokemuksestaan, että olisi parempi tehdä lapset teini-iän jälkeen. Jännä juttu muuten, miten tämäkin näköjään periytyy sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin vauva on esikoisena aina raskas, puhumattakaan kahdesta. Kyllä nämäkin superäidit olisivat silmät ristissä mutta eihän mitään myönnetä- kärsitään hiljaa sen lainarivarin seinien sisällä ja purraan hammasta kun ei uskalleta puhua muille.
Siis olet jo nyt puhki? Vaikka tuplat ei vielä kuukauttakaan?
Tällaista tukea täältä saa. TUonkin vastauksen kirjoittaja on varmaan niitä "oppikirjaäitejä" jotka ei koskaan väsy tai tee mitään väärin. Saati että voisi ymmärtää, että lapset ja äidit on kaikki erilaisia ja sen myötä myös jokaisen elämäkin.
Tsemppiä ja jaksuja sulle, nostan hattua kyllä kaikkien tuplien vanhemmille, mitenkähän mahtais itse pärjätä...? Ja istuta se äitis alas ja juttele hänen kanssaan asiasta ihan kunnolla, ajan kanssa ja hermostumatta (voi olla vaikeeta, tiiän, mutta yritä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritimme kaksi vuotta...anna mun nauraa.. KUKA teidät elättää??? ETHÄN vaan tule mun rahapussille. Nämä lisääntymisjutut ovat perinnöllisiä. Kun äitisi sai sinut 15-kesäisenä, sinun lapsesi tulevat saamaan myös lapsensa nuorena. Surullista!!
Äiti on pettynyt, koska tietää henk.koht. kokemuksestaan, että olisi parempi tehdä lapset teini-iän jälkeen. Jännä juttu muuten, miten tämäkin näköjään periytyy sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritimme kaksi vuotta...anna mun nauraa.. KUKA teidät elättää??? ETHÄN vaan tule mun rahapussille. Nämä lisääntymisjutut ovat perinnöllisiä. Kun äitisi sai sinut 15-kesäisenä, sinun lapsesi tulevat saamaan myös lapsensa nuorena. Surullista!!
ap kirjoitti että heillä on ammatit ja vakituiset työpaikat. Oliko tässä jokin ongelma? Älä turhaan siellä itke, saat sä ne vähäset rahasi pitää ;)
KYLLÄ VOI!!! TYHJÄPÄITÄ MOLEMMAT!
Äiti on pettynyt, koska tietää henk.koht. kokemuksestaan, että olisi parempi tehdä lapset teini-iän jälkeen. Jännä juttu muuten, miten tämäkin näköjään periytyy sosiaalisesti.
Älä nyt lähde mihinkään tuollaiseen "katkaise välit äitiisi" -hömppään.
Isovanhemmaksi tulo on myös kasvun paikka, niin kuin äidiksikin tulo.
Äitisi on saanut sinut kovin nuorena, ja on varmasti joutunut aika tiukkojakin hetkiä kokemaan. Tottakai sinun äidiksitulosi nostattaa hänessä esiin omat tunteet silloin sinun syntyeässäsi. Äidiksi tulo on iso muutos elämässä.
Luulen, että äitisi rakastaa sinua paljon ja on huolissaan sinun pärjäämisestä ja jaksamisesta. Joskus ne äidit vaan ei osaa sanoa sitä suoraan, vaan se kanavoituu ulos nalkutuksena, voivotteluna tai muuna.
Olet itsekin äiti ja varmaan jo aavistat sen, miten paljon äiti aina lapsiaan rakastaa ja toivoo heille elämässä vain hyvää. Näe äitisi teoissa ja sanoissa se sama asia, vaikka se viesti ei ihan parhaimmassa muodossa tulekaan ulos.
Sinun lapsesi ovat vasta kuukauden. Antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa tottua tähän uuteen tilanteeseen. Sinä olet tietenkin umpiväsynyt ja tulet sitä varmaan jonkun aikaa olemaankin.
Ole siis armollinen, itsellesi ja äidillesi. Kyllä se siitä.
että ap:llä ja sen miehellä on jo molemmilla ammattitutkinnot.. joten eivätköhän ainakin osittain itsensä elätä.. toisin kuin joku jolla ei olisi ollenkaan ammattitutkintoa..
ja tosiaan 18 vuotiaalla voi olla jo ammattitutkinto vaikka et sitä uskoisikaan..¨
t. 18v ammattiin valmistunut, nyt amk:ssa opiskeleva 24v äiti
..vielä lasten hankkimista! Minulta menisi jalat alta! Mikä ihme lisääntymisvietti se vaivaa joitakin teinejä? Ilmeisesti oma huono äitisuhde. Kun saan nuken syliini, se hyväksyy minut!
Yksikään työkaveri (40) ei ole hankkinut lasta, ennenkuin paikka oli yliopistossa ja suurin osa lisääntyi vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen.
Vaikka tuplat ei vielä kuukauttakaan?