Miettikääs joskus miehen kannalta..
Mies ei yleensä valita, en minäkään irl, mutta mietin nykyään usein, että mitä helvettiä minä hyödyn tästä kaikesta?
Emme ole ehkä tyypillisin pari, sillä mielestäni meillä minä miehenä olen poikkeuksellisesti kiinnostuneempi kodinhoidosta, kun vaimoni.
Tai toisaalta, olisinko kiinnostunut, jos vaimoni tavalliseen tapaan hoitaisi kotia, mutta kun ei..
No olen myös mennyt vaimoni kanssa naimisiin silkasta sokeasta ja varauksettomasta rakkaudesta asenteella, jossa vaimon hyvinvointi menee kaiken edelle.
Poikkeuksellisesti, ainakin kavereiden kertomuksiin, meillä on saanut seksiä aina halutessaan, eikä nalkutusta ole kuulunut.
Kuitenkin, kun olen tässä vuosien saatossa tätä yhtälöä miettinyt, ja kaikesta edellä mainitusta huolimatta, en tunne olevani mitenkään rakastettu, ja näinollen järkeilemällä tunnen olevani enemmänkin hyväksikäytetty.
Olenkin lopettanut kaikenlaisen läheisyyden ylläpidon, joka kaiken muun lisäksi tuntuu jääneen harteilleni. Olenkin viimeaikoina miettinyt, että miksi minä menen iltaisin sängyssä halaamaan vaimoani? Himosta, tottumuksesta vai hyvää hyvyyttäni? Reissutöissä oleenna, olen havainnut, ettei yksin nukkuminen ole lainkaan vastenmielistä.
Vaimon toimesta ei minkäänlaista aloitteellisuutta ole koskaan tullut, jollei tauko ole ollut todella pitkä.
Itse haluaisin vaimoltani vain hellyyttä ja aitoa välittämistä, +, että siivoais edes omat jälkensä. Tuon talouteemme rahaa n. 70 t.€ ja vaimoni 15 t.€. Teen kotitöistä vähintäänkin puolet, enkä laske niitä, eikä vaimonikaan ole koskaan valittanyt tekemättömyyttään.
Pidän huolta itsestäni, ja vaikken olekkaan mikään komistus, olen kuitenkin urheilullinen ja nuorekas, sekä ulkoisesti, että henkisesti.
En ole koskaan pettänyt vaimoni, mutta olen silti ulospäin suuntautunut ja omaan useita lämpimiä naispuolisia tuttavuuksia.
Koko jutun pointti oli se, että olen todennut, etten hyödy tästä nykyisestä järjestelystä yhtään mitään. Pitäisikö minun jatkaa, että joku pääsee elämässään helpolla?
Minulla on ja oli unelmia. Halusin viettää elämäni YHDEN sporttisen ja fiksun naisen kanssa, joka arvostaisi myös minua. Onko vikani siinä, että olen ollut liian kiltti? Minun on niin kovin vaikea olla itsekäs, kun rakastan jotakin.
Toisaalta on niin vaikea olla itsekäs, silloinkaan, kun rakkaus on hiipumassa. Nytkin ajattelen asiaa enemmän vaimoni, kuin itseni kannalta. Minulle olisi lottovoitto, jos vaimoni jättäisi minut......
Kommentit (37)
Meillä MIES luulee siivovansa enemmän, kun tekee imuroinnin viikottain ja samalla kokoaa kaiken irto sälän pöydälle.
Minä sitten vastaan kaikenlaisesta päivittäisestä juoksevasta: pinnat ja pölyt, tiskit ja pyykit, päivittäis tavarat, ruokakauppakäynnit, ruuan valmistus. Niin ja kausi siivouksesta:ikkunan pesu, uunin ja kylmälaatteiden taustat, pesut ja sulatukset, kaappien päällisten pölyt.
Teen vuoro työtä ja tuommoisia siivoan kun mies on töissä ja lapset koulussa. Miehestäni hän siivoaa enemmän... onko näin?
PARISUHTEESTA JA RAKKAUDESTA
rakastaako vai onko rakastunut?
