Mikä avuksi koviin liitoskipuihin?

Mulla on kanssa ollut aika alkuraskaudesta saakka tota häpyluun vihlontaa, varsinkin kylkiasennossa ja kääntyessä. Valitettavasti voin sanoa, ettei mulla ainakaan ole auttanut siihen mikään. Nyt loppua kohden (rv35+2) pystyn jo vähän aikaa nukkumaan kyljellä, mutta lopulta herään kipuun. Neuvolatätikään ei ole antanut muuta ohjetta kuin, että monta tyynyä jalkojen väliin, mutta mulla sekään ei ole auttanut. Kävellessä mulla vihloi puolessa välissä raskautta, mutta se jäi onneksi pois ja pystyn ihan hyvin liikkumaan.



Toivottavasti löydät hyvän nukkumisasennon! Itse olen nyt nukkunut aina vähän aikaa kyljellä ja sitten loput selällä tyyny reisien alla.

Mulla ekassa raskaudessa alkoi liitoskivut noin puolen välin jälkeen ja ne oli IHAN JÄRKYTTÄVIÄ! Jouduin jäämään sairaslomalle niiden vuoksi ennen äippälomaa..2,5kk sairiksel siis sen takii etten kyennyt liikkumaan normaalisti ja työkin sen verran liikkuvaa, ettei onnistunut. Kävely sattui niin, että melkein kyyneleet silmissä pakolliset kävelyt teki. Apuja en oikeestaan saanut, jotku suositteli tukivyötä -> ei apua mulle!, liikuntaa/lepoa olon mukaan... Et eipä valitettavasti mullakaan ollut hirveesti apuja sulle antaa..Mä oon varmaan samassa jamassa pian, nyt rv 14+6, ja kokoajan mietin et koskakohan ne kivut alkaa ja miten selviin sit tuon esikoisen kanssa jos kivut yltyy yhtälaisiksi kun hänen raskaudessaan!!



Tsemppiä ja jaksamista kipuiluun!!



-Anneh 14+6

Mulla alkoi nyt kolmannessa raskaudessa liitoskivut rv20, ensin ihan perinteisesti häpyluun kohdalta. Pikkuhiljaa ne on siitä levinny joka puolelle lantiota ja samaan aikaan koventunu. Rv37 menossa, enkä enää liiku iltaisin yhtään. Miehen apua tarvitsen jatkuvasti, ja välillä on hetkiä, jolloin sekään ei tunnu riittävän. Kivut on niin kovat, ettei vaan pysty kääntämään kylkeä tai nousemaan ylös, vaikka sais apuakin. Rollaattoria tarvis, mutten oo jaksanu pyytää.



Vaikka makuuasento tuntuu pahalta, silti aamulla on parempi olo. Päivälläkin lepo auttaa, vaikka siinä jalat puutuu ja lantiota painaa.



Kysyin juuri äitipolilla tästä, ja neuvo oli Panadol. Hiukan aiempaa (rv38) synnytyksen käynnistystä voitais harkita näiden kipujen takia, jos ei takana olis sektioo.

Jouduin itse sairaslomalle rv 18 noiden mahdottomien kipujen vuoksi ja saikulla mentiin äitiyslomaan asti. Kivut johtuvat relaksiini-hormonista, jonka on tarkoitus löystyttää niveliä, jotta vauva mahtuu syntymään hyvin. Joillakin meistä homma menee vähän enemmän reisille ja relaksiini alkaa vaikuttaa todella aikaisin ja aivan liian ärhäkästi. Jos nivelet ovat alunperinkin yliliikkuvaa sorttia, on ongelmia luvassa. Kroppa ei vain pysy kasassa ja kipuja voi olla sormenpäitä myöten.



Juttelin useamman lääkärin kanssa, mutta kukaan ei osannut auttaa. Lääkkeeksi kirjoitettiin Panadolia, annostus 1mg 1-4 krt päivässä, eli vastaa 2-8 käsikauppa-Panadolia/vrk. Eihän niistä ole juurikaan apua, kun kivut ovat niin kovia. Liikkumisen avuksi sain kyynärsauvat lainaan (niihin voi vähän nojata ja lantion liike on kävellessä suorempaa), mutta niistäkin on vain vähän apua. Lisäksi ranteisiin ja sormiin sattuu nyt niin paljon, että kepeillä kävely on kivuliasta käsillekin. Oikeasti olisin jo pyörätuolikunnossa, mutta jonkun pitäisi sitten sitä lykkiä eteenpäin, joten en ole sellaista hakenut lainaan.



Tärkeintä on levätä ja vaihdella asentoja, esim. välttää liian pitkää istumista. Lepoasento on paras, mutta siinäkin pitää kääntää kylkeä, laittaa jalkoja välillä koukkuun jne. Lämmin kylpy tekee hyvää, samoin uimahallissa voi käydä lillumassa, mutta ei kannata mitään niveliä rasittavia sammakkopotkuja vetää. Rauhallista vesijuoksua voi kokeilla, siinä vyö kannattelee kehoa, asento on pysty ja voi hissukseen liikkua.



Sinnittelyähän tämä on, pitkää pinnaa kysytään. Jos ei kykene kävelemään, niin sitten suosiolla sairaslomalle ja kropalle armoa.

Järjestetäänkö asuinpaikkakunnallasi äitiysjoogaa? Itse sain siellä hyviä vinkkejä liitoskipujen helpottamiseen. Tälläkin sivustolla taitaa olla kuvasarja, josta voi itse kotona kokeilla, jos teilläpäin ei joogaa järjestetä.

Kävin 24 viikolla ensimmäisen kerran terveydenhoitajan suosituksesta osteopaatilla liitoskipujen ja lantio- ja lonkkavaivojen takia. Osteopaatti sanoi,että raskaana olevilla kehon painopistemuuttuu niin radikaalisti ettei ole mikään ihme että kipuja tulee varsinkin uudelleensynnyttäjillä. Ruumiinrakenteestani hän sanoi, että minulla on selän notko erittäin syvä ja se on osasyynä kipuihin. Lantiota pitäisi saada joskus lepuuttaa ettei se olisi koko ajan "väärässä" asennossa ja suuren kuormituksen alla. Roikkuminen on hyväksi ja lantion kippaus liike; joko seisten tai selinmakuulla.



Selinmakuulla; Maataan selinmakuulla niin kovalla alustalla kun voi jalat koukussa, kuitenkin lattiaan osuen. Jalkoja painetaan lattiaa vasten kevyesti niin ettei lantio kuitenkaan nouse ylös. Samanaikaisesti vatsalihaksilla painetaan alaselkä lattiaan kiinni, jolloin selän notko suoristuu. Liikettä tehdessä ei saisi tuntua voimakasta kipua. Liike on pieni, mutta minulla siitä on ollut selvästi apua. Seisten liike on monimutkaisempi ja vaikea ymmärrettävästi kirjoittaa.



Jos tästä olisi jollekin apua kun on ollut minullekin. Ei tarvitse joka kerta yöllä kylkeä kääntäessä nousta ensin istumaan ja sitten hidastettuna yrittää kyljen kääntöä. Raskaushan ei ole sairaus, mutta joskus olo tuntuu kieltämättä sairaalta, vanhalta ja raihnaiselta.



Palkka on kuitenkin niin suuri kaikesta tästä vaivasta että tämän kestää!!!