Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdetta, avioliitossa yksin
04.06.2010 |
Hieman kärjistetty otsikko, mutta siltä aina välillä fiilistää. Mies käyttäytyy menoineen kuin sinkku (ei petä kuitenkaan), eli baarireissuja jne. Ei huomioi minua. En jaksa edes selittää tarkemmin. En ole turhan narisija. Haluaisin miehen, joka viihtyy kotona. Siis toki välillä voi mennä, mutta onko tarpeen useita kertoja kuussa.
Ja sitten työ vie muun ajan. Ärsyttää kun aina samasta asiasta joudun nalkuttamaan. On niin pallo jalassa olo. Nyt en edes jaksanut sanoa mitään vastaan. Kysyi, että haittaako jos hän lähtee (lopputulos on sama, vastaanpa mitä tahansa), vastasin, että samat sanat kuin ennenkin, en jaksa samaa asiaa jauhaa. Ja lähti. Ilman pusua. Muksuillekaan ei mitään selittänyt.
En tiedä milloin napsahtaa. Nyt toistakymmentä vuotta yhteiseloa takana. En saa häntä aikuistumaan, joten on vain hyväksyttävä hänet tuommoisena tai nostettava kytkintä.
Kommentit (12)
Sinä et halua, että mies menee -> nalkutat. Mies ei halua kuunnella nalkutusta -> menee. Tuo kierre pitäisi vain saada katkaistua. Luuletko, että voisi olla tästä kyse? Vai onko tosiaan aina ollut tuollainen, kuten joku muukin kysyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huomioi. Olen silti onneton. olen idiootti.
No ei, yritän olla kiitollinen ja rakastan miestä niin paljon :)
Veikkaanpa, että jos ei yrityksistä ja ajankulusta huolimatta tilanne ole muuttunut, se tuskin muuttuu ellei mies sellaista uumoile itse.
Kotimiehiä kyllä löytyy!
tai siis tuo kyllä halaisi. mutta mua ei vaan vois vähempää kiinnostaa koko ukko koska aina kaverit yms menee perheen edelle.
Perheen kesken ei tehdä mitään yhdessä, tai kaiken pitäis olla hänestä lähtösin, tyyliin tulkaa mukaan katsomaan kun mä ajan motocrossia.
Lähes tulkoon joka viikonloppu menee jompana kumpana päivänä baariin. Ja seuraava päivä menee sitten perseelleen.
Viikonloput on yleensä yhtä tappelua.
En mäkään jaksa enään mitään sanoa sen menemisistä, ei siitä olis mitään hyötyäkään. Yks kaunis päivä vaan pakkaan lapset ja kamat ja lähden.
Kuvittelin ottaneeni itselleni miehen joka olis menonsa juossu, mutta ei. Poikamies ystävien kautta jatkaa samaa menoa edelleen. Ei ole oikeen perheellisen ihmisen touhua...
Ja meilläkin on puhuttu hyvällä ja pahalla. Mikään ei auta.
En tiedä kauanko jaksan tätä.
Oltiin yhdessä reilu 10 vuotta ja meno oli tuota...
Nykyinen mies on taas päinvastainen; huomioi, hellii, ei käy baareissa (yhdessä joskus käydään). Kyllä se vaan joskus kuule vaihtamalla paranee!
Ja samasta asiasta on otettu yhteen jo ennen lapsia. Minusta yöjuoksut kuuluu nuoruuteen ja nuorena olen riittävästi koheltanut, nyt ei enää tarvitse. Käyn minäkin viihteellä muutaman kerran vuodessa. Mutta nuokin kerrat mies sitten "kostaa", menemällä itse heti seuraavana päivänä.
Ja kyllä. Miehen menemiset menee perheen edelle. Itse pitää olla aktiivisesti ehdottamassa, jos haluan jotain muuta. Viime aikoina olen lähtenyt välillä lasten kanssa omalle lomalle ja hyvin pyyhkii!