Eräs tuttuni erosi kiltistä miehestään koska ei enää tuntenut rakastavansa häntä.Pariskunnalla lapsia. Mies oli pari vuotta ihan rikki. Nyt jo molemmat puolillaansa seurustelleet. Viettävät lasten takia paljon aikaa yhdessä ja tulevat toimeen keskenään... mä en tajua. Mielestäni jos yhteen mennään ja vielä on lapsia ei rakastumisen hiipuminen ole syy lähteä. Ja kun ihan selvästi rakastaminen jatkuu kun näkee päivittäisavun mitä tuokin pariskunta antaa toisilleen ja lapsilleen.
Aivan järkyttävän itseriittoinen ja kammottava ap.
vaimoasi tarpeeksi SPORTTISENA.
Oletko antanut aikaa hänelle niin paljon, että jaksaisi olla myös sporttinen kaikkien muiden vaatimustesi lisäksi?
Tiedätkö, että vaimo tekee kodissa paljon sellaista työtä mikä ei näy, edes palkkapussissa.
Narsisti ajattelee usein, että hänen täytyy hyötyä joka asiasta. Tunnistatko itsessäsi muita narsistisia piirteitä (vaimon vähättelyn lisäksi, vähättelet häntä viesteissäsi joka osa-alueella)? Tosin luonnehäiriöistä kärsivillä harvoin on mitään sairaudentuntoa, kaikki on vaan ympäröivän maailman syytä.
Ainoastaan tienaan vähän enemmän. Mitä haluat kysyä minulta vaimona?
Sinulla ei ole mitään todellista syytä jättää vaimoasi. Ennen kuin teet kaikkesi suhteen pelastamiseksi, et ole oikeutettu jättämään sinuun sitoutunutta naista.
Ihan ensin, PUHU vaimosi kanssa.
Hänelle siisteys ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle eikä siksi ehkä ymmärrä sinun kaipaavan siistiä kotia, varsinkin jos mukisematta hoidat kotinne siivoamisen ("Mies ei yleensä valita, ...").
Myönnät itse, että olet pistänyt vaimon hyvinvoinnin oman hyvinvointisi edelle. Se on ollut SINUN valintasi, ei vaimon. Tunnet ehkä, että annat suhteessa enemmän kuin vaimosi ja se varmaan on tottakin. Mutta eikö se ole ollut selvää alusta alkaen? Lopeta marttyyrius, aloita joku harrastus, äläkä stressaa kodin siisteydestä, vaan palkkaa vaikka siivooja - siihen teillä ainakin on hyvin varaa. Kun sinä olet tyytyväisempi niin olet myös haluttavampi. Silloin vaimoakin saattaa ruveta kiinnostamaan. Tai miksette aloittaisi yhdessä jotain urheiluharrastusta?
Vaimosi ei ilmeisesti pidä ulkonäöstään niin hyvää huolta kuin haluaisit? Mikä estää sinua hankkimasta hänelle lahjakorttia kampaajalle tai vaikka manikyyriin? En usko, että vaimosi ainakaan loukkaantuisi sellaisesta, vaan voisi pikemminkin alkaa kokea itsensä taas viehättäväksi.
Älä missään nimessä lopeta hellyyden antamista - mitä ihmeen hyötyä siitä on kummallekaan? Sinun kuuluu kuitenkin odottaa hellyyttä myös naiselta. Jos sitä ei tule automaattisesti, avaa suusi.
Rakkauden kuumin huuma katoaa JOKAISESTA parisuhteesta parin vuoden jälkeen, viimeistään. Vaihtamalla naista saat kokea sen huuman uudelleen, mutta sama haalistuminen tulee tapahtumaan uudessakin suhteessa ja taas löydät kaikenlaisia vikoja naisesta.
tai samoin, eli kannattaako olla ihmisen kanssa, joka ei välitä ihmisenä vaan laskee sitä, paljonko tuon rahaa kotiin ja paljonko siivoan.
Naisethan ei KOSKAAN laske paljonko mies tuo rahaa taloon tai paljonko tekee kotitöitä.
Musta tuntuu oikeasti että olet mieheni ja vaikket olisikaan niin tässä tulee perusteluita käytökselle:
- hoidin lapsia ja tein töitä vaikka kuinka paljon. Ei mitään kiitosta, ei mitään!
