nauttikaa uhmaikäisistänne, sillä
elämä murrosikäisen kanssa on yhtä helvettiä!
riitelemme päivittäin ja mikään ei suju... olen aivan poikki.
tämä teini-hirviö ei ole tiettävästi tehnyt mitään "laittomuuksia", mutta muuten yhteiselo on niin vaikeaa, että välillä voisin kuvitella antavani lapseni muutamaksi vuodeksi jollekkin lainaan...
joudun toistamaan ja nalkuttamaan samoista asioista miljoona kertaa ja asia menee perille vasta tolkuttoman raivarin jälkeen.
haluaisin olla ystävällinen, mutta miten se onnistuu, kun tämän "kaverin" äö on romahtanut jonnekkin apinan tasolle?
kauanko tätä jatkuu? help! ja kuinka jaksan sekoamatta ja niin, että välit lapseeni säilyisi hyvänä?
Kommentit (7)
isompi uhmis on? ;)
Kyllä se aikaa myöten helpottaa, usko pois.
Uhmiksen kanssa taistelua päivisin ja murkkujen kanssa illat. Juuri eilen totesin miehelle, et mä en kestä kohta enää olla samassa talossa noiden murkkuikäisten kanssa. Ei vaan aina jaksa. Tänään kyllä ovat olleet oikeinkin hyvällä ja sopuisalla päällä ja jopa siivonneet huoneensa lomakuntoon. Joskus se aurinko paistaa risukasaankin.
Kyllä meillä toisinaan murkkuikäiset uhmiksetkin kiipeää äidin syliin halattavaksi ja siitäkös 2v uhmis on mustasukkainen oikein tulisesti. Tosin nuo isot uhmikset ovat hankalampia, kun tosiaan niitä ei enää vaan voi napata kainaloon ja viedä sinne minne sanotaan, vaan tarviioikeasti olla riittävästi muuten auktoriteettia, jotta saa puhumalla toimimaan tai sitten ei.
isompi uhmis on? ;)
Kyllä se aikaa myöten helpottaa, usko pois.
rehellisesti sanottuna pelottaa, että se entinen ihana lapseni onkin muuttunut pysyvästi noin ärsyttäväksi.
onkohan jonkun persoona muuttunut murrosiässä lopullisesti veemäiseksi...?
mutta kiitos ihanista, kannustavista viesteistä
Lahjoitan yhden mulkeroteinin - 15 v - ja esimurkun 13 v. Olen ihan loppu näiden kanssa ja uhmisaika on ihan leikkiä vrt tähän aikaan :-/
Meille saa lähettää murkkuikäisiä maalle täyshoitoon 500 euroa/kaks viikkoa. Kuri on kova, mutta se kannattaa! Mukavaa olemista ja tylsää tekemistä!
Omat olen saanut kunnialla murrosiän kuohujen läpi ja työskentelen sitten niitten astetta vaikeampien kanssa työkseni! Mussa on kai joku vika, mutta tykkään murrosikäisistä ihan hirmuisesti! Ja ne minusta! Niiden ajatukset ja se sellainen elämä on just tässä ja nyt -ajatusmaailma on hirmuisen kiinnostava! Niitten elämänjano ja palo!
Itsekin kai ikuinen kapinallinen!
7:n tarjousta!!!
kuulostat ihanalta ihmiseltä!
itse provosoidun lapseni kommenteista ja asenteesta, joka todellakin on: "elämä on just tässä ja nyt".
mutta päivä kerrallaan... ellen sitten jo ensi viikolla lähetä teille!
Kieltämättä uhmaikäinen on helpompi kun sen voi nappasta sylkkyyn.