Ajattelin, että pakkaisin lapset autoon huomenna ja lähtisin veljen luokse edes vuorokaudeksi, jotta mies tulisi tyhjään kotiin.Voisi hätkäyttää. Mutta selvisi, että veli on reissussa. Pitäisi keksiä toinen paikka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huono, mene töihin ja sen jälkeen reissaile lasten kanssa ympäri maailmaa joka viikomloppu. Iltaisin voisitte käydä leffoissa, kahviloissa, harrastuksissa jne.
Älä elä miehen kautta vaan hanki oma elämä
Ja laita ukkosi maksamaan lasten kulut, jos kerran rahaa riittää kaikkeen tuollaiseenkin
Tienaan ihan hyvin (paremmin kuin mies), joten ei siltä osin ongelmia. Niinkai minun täytyy tehdä, reissailla. En halua olla kotona aina vain odottamassa. Elämän tuhlausta..
Tosin lainaa on rutkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastuuntunnottomia miehiä! Ei voi muuta sanoa. Tekevät teiän kanssa lapsia ja lähtevät sitten itse illoiksi viihteelle ja jättävät teiät yksin kotiin kuin mitkäkin kyökkipiiat kotia ja lapsia hoitamaan. Aivan uskomatonta että vielä alennutte tähän.
Kerta tällaisia naisia vielä nykypäivänäkin näin paljon suomesta löytyy (tasa-arvo maassamme???) niin en yhtään ihmettele miksi naisen asema on edelleenkin alistuva yhteiskunnassamme.
Huhuu naiset, eikö teillä ole omanarvontuntoa?
Mä ainakin lähtisin lätkimään.
Ihan kuin minun entisestä elämästä! Ja kyllä, olen eronnut ja onnellisempi nyt yksin kuin yhdessä, mutta aina yksin lasten kanssa! Ja bonuksena vielä vapaa viikonloppu 2xkk ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia Sinulle! Aika kurjalta kuulostaa tuo tilanteesi. Miehesi on siis yli kymmenen vuoden ajan elänyt kanssasi samalla "tekosinkku"-mentaliteetilla. Haluatko tosiaan hyväksyä hänen tuollaisena keskenkasvuisena ikiteininä, vai jatkaa elämääsi eteenpäin ilman hänen "hurmaavaa" persoonaansa, vaikka se aluksi työläältä tuntuisikin?
Itse katselin lapsen syntymän jälkeen miehen baarireissuja 4 vuotta, ja sitten riitti. Nyt olen onnellisesti yhdessä nuoremman miehen kanssa, jolla vielä korkeakouluopinnot kesken. Ensimmäisen opiskeluvuoden ajan asuimme eri paikkakunnilla, ja mies kävi jonkun verran opiskelijabileissä. Sitten muutimme saman katon alle, ja uusperhekuviomme on selvästi miehelle ykkösasia - mies viihtyy kotona eikä ole haikaillut tiedekuntansa runsaan biletarjonnan perään (minun puolestani voisi käydä juhlimassakin).
Kotona viihtyviä miehiä todellakin löytyy! Jos haluat vielä jatkaa miehesi kanssa, vaadi häneltä muutosta ja prioriteettilistan uudelleenmuokkausta. Sinä olet äiti ja puoliso, ja ansaitset hyvää ja arvostavaa kohtelua!
Kissa on taas nostettava pöydälle, ties monennenko kerran, ja keskusteltava aiheesta.
Suhteesta lähteminen tuntuisi jotenkin ylidramaattiselta. Ja mahdottomaltakin tällä hetkellä, raksaprojekti on kesken.
En haluaisi luovuttaa, haluaisin hänen muuttuvan. Minähän olen täydellinen ;) Ei vaan oikeasti, parempaaa vaimoa saa hakea.
ap
Alue: Aihe vapaa
Onko edes toivoa miehestä joka pysyy kotona? Miten teillä muilla? Onko mies viikonloppuisin menossa? Halaako ikinä?
Ja me ollaan keskusteltu useasti aiheesta. Vihaisesti ja rauhallisesti. Jonkin aikaa menee ok, mutta sitten taas vanhaa latua. Nyt tuntuu, etten enää jaksa samaa paskaa jauhaa sen kanssa.
ap