Mistä johtuu yletön synnytyspelko?

Itse en ole koskaan synnytystä pelännyt mutta silti kyllä pystyn ymmärtämään pelon taustat.

ja koska siitä voi vammautua ja kuolla. Itse en pelännyt, koska kieltäydyin ajattelematta näitä asioita, mutta ymmärrän että joku voi pelätä. Menin toisessa synnytyksessä kipuregressioon, kun puudutusta ei laitettu ajoissa, ei ollut hauskaa. Outoa jos ei ollenkaan pelottaisi, pelätäänhän vaikka leikkauksia ja onnettomuuksiakin.

Viisi synnytystä takana. Kaikki erittäin kivuliaita vaikka kaikki on muuten mennyt normaalisti ja hyvin. Mun on vaikea kestää muutakin kipua, esim hammaslääkärissä. Kova kipu herättää mussa kauhua. Synnytyksessä olen kokenut hirveätä pelkoa kehon hajoamisesta, kai se on jotain kuolemanpelkoon verrattavaa. En tiedä, onko taustalla jotain traumoja. Voi olla. Ainakaan en koe ruumistani kovin kauniina ja pystyvänä, ehkä se heijastuu synnytykseen niin, etten luota kehooni ja sen kykyyn synnyttää. Kipu on myös niin kovaa, että sitä on mahdotonta sietää. onneksi puudutukset on keksitty!

synnyttää Suomessa, jossa kipulääkettä saa halutessaan vaikka ämpärillisen? Ei niiiiin huonoa kipukynnystä voi olla kellään. Totta kai nyt synnytys VÄHÄN sattuu??? Tuskin sieltä lortsusta se vauva itsestään ulos tipahtaa?



Ja vammautumiset on aika harvinaisia OIKEASTI ja tuollainen ennaltahössötys on aika turhaa. Voihan sitä pelätä etukäteen kaikkea, mitä elämässä saattaisi sattua.

Entä torikammo? Eihän pelolle välttämättä olekaan mitään loogista syytä.

Tuollaiset pelkogeenit olisivat loppuneet jo kivikaudella, ihme , että niitä vielä on olemassakaan.

mutta tukahdutin sen ja menin synnyttämään vaikka tiesin että olisi kannattanut kinuta sektio. Synnytys meni päin helvettiä ja sektiohan siitä lopulta tuli kun vauva ei "laskeutunut". Totta puheen salaa luulen että mä en antanut sen laskeutua. Nyttemmin epäilen että mua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Ehkä jokin yksittäinen tapaus tai jotain sellaista.

synnyttää Suomessa, jossa kipulääkettä saa halutessaan vaikka ämpärillisen? Ei niiiiin huonoa kipukynnystä voi olla kellään. Totta kai nyt synnytys VÄHÄN sattuu??? Tuskin sieltä lortsusta se vauva itsestään ulos tipahtaa? Ja vammautumiset on aika harvinaisia OIKEASTI ja tuollainen ennaltahössötys on aika turhaa. Voihan sitä pelätä etukäteen kaikkea, mitä elämässä saattaisi sattua.

Joo, kipulääkettä saa tietyssä vaiheessa mutta valitettavasti esim. mulla kävi niin, että kun olisin sitä tarvinnut, ei voitu enää antaa. ja ei, ilokaasu ei saanut muuta aikaiseksi kuin pahoinvointia. Siinäpä sitten punnerrettii maailmaan melkein neljä ja puoli kiloa painava poika ilman minkään sortin lääkitystä....

vaan mulle oli sietämätön ajatus että jotain tulee ulos emättimestä. Vaikea selittää mutta mulle oli ihan mahdoton ajatus että vauva tulisi ulos alakautta. Jo ajatuskin etoo.

Yksi selkeä syy on oman kiintymyssuhteen laatu - jos se on turvaton, voi olla vaikea luottaa että elämä kantaa, eli selviää vaikeista tilanteista. Sitähän synnytys nimanomaan on. Jos ei ole perusluottamusta ja turvaton, joutuu stressitilanteissa helposti "paniikkiin".

se sattuu paljon. Oletko joku lapseton bimbo tai provoileva äijä? Ei ole olemassa mitään ämpärillisiä kipulääkettä. Monesti synnytys voi mennä sillä tavoin, että epiduraalia ei jostakin syystä ehditä tai voida antaa tai anestesialääkäri on piikittämässä toisessa synnytyssalissa silloin kun kipu tulee sietämättömäksi. Usein ainakin jokin vaihe synnytyksestä on sellainen, että puudutus ei ole sillä hetkellä päällä.



Mikään kipu jota olen kokenut sitä ennen tai jälkeen ei ole ollut vastaavaa. Se oli täysin sietämätöntä ja kauheaa. Vammautumiset ovat yleisiä, vaikka onneksi harvat vakavia pysyviä. En ymmärrä että miksi siitä ei saisi olla peloissaan ja ahdistunut että pillu repeää, koska melkein kaikilta se vähän repeää.