- en halunnut, että aletaan rakentaa, mutta itsekkäänä pidit pintasi ja aloit rakentamisen. Minä "yksinhuoltajana" hoidin lapset. Ja voi kuinka raskasta SULLA oli!
- urheilet jatkuvasti. Olen täysin tympääntynyt olemaan kotona. Yksin.
- Mitä minä saan? En mitään. Siksen enää viitsi oikein tehdä kotitöitäkään.
- En saa hellyyttä enkä huomiota, seksiäkin harvoin. En tunne olevani haluttu ja alan pikkuhiljaa haluta muita miehiä.
- koska en tunne olevani rakastettu, haluaisinkin lähteä, mutta en voi jättää sinua ja lapsia. On minulla vielä hiipuvia tunteita.
-Haluaisin elämämme järjestykseen, mutta miten? Olet aina urheilemassa tai teet kotitöitä. Meillä ei ole enää yhteistä aikaa eikä hellyyttä.
- Kärsin tästä elämästä paljon, mutta sinulla ei ole halua ratkaista asioita. Kuka ne sitten ratkaisee ja miten?
- Ei meistä taida kumpikaan lähteä, kun kumpikaan ei halua jättää lapsia ja vielä vähän välitämmekin toisistamme.
- Mutta on tämä elämä raskasta ja kurjaa.
Jos olen vaimosi, voit vastata ja vaikken olisikaan niin ap voit vastata.
Mies ei koskaan viitsi keskustella näistä asioista vaimonsa kanssa, vaan kertoo tunteistaan vasta sitten, kun on jo päättänyt erota. Häpeä ap!
tämä olisi naisen kirjoitus niin kaikki kauhistelisivat, miten kamala mies ap:lla on ja se pitäisi ehdottomasti jättää välittömästi ja etsiä parempi, kuulostaa ihan narsistilta..taisi ruveta omatunto soimaamaan näitä vastaajia kun ovat niin puolustuskannalla!
suhteen analysointia. Yleensä 30- ja 40-vuotiaana tulee kausi jolloin kysyy itseltään elänkö sellaista elämää kuin tahdon.
Mikäs tästä nyt tulee mieleen...mikäs se nyt oli...ai niin!
Otatsä pataan naiselta, vai?
Tämä AV on valitettavasti lähihoitajayksinhuoltajien valtakunta - täällä on ihan turha yrittää mitään monimutkaista.
Älä mollaa AV:laisia kun olet itsekin yksi heistä.
Kyllä täällä on aikamoinen kirjo ihmisiä.
Yllättävää silti että niin moni pitää ap-miestä paskana.
Mikäs tästä nyt tulee mieleen...mikäs se nyt oli...ai niin!
Otatsä pataan naiselta, vai?
Tämä AV on valitettavasti lähihoitajayksinhuoltajien valtakunta - täällä on ihan turha yrittää mitään monimutkaista.
haukkua tuntemattomia ihmisiä koulutuksen saati siviilisäädyn perusteella? Mikä mahtaakaan olla ongelmasi...
Minä olen meidän talouden uraohjus ja tuon suurimman osan varoista taloon. Mieheni tosin on ihan ok, mutta sillä perusteella sen alunperin valitsinkin, että sen pitää olla hyvä kodinhoitaja ja lapsirakas.
MINULLA on ja oli unelmia. HALUSIN viettää elämäni YHDEN sporttisen ja fiksun naisen kanssa, joka arvostaisi myös MINUA. Onko VIKANI siinä, että OLEN ollut liian kiltti? MINUN on niin kovin vaikea olla ITSEKÄS, kun rakastan jotakin. (Tää on paras, helmi!)
Toisaalta on niin vaikea olla itsekäs, silloinkaan, kun rakkaus on hiipumassa. Nytkin ajattelen asiaa enemmän vaimoni, kuin itseni kannalta. (Buahahaha!) MINULLE olisi lottovoitto, jos vaimoni jättäisi minut......
että sulla on ruuvit löysällä, eikun todella löysällä. Suosittelen eroa, sitähän itsekin haluat.