Mistä johtuu yletön synnytyspelko?

että meinas mennä taju molemmilla kahdella kerralla. Ei sitä kivulievitystä ainakaan Taysissa saanut ajoissa. Vaikka olisit vain 4 tuntia järkyttävissä kivuissa niin siinä on jo liikaa.



Se oli ihmiskidutusta.



Mieluummin antaisin hakata jalkani poikki.

että kaikilla tuntemillani huippukunnossa olevilla urheilijoilla synnytys on ollut helvetillinen imukuppeineen. Luulen, että mitä timmimmässä kunnossa olet, sitä vaikeampi on synnytys.



Että se siitä normaalipainosta ja hyvästä kunnosta.

Siksi kun ainakin omien ystävieni kokemusten valossa tuntuu olevan yleisempää, että jotain menee pieleen, kun että kaikki sujuisi luonnollisesti ja hyvin...

jne. Ihan luonnollisia nekin ovat. Lentopelon kyllä ymmärrän, sillä ihmistä ei ole tarkoitettu lentämään, mutta nuo muut... Pelko ei ole järjellä selitettävissä.



Itselleni jäi synnytyspelko ensimmäisestä synnytyksestä, ei kivun takia, vaan sen takia, että vauvalle meinasi käydä huonosti. Synnytin sektiolla, joten sekään ei ole minulle sopiva tapa hoitaa synnytyspelkoa.

Synnytin siis ekan lapseni kuukausi sitten ja sitä ennen pelkäsin koko raskausajan. Tulin siihen tulokseen että pelko johtui nettikeskusteluista. " Tieto lisää tuskaa" sopii hyvin tähän kuvaukseen. Synnytyksiä on niin paljon kuin synnyttäjiäkin ja netti on täynnä kauheita ja liioteltuja kokemuksia. Itse kuvailisin omaa synnytystä silleen että huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti, joka kuulostaa todella kivuliaalta, mutta ei se siinä tilanteessa aiheuttanut pelkoa tai tunnetta että kuolee.



Eli toisen synnytksen katsominen tv:stä tai synnytyskertomuksen lukeminen saa sen kuulostamaan pahemmalta mitä oikeasti siinä tilanteessa tuntuu.

ennen raskautta synnytyspelko (ei ihan todellista pelkoa, koska en ikinä joutunut tilannetta kohtaamaan), en voinut jotenkin käsittää miten joku haluaa lähteä kohdunvuokrauksiin tai vastaaviin, siis pienestä rahasummasta tai jopa pelkkää auttamishaluaan menee siihen rääkkiin. Ajattelin että kyllä kai niitä lapsia minullekin vielä tulee, mutta kunpa minun ei tarvitsisi niitä synnyttää... Ajattelin että sairaalassa sen ehkä vielä kestää, kovilla kipulääkityksillä tai mieluiten leikkauksella, mutta jos pitäisi yksin selvitä alatiesynnytyksestä, niin parempi olisi tappaa itsensä etukäteen nopeasti, kuin kuolla tuskallinen hidas kuolema, mikä totta kai synnytyksestä automaattisesti seuraa. Ihmettelin myös miksi eläimet ei huuda synnytyksessä, hevosetkin niin herkkiä eläimiä ja isoja varsoja molskauttelevat maailmaan ilman puudutuksia. En osaa sanoa mistä se pelko tuli, mutta aika nuoresta asti sitä muistan ajatelleeni. Ei se tosiaan mitään paniikkia ollut, koska asia ei ollut minulle ajankohtainen.



Raskaus kuitenkin kaikkine kolotuksineen jotenkin valmisti tapahtumaan, lisäksi luin tarkoituksella kirjoja joissa psyykattiin luonnolliseen synnytykseen ja pehmeisiin kivunlievityskeinoihin. Niistä kirjoista sain luottamusta siihen, että synnytys on luonnollinen tapahtuma josta voi hyvin selvitä. Kävinpä vielä vyöhyketerapiassa, "varmuuden vuoksi". Synnytys meni hyvin, ja jos jotain voisin muuttaa, niin poistaisin sen pelon että koska tämä muuttuu pahemmaksi*. Ihan turhaan kulutin voimia siihen. Kipu tulee ja se menee, se tuntuu pienemmältä jos ei ole varuillaan vaan antaa sen tulla. Voi kokeilla vaikka napakasti ihoa nipistäen, miltä se tuntuu kun on jännittynyt, nipistää silmät kiinni, pidättää hengitystä ja pyrkii karkuun vs. kun tietoisesti rentoutuu kasvoista alkaen ja hengittää syvään. Rentona voi lisätä kipua kovastikin, pelosta jäykkänä pienikin nipistys tuntuu kamalalta.



* No lisäksi oikeasti muuttaisin vielä sen ponnistusvaiheen, haluaisin ponnistaa seisaaltaan enkä sängyllä, mutta onnistui se sängyltäkin käsin.

mieluimmin, kun olen raskaana. Raskauden kolme viimeistä kuukautta on ihan sietämättömiä. Häpyliitos ja lantio on tulessa, kävely sattuu, yöllä ei voi nukku ym...

Ensimmäinen synnytys käynnistyi normaalisti ja kaksi viimeistä käynnistetty kun ovat menneet yliaikaisiksi. Toinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja synnytys kesti 2,5 tuntia. Ponnistus 1,5 minuuttia. Kivunlievitykseksi sain jonkun kohdunkaulanpuudutuksen. Sitten kun olisin halunut lisää kivunlievitystä, ei enään ehditty antaa.

Kolmatta käynnisteltiin koko päivä laittamalla kohdunsuulle joku murunen (en muista mitä), ensimmäisestä oikeasta säännöllisestä supistuksesta syunnytys kesti samat 2,5 tuntia ja taas kun tajuan pyytää kivunlievitystä, niin en ehtinyt saamaan kun olin jo yhdeksän senttiä auki. Lääkäri laittoi skalpin vauvan päähän kun kätilö ehti paketin avata ja samalla puhkesi kalvot. Lääkäri nousi pois ja minä huusin, että nyt se tulee ja 4,5 kg vauveli tuli supistuksen voimalla ilman ponnistamista. Yritän olla synnytyksissä mahdollisimman rentona. Jostain luin, että kun suu ja otsa on rento niin kohdunsuu on myös rento.

Jos vielä saan olla raskaan ja synnyttää, niin käyn raskauden aikana kaikki vyöhyketerapiat ja vaihtoehtohoidot läpi.

Eli minä mieluummin synnytän kun olen raskaana.