Melkein kaikki naiset joiden kanssa olen puhunut synnyttämisestä sanovat, että kokivat jossain vaiheessa kuolemankauhua. Sitä suuri kipu tekee. Tuttu juttu itsellekin.

synnyttää Suomessa, jossa kipulääkettä saa halutessaan vaikka ämpärillisen? Ei niiiiin huonoa kipukynnystä voi olla kellään. Totta kai nyt synnytys VÄHÄN sattuu??? Tuskin sieltä lortsusta se vauva itsestään ulos tipahtaa?

Ja vammautumiset on aika harvinaisia OIKEASTI ja tuollainen ennaltahössötys on aika turhaa. Voihan sitä pelätä etukäteen kaikkea, mitä elämässä saattaisi sattua.

Ja mihin tarvitaan ämpärillistä kipulääkkeitä, jos se sattuu "vähän"?

Ei ole ollenkaan käsittämätöntä että pelkää kipua, vammautumista ja kuolemaa. Olisi ihmiskunta kuollut sukupuuttoon aika nopsaan jos ei mitään, edes noita asioita, tajuaisi pelätä. Pelko on yhtä luonnollista kuin se synnytyskin.

Itse en pelännyt kipua sinänsä, mutta mahdollisia fyysisiä muutoksia kyllä (en nyt tarkoita esim. rumaa arpea tai muuta pientä, vaan esim. loppuelämän pidätyskyvyttömyyttä tai muuta, joka vaikuttaisi minäkuvaan kokonaisuudessaan), ja että oman äitini tavoin kostaisin synnytyksestä jääneet traumat asiaan täysin syyttömälle lapselleni. Toiset on herkempiä ja alttiimpia järkkymään mieleltään kuin toiset. Lynkkausta odotellessa.

mutta myös lamauttavaa ja sietämätöntä. Kuulemma on mahdollista, että ihminen voi mennä pelon vuoksi psykoosiin (tai ainakin senkaltaiseen tilaan) ja tehdä vaikka itsemurhan, jos hänellä on pelko joutua alatiesynnytykseen. Tämä varmaan on äärimmäisen harvinaista, mutta mahdollista. Näin kuulin pelkopolilta.

Samoin sairauksia esim.



Katsos kaikki luonnolliset asiat ihmiselämässä eivät ole miellyttäviä. Oikeastaan voisi kysyä, miten joku voi ihmetellä asiaa, jos tietää yhtään mitään synnytykseen liittyvistä asioista.

että on synnytyksissään kokenut täysin yli kivunsietokynnyksen menevää kipua. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että kipu on SIETÄMÄTÖNTÄ, saa oksentamaan, huutamaan, luulemaan, että kuolo tulee ja korjaa. Jokainen hurskastelija voi tehtailla pari mukulaa, ja tulla sen jälkeen kertomaan kivun tasosta jne.

Kipulääkettä saa tasan sen verran mikä on mahdollista missäkin tilanteessa. Ja se auttaa sen minkä auttaa.

oli sietämätöntä. Olisikohan syy siinä, että jos saa kipulääkettä, ei tunne kipua ->kroppa ei kehitä omaa kipulääkettään, endorfiinia, ja kun lääketieteellisen kipulääkkeen vaikutus lakkaa, alkaa kehossa helvetilliset kivuntuntemukset, koska kroppa ei ole luonnostaan valmistautunut mitenkään kipuun.



Synnytys sattuu, tietenkin. Mutta luonnollisempaa kipua saa hakea. Ei ole kyse sairaudesta.

Synnytys sattuu, tietenkin. Mutta luonnollisempaa kipua saa hakea. Ei ole kyse sairaudesta.

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tämä että ne joilla synnytys on mennyt hyvin, viisastelee. Kun mun synnytys oli tuskainen ja kivulias, kätilö kysyi että harrastatko ratsastusta tai onko sulla joistain muusta syystä poikkeuksellisen tiukka lantionpohja. Että enpä vältämättä suureen ääneen kehuskelisi sitä miten vauvat vaan putoilee ulos alapäästä.

Ehkäisyä peliin.

oli sietämätöntä. Olisikohan syy siinä, että jos saa kipulääkettä, ei tunne kipua ->kroppa ei kehitä omaa kipulääkettään, endorfiinia, ja kun lääketieteellisen kipulääkkeen vaikutus lakkaa, alkaa kehossa helvetilliset kivuntuntemukset, koska kroppa ei ole luonnostaan valmistautunut mitenkään kipuun.

Synnytys sattuu, tietenkin. Mutta luonnollisempaa kipua saa hakea. Ei ole kyse sairaudesta.

No mä en ollut saanut mitään kipulääkettä ja alkoi olla todella sietämätöntä. Olin vaan ihan hämärän rajamailla ja oksentelin lähes tauottomien supistusten kourissa, eikä kohdunsuu edes auennut. Epiduraalin ansiosta pysyin tajuissani, sain rentouduttua ja kerättyä voimia ponnistukseen ja mikä tärkeintä: synnytys alkoi edetä.

Synnytykseni käynnistettiin, joten en sit tiedä, jos luomusynnytys olisi sujunutkin paremmin ja kipu ollut paremmin kestettävissä. Mutta aika epäloogista ja asiatonta läppää kyllä toi "luonnollinen kipu" ja "luonnottomat kipulääkkeet". Kun ne kipulääkkeet vaan ovat joskus välttämättömiä (ilman epiduraalia olisin salettiin joutunut vielä sektioon).