Hautajaisten etiketistä

Riittää kun menee kukkien kanssa arkulle, lukee värssyn jos haluaa, laskee kukat, seisoo hetken hiljaa paikallaan ja hipsii paikalleen.

Kun kukkalaite on laskettu, katsotaan hetki arkkua ja sitten katsotaan (osaaottavasti) vainajan lähimpiä omaisia. Sitten vasta mennään takaisin omalle paikalle.

hiljennyt hetkeksi arkulle ja ennen poistumista käännyt omaisten puoleen ja tervehdit heitä nyökkäämällä. Sen jälkeen voit poistua rauhassa.

Kukkalaitteet viedään suunnilleen tässä samassa järjestyksessä. Jos olette kauempia omaisia, nyökätkää lähimmille kukkalaitteen vietyänne. Siinä kai tärkeimmät. Itkeä ei tarvitse jos ei itketä, mutta itkua ei tarvitse peitellä. Muistotilaisuus saa olla jo iloisempi, siellä onkin tarkoitus muistella hyviä asioita vainajasta.

Käytännöt vaihtelevat suvuittain tai jonkin verran paikkakunnittain.



Yleispätevää on se, että lähiomaiset laskevat kukkaseppeleet ensin. Kirkossa istutaan myös läheisyyden perusteella. Vainajaa lähinnä olevat sukulaiset ja ystävät istuvat edessä.



Usein kukkalaitteeseen laitetaan joku värssy ja usein se luetaan ääneen. Vaan ei aina, tässä kannattaa seurata edellä menijöiden toimintatapoja.



Kun kukkalaite on asetettu arkulle tai sen reunalle ja värssyt on luettu, niin on tapana kumartaa etupenkeissä istuviin omaisiin päin. Katsekontakti ja kevyt kumarrus.



Kirkosta poistutaan penkkirivi kerrallaan, samalla lailla kuin häissä.

Esim. jos on pyydetty vain 1 ruusu, kukat viedään (joskus!!) arkulle jo tultaessa paikalle.

ei polvia näkyviin, hartiat peittoon.



Seppeleen laskun jälkeen kumarretaan vainajan lähipiirin puoleen, esim. leski tai lapset. Tai niiataan.



Kun arkkua viedään lopulliselle hautapaikalle, ei kävellä muiden hautojen yli ja kävellään arvokkaan hitaasti ja rauhallisesti, ei hölötetä.

2



* Nyökkäilee *